Jos tietäisit työkaverisi surmanneen ihmisen osaisitko olla luonnollisesti hänen seurassaan?

Vaikka tiedän, että periaatteessa pitäisi, kun rangaistus on jo kärsitty.

Tunnen ihmisen, joka tappanut ja siitä tuomionsa kärsinyt. Hänen seurassaan olen kuten ennenkin. Toki ei ole työkaverini, vaan muuten vaan tuttu.

Mutta jos kyse ihan ventovieraasta, niin enpä osaa sanoa.

Muuten siitä miehestä ei olisi voinut kuvitella että pystyy sellaiseen tekoon.

ja alkoi kutsua minua heidän " iltamiinsa" ja antoi kuunneltavaksi c-kasetillisen heidän gurunsa puheita. Ahdistava tapaus. Oli tappanut oman veljensä.

Jotenkin se ei vaan haittaa. Siis itse teko tietenkin tuntuu kamalalta, ja on me siitä joskus juteltukin, ja hän on itsekin sitä mieltä, että olisi kummallista, jos jonkun mielestä se

ei

tuntuisi kamalalta. No, hän on nuoruutensa viettänyt nuorisovankilassa ja nykyään elää kuin kuka tahansa muukin ihminen. Työkaverinsa nyt tuskin kuitenkaan tietävät mitään menneisyydestään. Teko tietenkin pysyy mukanaan aina ja oikeasti luulen, että hän itse siitä kärsii enemmän kuin kukaan muu. Ei ole helppoa viettää normaalia elämää, kun menneisyydessä on jotain tuollaista. Mutta itse en osaa ajatella mitään kummallista tästä ihmisestä. Hän on aivan ihana tyyppi, johon luotan tosi paljon.

olla luonnollisesti. Mutta olenkin hoitoalalla jossa tunnetusti hoitajat tekevät " virheitä" ja näin ollen jokainen tavallinenkin " perus/lähi/sairaanhoitaja pirkko" voi olla surmaaja... valitettavaa, mutta totta.

Juuri näistä erityisistä ammattieettisistä syistä en osaisi ainakaan sellaiseen työtoveriin suhtautua luontevasti. Tosin näihin hommiin vaaditaan rikosrekisteriote, niin ei ole todellista pelkoa joutua pohtimaan asiaa.

a...yöks...