Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ja miehelläni ei ole kavereita
04.07.2022 |
Puhuttiin tänään asiasta, totesin olevani todella yksinäinen koska ne viimeisetkin ulkopuoliset ihmissuhteet ovat kadonneet oman toimintani vuoksi. Mies totesi että ei hänelläkään ole ketään muita kuin minut. Onko muilla pariskunnilla tälläistä tilannetta että kummallakaan ei ole kavereita? Olemme pitkään naimisissa ollut keski-ikäinen lapseton pariskunta.
Kommentit (19)
sama täällä, meillä on oikeastaan vain toisemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne meilläkin. Miehen kaverit jostain syystä lopetti yhteydenpidon kun aloimme olemaan yhdessä. Itselläni pari kaveria mutta harvoin näemme. Ketään ei käy koskaan kylässä. Ei sukulaiset eikä muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ole kavereita. Tai on mulla kolme "kaveria", joiden kanssa ollaan yhteydessä vaan whatsapilla. Oon aina ollut ujo ja arka, joten ei mulla lapsenakaan ollu ketään. Mies on sosiaalinen, mutta ei jaksa pitää kenenkään yhteyttä.
Oletko ajatellut koskaan elämää jos miehesi kuolee ennen sinua? Minua pelottaa se. En todellakaan ole sellainen että selviäisin yksin. :( Toivon kuolevani ennen miestäni. ap
Tuossa tilanteessa oma kaverini erosi vaimostaan. Totesivat että koska heillä ei ole yhtään sosiaalisia kontakteja, eikä keskenäänkään yhteistä säveltä, niin on paras erota. Kaveri muutti isoon kaupunkiin ja ei ole katunut eroa päivääkään.
Minulla ja miehelläni on paljon yhteisiä ystäviä. Oli jo ennen kuin seurustelimme ja nyt toki vuosien myötä hänen ystävistään on tullut minun ystäviä ja minun ystävistä hänen.
Ei minulla ja miehellänikään ole kavereita ja se on hyvin vapauttavaa ja mukavaa. Ollaan myös toistemme parhaat kaverit. Mitä useampi kokki sen parempi soppa, mihin ihminen kavereita tarvii jos hänellä on elämäntoveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimolla ei yhtään kaveria. Jopa minä jään aina paitsioon koska työt menee edelle. Ei tehdä yhdessä mitään.
Siinä tilanteessa joku aina auttaa kun vaan lähtee liikkeelle on avoimin mielin.
Lähden kuitenkin siitä ajatuksesta että "yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä kiinnostaa jitkut kaverit? Ihmiset sais hoitaa vaan omat asiansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ja miehellänikään ole kavereita ja se on hyvin vapauttavaa ja mukavaa. Ollaan myös toistemme parhaat kaverit. Mitä useampi kokki sen parempi soppa, mihin ihminen kavereita tarvii jos hänellä on elämäntoveri?
No kyllä se nyt tuo iloa elämään, kun on muitakin sosiaalisia suhteita kuin aina se sama naama kotona. Mitäs kun se elämäntoveri heittää veivinsä tai menee muuten sukset ristiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ja miehellänikään ole kavereita ja se on hyvin vapauttavaa ja mukavaa. Ollaan myös toistemme parhaat kaverit. Mitä useampi kokki sen parempi soppa, mihin ihminen kavereita tarvii jos hänellä on elämäntoveri?
No kyllä se nyt tuo iloa elämään, kun on muitakin sosiaalisia suhteita kuin aina se sama naama kotona. Mitäs kun se elämäntoveri heittää veivinsä tai menee muuten sukset ristiin?
Tätä minä juuri pelkään. Uskoisin mieheni pärjäävän ilman minua, hän on vahva. Mutta minä en pärjää ilman häntä. :( Ahdistavaa ja pelottavaa ajatella jos hän kuolee ennen minua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan herää kysymys, että miten olette kohdanneet toisenne kun olette yksinäisiä ? Ei kaveripiiriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ole kavereita. Tai on mulla kolme "kaveria", joiden kanssa ollaan yhteydessä vaan whatsapilla. Oon aina ollut ujo ja arka, joten ei mulla lapsenakaan ollu ketään. Mies on sosiaalinen, mutta ei jaksa pitää kenenkään yhteyttä.
Oletko ajatellut koskaan elämää jos miehesi kuolee ennen sinua? Minua pelottaa se. En todellakaan ole sellainen että selviäisin yksin. :( Toivon kuolevani ennen miestäni. ap
Minä viihdyn yksin, joten en pelkää. Meillä on lapsi, jonka kanssa toivottavasti pidetään yhteyttä myös sen jälkeen, kun hän muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan herää kysymys, että miten olette kohdanneet toisenne kun olette yksinäisiä ? Ei kaveripiiriä?
Me tavattiin Tinderissä.
Ihan normaalia keski-ikäisille. Ei jakseta pitää enään kaverisuhteita yllä.
Ei ole kavereita. Tai miehellä on pari, mutta eivät näe kovin usein, mulla ei yhtään. Päälle kolmekymppisiä ollaan. Joskus tuntuu yksinäiseltä joo, mutta toisaalta ollaan molemmat sellasia, että viihdytään kotona omissa oloissa, että ei kyllä jaksettaiskaan mitään muuta kuin satunnaisia kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ja miehellänikään ole kavereita ja se on hyvin vapauttavaa ja mukavaa. Ollaan myös toistemme parhaat kaverit. Mitä useampi kokki sen parempi soppa, mihin ihminen kavereita tarvii jos hänellä on elämäntoveri?
No kyllä se nyt tuo iloa elämään, kun on muitakin sosiaalisia suhteita kuin aina se sama naama kotona. Mitäs kun se elämäntoveri heittää veivinsä tai menee muuten sukset ristiin?
Tätä minä juuri pelkään. Uskoisin mieheni pärjäävän ilman minua, hän on vahva. Mutta minä en pärjää ilman häntä. :( Ahdistavaa ja pelottavaa ajatella jos hän kuolee ennen minua. ap
Tämä on kyllä ahdistava ajatus, mutta kuitenkaan ei kannata enää pelossa ja tulevaisuudessa, vaan siinä hetkessä. :)
Minä en jaksa kavereita, työelämä niin rankkaa nykyään.
Alue: Aihe vapaa
Ei meilläkään ole kavereita. Tai on mulla kolme "kaveria", joiden kanssa ollaan yhteydessä vaan whatsapilla. Oon aina ollut ujo ja arka, joten ei mulla lapsenakaan ollu ketään. Mies on sosiaalinen, mutta ei jaksa pitää kenenkään yhteyttä.