Lue keskustelun säännöt.
Mistä te juttelette tuntemattomien ihmisten kanssa esim. juhlissa?
04.07.2022 |
En kaipaa nyt tähän sellaisia "mökötän yksin nurkassa, en puhu kenellekään tai skippaan juhlat" vastauksia. Kaipaan vinkkejä siihen, mistä te juttelette juhlissa tuntemattomien ihmisten kanssa? Itse olen kokenut haastavaksi tilanteet, joissa menen esimerkiksi kaverin häihin/kaverin synttäreille/kaverin lapsen synttäreille, enkä tunne juhlista muita. Juhlan järjestäjät eivät tietenkään ehdi jutella kanssani koko juhlien ajan ja on kohteliasta jutella niiden vieraidenkin kanssa. Vaikeimpia tilanteet ovat silloin, kun muut tuntevat toisensa jostain (ovat esimerkiksi samaa kaveriporukkaa) ja itse olen ulkopuolinen. Mistä ihmeestä te muut juttelette tuntemattomien kanssa ja miten aloitatte keskustelut? Viime juhlissa kysyin lähinnä, onkos ihmisillä jotain suunnitelmia kesäksi. Hirveän vaikea kysyä mitään, kun ei tunne toisia ollenkaan.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpointa on, jos on joku poikkeuksellinen sää/sääilmiö meneillään tai juuri ollut "Oli muuten aivan hirveä ukonilma viime yönä Hämeessä - mistäs päin te olette, ukkostiko teillä?".
Vähän tilanteesta riippuen, olen esimerkiksi mennyt reippaasti häissä tätirinkiin (siis oikeaan tätirinkiin, KAIKKI morsiamen 5 tätiä olivat siinä) että "Hei, olen tuon sulhasen serkun vaimo, Se Ja Se, onpa mukavat häät olleet tähän asti. Te olette ilmeisesti morsiammelle sukua?"
Säästä voi aina puhua, vaikka se onkin hieman hölmöä ajatuksena. Nyt voi varmaan kauhistella Ukrainan sotaa (ei kannata kuitenkaan haukkua venäläisiä vaan vain hyökkäävää maata ja sen johtoa, ei siis tavallisia kansalaisia)... Kuitenkaan varsinaisesti politiikasta ei kannata puhua.
tarjoiluista voi ottaa puheenaiheen, tai jostain sattumuksesta juhlissa.
Olen työssäni joutunut opettelemaan pinnallisen puheen ylläpitoa (tapaan satoja täysin vieraita ihmisiä vuosittain ja joudun viettämään heidän kanssaan aikaa epävirallisestikin eikä vain palavereissa). jos ollaan maalaiskunnassa/maalaisjuhlissa, niin helppoa on tietenkin kysellä, että kukkiko mustikat teillä hyvin? Nyt olikin hyvä kukinta, ei ollut hallaa ollenkaan ja ainakin meilläpäin oli pörriäisiäkin pölyttämässä. Vettä vaan pitäisi kohta jo saada. Sieniaikaan voi kysellä, että oletteko sieni-ihmisiä, nyt onkin paras hetki mennä keräämään kantarellejä/suppilovahveroita/kyllä on ollut surkea sienivuosi?
Kaupunkijuhlissa kannattaa ehkä vältellä hyttysistä, sienistä ja punkeista puhumista, mutta sitten voi nyt tänä kesänä ainakin pohtia, että kiva kun näin koronan jälkeen on taas kaupungissa X (juhlapaikkakunta) vilinää kaduilla. Mites teillä on kesä alkanut/sujunut/joko syksyä odotellaan?
Jos olen vieraassa porukassa, niin usein sitten reippaasti esittelen itseni "Hei, minä olen Se ja Se, tuon viimevuotisen rippilapsen kummitäti, Jaakko-Kaalepin vanha koulukaveri ala-asteajoilta, ollaan kotoisin samalta kadulta".
En yritä olla tilaisuuksissa mikään ilopilleri tai keskipiste, siirryn usein paikasta toiseen, ja vietän aika paljon aikaa esimerkiksi sivummalla katselemassa lasten leikkimistä/tervehtimällä juhlaperheen koiraa/epävirallisissa tilaisuuksissa käyn keittiössä kysymässä tarvitaanko apua... Olen paikalla, näytän tyytyväiseltä ja nautin siitä, etten ole itse järjestämisvastuussa.
Kaikki surulliset/kamalat puheenaiheet kannattaa myös jättää juhlissa pois. En minä ainakaan haluaisi mitään kamalaa sotaa kesken iloisten juhlien ajatella.
No Ukrainan sota on ihan pätevä puheenaihe, jos olen lähestymässä sellaisia 70-75+ pappoja, tai Irakin sota oli aikoinaan, heitä ei paljon juhlajärjestelyt kiinnosta eikä kummipojan kolttu. Tämä on sellainen erikoisporukka, jota on syytä lähestyä riittävän reippaasti, ei lainkaan anteeksipyytelevästi. "Oli komea lentonäytös viime viikolla, kyllähän nuo Hornetit komialta näyttää ilmassa ollessaan, onneksi oli vaan huvitusta eikä tositehtävissä".
Irakin sota puheenaiheena on hiukan eri luokkaa kuin tuo nyt meneillään oleva sota, ja ne +70-vuotiaat ovat vielä sitä sukupolvea, joiden isät ovat sodassa olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean raskasta ja stressaavaa keksiä ja ylläpitää puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpointa on, jos on joku poikkeuksellinen sää/sääilmiö meneillään tai juuri ollut "Oli muuten aivan hirveä ukonilma viime yönä Hämeessä - mistäs päin te olette, ukkostiko teillä?".
Vähän tilanteesta riippuen, olen esimerkiksi mennyt reippaasti häissä tätirinkiin (siis oikeaan tätirinkiin, KAIKKI morsiamen 5 tätiä olivat siinä) että "Hei, olen tuon sulhasen serkun vaimo, Se Ja Se, onpa mukavat häät olleet tähän asti. Te olette ilmeisesti morsiammelle sukua?"
Säästä voi aina puhua, vaikka se onkin hieman hölmöä ajatuksena. Nyt voi varmaan kauhistella Ukrainan sotaa (ei kannata kuitenkaan haukkua venäläisiä vaan vain hyökkäävää maata ja sen johtoa, ei siis tavallisia kansalaisia)... Kuitenkaan varsinaisesti politiikasta ei kannata puhua.
tarjoiluista voi ottaa puheenaiheen, tai jostain sattumuksesta juhlissa.
Olen työssäni joutunut opettelemaan pinnallisen puheen ylläpitoa (tapaan satoja täysin vieraita ihmisiä vuosittain ja joudun viettämään heidän kanssaan aikaa epävirallisestikin eikä vain palavereissa). jos ollaan maalaiskunnassa/maalaisjuhlissa, niin helppoa on tietenkin kysellä, että kukkiko mustikat teillä hyvin? Nyt olikin hyvä kukinta, ei ollut hallaa ollenkaan ja ainakin meilläpäin oli pörriäisiäkin pölyttämässä. Vettä vaan pitäisi kohta jo saada. Sieniaikaan voi kysellä, että oletteko sieni-ihmisiä, nyt onkin paras hetki mennä keräämään kantarellejä/suppilovahveroita/kyllä on ollut surkea sienivuosi?
Kaupunkijuhlissa kannattaa ehkä vältellä hyttysistä, sienistä ja punkeista puhumista, mutta sitten voi nyt tänä kesänä ainakin pohtia, että kiva kun näin koronan jälkeen on taas kaupungissa X (juhlapaikkakunta) vilinää kaduilla. Mites teillä on kesä alkanut/sujunut/joko syksyä odotellaan?
Jos olen vieraassa porukassa, niin usein sitten reippaasti esittelen itseni "Hei, minä olen Se ja Se, tuon viimevuotisen rippilapsen kummitäti, Jaakko-Kaalepin vanha koulukaveri ala-asteajoilta, ollaan kotoisin samalta kadulta".
En yritä olla tilaisuuksissa mikään ilopilleri tai keskipiste, siirryn usein paikasta toiseen, ja vietän aika paljon aikaa esimerkiksi sivummalla katselemassa lasten leikkimistä/tervehtimällä juhlaperheen koiraa/epävirallisissa tilaisuuksissa käyn keittiössä kysymässä tarvitaanko apua... Olen paikalla, näytän tyytyväiseltä ja nautin siitä, etten ole itse järjestämisvastuussa.
Pakko kysyä, oletko ammatiltasi pappi?😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpointa on, jos on joku poikkeuksellinen sää/sääilmiö meneillään tai juuri ollut "Oli muuten aivan hirveä ukonilma viime yönä Hämeessä - mistäs päin te olette, ukkostiko teillä?".
Vähän tilanteesta riippuen, olen esimerkiksi mennyt reippaasti häissä tätirinkiin (siis oikeaan tätirinkiin, KAIKKI morsiamen 5 tätiä olivat siinä) että "Hei, olen tuon sulhasen serkun vaimo, Se Ja Se, onpa mukavat häät olleet tähän asti. Te olette ilmeisesti morsiammelle sukua?"
Säästä voi aina puhua, vaikka se onkin hieman hölmöä ajatuksena. Nyt voi varmaan kauhistella Ukrainan sotaa (ei kannata kuitenkaan haukkua venäläisiä vaan vain hyökkäävää maata ja sen johtoa, ei siis tavallisia kansalaisia)... Kuitenkaan varsinaisesti politiikasta ei kannata puhua.
tarjoiluista voi ottaa puheenaiheen, tai jostain sattumuksesta juhlissa.
Olen työssäni joutunut opettelemaan pinnallisen puheen ylläpitoa (tapaan satoja täysin vieraita ihmisiä vuosittain ja joudun viettämään heidän kanssaan aikaa epävirallisestikin eikä vain palavereissa). jos ollaan maalaiskunnassa/maalaisjuhlissa, niin helppoa on tietenkin kysellä, että kukkiko mustikat teillä hyvin? Nyt olikin hyvä kukinta, ei ollut hallaa ollenkaan ja ainakin meilläpäin oli pörriäisiäkin pölyttämässä. Vettä vaan pitäisi kohta jo saada. Sieniaikaan voi kysellä, että oletteko sieni-ihmisiä, nyt onkin paras hetki mennä keräämään kantarellejä/suppilovahveroita/kyllä on ollut surkea sienivuosi?
Kaupunkijuhlissa kannattaa ehkä vältellä hyttysistä, sienistä ja punkeista puhumista, mutta sitten voi nyt tänä kesänä ainakin pohtia, että kiva kun näin koronan jälkeen on taas kaupungissa X (juhlapaikkakunta) vilinää kaduilla. Mites teillä on kesä alkanut/sujunut/joko syksyä odotellaan?
Jos olen vieraassa porukassa, niin usein sitten reippaasti esittelen itseni "Hei, minä olen Se ja Se, tuon viimevuotisen rippilapsen kummitäti, Jaakko-Kaalepin vanha koulukaveri ala-asteajoilta, ollaan kotoisin samalta kadulta".
En yritä olla tilaisuuksissa mikään ilopilleri tai keskipiste, siirryn usein paikasta toiseen, ja vietän aika paljon aikaa esimerkiksi sivummalla katselemassa lasten leikkimistä/tervehtimällä juhlaperheen koiraa/epävirallisissa tilaisuuksissa käyn keittiössä kysymässä tarvitaanko apua... Olen paikalla, näytän tyytyväiseltä ja nautin siitä, etten ole itse järjestämisvastuussa.
Sulla on hyvät sosiaaliset taidot! En itse ihmeemmin tykkää juhlista, mutta joskus täytyy sellaisiin mennä, ja koitan siellä olla kyllä aina kohtuullisen seurallinen ja jutella edes vähäsen, mutta extraboheemi taiteilijaulkonäkö ilmeisesti saa jotkut ihmiset varuilleen tai jotenkin hämmentyneiksi. Kaikille ihmisille pärstäkerroin ei ole kynnyskysymys, mutta joillekin näyttää olevan.
Olen tämän opettelemalla opetellut, as-ihmisenä muiden tarkkailu tulee luonnostaan. Minulle on ihan ok, jos juhlien jälkeen kukaan ei muista, että olin siellä ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein helpointa on, jos on joku poikkeuksellinen sää/sääilmiö meneillään tai juuri ollut "Oli muuten aivan hirveä ukonilma viime yönä Hämeessä - mistäs päin te olette, ukkostiko teillä?".
Vähän tilanteesta riippuen, olen esimerkiksi mennyt reippaasti häissä tätirinkiin (siis oikeaan tätirinkiin, KAIKKI morsiamen 5 tätiä olivat siinä) että "Hei, olen tuon sulhasen serkun vaimo, Se Ja Se, onpa mukavat häät olleet tähän asti. Te olette ilmeisesti morsiammelle sukua?"
Säästä voi aina puhua, vaikka se onkin hieman hölmöä ajatuksena. Nyt voi varmaan kauhistella Ukrainan sotaa (ei kannata kuitenkaan haukkua venäläisiä vaan vain hyökkäävää maata ja sen johtoa, ei siis tavallisia kansalaisia)... Kuitenkaan varsinaisesti politiikasta ei kannata puhua.
tarjoiluista voi ottaa puheenaiheen, tai jostain sattumuksesta juhlissa.
Olen työssäni joutunut opettelemaan pinnallisen puheen ylläpitoa (tapaan satoja täysin vieraita ihmisiä vuosittain ja joudun viettämään heidän kanssaan aikaa epävirallisestikin eikä vain palavereissa). jos ollaan maalaiskunnassa/maalaisjuhlissa, niin helppoa on tietenkin kysellä, että kukkiko mustikat teillä hyvin? Nyt olikin hyvä kukinta, ei ollut hallaa ollenkaan ja ainakin meilläpäin oli pörriäisiäkin pölyttämässä. Vettä vaan pitäisi kohta jo saada. Sieniaikaan voi kysellä, että oletteko sieni-ihmisiä, nyt onkin paras hetki mennä keräämään kantarellejä/suppilovahveroita/kyllä on ollut surkea sienivuosi?
Kaupunkijuhlissa kannattaa ehkä vältellä hyttysistä, sienistä ja punkeista puhumista, mutta sitten voi nyt tänä kesänä ainakin pohtia, että kiva kun näin koronan jälkeen on taas kaupungissa X (juhlapaikkakunta) vilinää kaduilla. Mites teillä on kesä alkanut/sujunut/joko syksyä odotellaan?
Jos olen vieraassa porukassa, niin usein sitten reippaasti esittelen itseni "Hei, minä olen Se ja Se, tuon viimevuotisen rippilapsen kummitäti, Jaakko-Kaalepin vanha koulukaveri ala-asteajoilta, ollaan kotoisin samalta kadulta".
En yritä olla tilaisuuksissa mikään ilopilleri tai keskipiste, siirryn usein paikasta toiseen, ja vietän aika paljon aikaa esimerkiksi sivummalla katselemassa lasten leikkimistä/tervehtimällä juhlaperheen koiraa/epävirallisissa tilaisuuksissa käyn keittiössä kysymässä tarvitaanko apua... Olen paikalla, näytän tyytyväiseltä ja nautin siitä, etten ole itse järjestämisvastuussa.
Kaikki surulliset/kamalat puheenaiheet kannattaa myös jättää juhlissa pois. En minä ainakaan haluaisi mitään kamalaa sotaa kesken iloisten juhlien ajatella.
No Ukrainan sota on ihan pätevä puheenaihe, jos olen lähestymässä sellaisia 70-75+ pappoja, tai Irakin sota oli aikoinaan, heitä ei paljon juhlajärjestelyt kiinnosta eikä kummipojan kolttu. Tämä on sellainen erikoisporukka, jota on syytä lähestyä riittävän reippaasti, ei lainkaan anteeksipyytelevästi. "Oli komea lentonäytös viime viikolla, kyllähän nuo Hornetit komialta näyttää ilmassa ollessaan, onneksi oli vaan huvitusta eikä tositehtävissä".
Irakin sota puheenaiheena on hiukan eri luokkaa kuin tuo nyt meneillään oleva sota, ja ne +70-vuotiaat ovat vielä sitä sukupolvea, joiden isät ovat sodassa olleet.
Kyllä, AINA pitää herkällä korvalla olla liikkeellä. Mutta jos lähestyn ukkokööriä, joiden puhe nyt lähinnä koostuu seuraavista "Kehe kehe kehe, sinne se Salosen nuorimmainenkin menee armeijan harmaisiin ensi viikolla. Saa nähdä pelottaako poikaa, kun on kahinat nyt lähellä. Bayraktareja voi tulla ikävä Suomessakin jossain vaiheessa. Minä silloin Niinisalossa olin päivystäjänä, laatta kaulassa ja olisi pitänyt käryttää se luti, joka tuli hiprakassa kasarmille. Tai mitään hiprakassa, kaatokännissä oli, oli konjakkia saanut velipojaltaan..." niin ihan on pätevä puheenaihe hornetit, Käärmesaaren valloitus-takaisinvaltaus-uudelleenvaltaus tai vaikka USAn aselait vs. suomalainen metsästykseen ja amupumaharrastukseen perustuva lainsäädäntö. Toisaalta, heidän kanssaan voi keskustella metsästyskoirista, mönkijöistä, viime vuoden puolukkasadosta, joko kohta saataisiin boolia, onko ensi talven polttopuut jo tehty ja pinottu, ja jos ei mitään muuta keksi, niin ainakin tienpidon surkea tila yleensä on yhteinen puheenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä. Itsestä (mistä tuntee kutsujan, mistä tulee yms neutraalia). Edellisestä aiheesta voi löytyä joku yhteinen tekijä (esim harrastetaan samaa lajia). Jostain ajankohtaisesta asiasta. Kyseisistä juhlista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenttia, kohteliaisuuksia ulkonäöstä, vaatteista, hiuksista, koruista, parfyymistä. Jokin 'yhteinen sävel'. Koirat, lapset, juhlien tarjonta
Kuulostaa ihan karsealle.
Minä yleensä aloitan jutun vääntämisen esim. juhlan aiheesta (esim. mistä tuntee hääparin tms). Kun sitten juttukumppani avaa sanaisen arkkunsa, kuulostelen "vinkkejä" keskustelun jatkamiseen. Esim. ollaan samassa työpaikassa (ai, mitä teet työksesi) tai harrastusporukassa (kuinka kauan olet harrastanut).
Ihan yleisellä tasolla pidän aina keskustelun. En koskaan puhu uskonnosta, politiikasta tai utele henkilökohtaisuuksia. Varalla on pakko pitää myös tuttua "on se ilmoja pidellyt" -aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan aloittaisi keskustelua kommentoimalla kenenkään tyyliä tai ulkonäköä.
Jos kaikki muu pöydässä puhuvat keskenään unohtaen minut, niin pyrin olemaan odotustensa mukainen eli hiljaa. Kuuntelen ja mietin, että tajuatteko lainkaan, että tässä aivan ulkopuolisena kuulen asioita, joita ei ehkä sittenkään ole tarkoitettu minulle.
Aila harvoin tulee mentyä juhliin, joissa vain tuntemattomia. Jos osallistun sellaisiin, tarkkailen ensin tilannetta. Saatan mennä juttusille sellaisen tyypin kanssa, joka vaikuttaa puheliaalta ja avoimelta niin keskustelu alkaa luistaa helpommin. Kommentoin vaikka juhlien hyvää tunnelmaa tai tarjoiluja tai kysyn mistä henkilö tuntee juhlien järjestäjän. Jos juhlissa on rento tunnelma ja paljon alkoholia, saatan ajautua keskustelemaan vaikka mistä. Joskus keskustelin erilaisista seksi kinkeistä jonkun ihme äijän kanssa, jonka nimeä en edes muista. Päädyimme siihen, että hän on pervo ja minä olen ihan vanilja.