Kerrostalossa asuva, häiritseekö naapurin toiminta?

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä tehtävä päätelmä, että joka neljäs asuu kerrostaloasunnossa, jossa on olematon äänieristys? Vai se että joka neljäs ei ole sopeutunut?

Meillä kuuluu enemmän ääniä talon ulkopuolelta kuin sisältä. (junarata noin 400 metriä, saman verran kaupungin pääväylään, koirat asuntoalueella, autot kotikadulla, paloasema vieressä jne.).

On liikaa kerrostaloja, joissa seinät ovat vain näköeste.

Lainaus Oma taloyhtiö-sivustolta:

Ei normaalia elämää

Mitä sitten voi tehdä, mikäli kokee äänet niin häiritseväksi, että ei pysty elämään normaalia arkea niiden vuoksi?

Mikäli häiriö on jatkuvaa tai toistuvaa, kannattaa asia ottaa puheeksi häiriöitä aiheuttavan naapurin kanssa. Usein pelkkä keskustelu saattaa riittää, sillä asukas ei välttämättä ymmärrä olevansa häiriöksi. Ja tässäkin kannattaa muista lähestymis- ja ilmaisutavan vaikutus lopputulokseen. Liika syyttely ei yleensä johda järkevään lopputulokseen.

Jos keskustelu naapurin kanssa ei auta, tee häiriöstä kirjallinen ilmoitus ja ota yhteyttä isännöintiin. Isännöinti arvioi, pitääkö tilanteeseen puuttua ja huomauttaa häiriöstä. Tarvittaessa taloyhtiön johto toimii sovittelijana ja pyrkii löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Viime kädessä tuomioistuin päättää, ovatko äänet olleet häiritseviä.

Kantapäämarssi ainoa ääni joka häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä tehtävä päätelmä, että joka neljäs asuu kerrostaloasunnossa, jossa on olematon äänieristys? Vai se että joka neljäs ei ole sopeutunut?

Meillä kuuluu enemmän ääniä talon ulkopuolelta kuin sisältä. (junarata noin 400 metriä, saman verran kaupungin pääväylään, koirat asuntoalueella, autot kotikadulla, paloasema vieressä jne.).

On liikaa kerrostaloja, joissa seinät ovat vain näköeste.

Lainaus Oma taloyhtiö-sivustolta:

Ei normaalia elämää

Mitä sitten voi tehdä, mikäli kokee äänet niin häiritseväksi, että ei pysty elämään normaalia arkea niiden vuoksi?

Mikäli häiriö on jatkuvaa tai toistuvaa, kannattaa asia ottaa puheeksi häiriöitä aiheuttavan naapurin kanssa. Usein pelkkä keskustelu saattaa riittää, sillä asukas ei välttämättä ymmärrä olevansa häiriöksi. Ja tässäkin kannattaa muista lähestymis- ja ilmaisutavan vaikutus lopputulokseen. Liika syyttely ei yleensä johda järkevään lopputulokseen.

Jos keskustelu naapurin kanssa ei auta, tee häiriöstä kirjallinen ilmoitus ja ota yhteyttä isännöintiin. Isännöinti arvioi, pitääkö tilanteeseen puuttua ja huomauttaa häiriöstä. Tarvittaessa taloyhtiön johto toimii sovittelijana ja pyrkii löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Viime kädessä tuomioistuin päättää, ovatko äänet olleet häiritseviä.

Tässä puhuttiin nyt imurin, suihkun ja pyykkikoneen äänistä. Jos niistä menet valittamaan, sinut leimataan hulluksi, syystäkin.

On ihan eri asia jos biletetään aamuyön tunneille.

Ei erikoisemmin. Olen kuuro

Kotityöt ym kuulen, mutta ne eivät häiritse. Eikä naapurin kovaääninen puhe. Ainut mikä häiritsee on naapurin lasten tapa kiljua kaikuvassa rappukäytävässä samalla paukuttaen metallikalteita. Vuorokauden ajasta riippumatta.

Ei häiritse muu kuin yhden naapurin vinkuva imuri.

Meillä ei kyllä kuulu paljoakaan. Aika hyvin laitetaan varoituslappuja, jos aiotaan juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt ym kuulen, mutta ne eivät häiritse. Eikä naapurin kovaääninen puhe. Ainut mikä häiritsee on naapurin lasten tapa kiljua kaikuvassa rappukäytävässä samalla paukuttaen metallikalteita. Vuorokauden ajasta riippumatta.

Tästä muistuikin tarina kaukaa menneisyydestä mieleeni.

Mieheni opiskeli tuolloin toisella paikkakunnalla ja menimme lasten kanssa (kolme 3 - 7 vuotiasta ja vauva 1kk) viikonlopuksi hänen kämpilleen. Isommat lapset kävivät päiväsaikan pihalla ja tulivat sitten portaita pitkin muistaakseni kolmanteen kerrokseen, meteliähän tuosta tietenkin hieman syntyi, mutta ei mitään erityistä (vain askelten ääniä ja puheääntä).

Ei mennyt kuin hetki, kun ovikello soi. Menin avaamaan kuopus sylissäni oven. Oven takana oli selvästi hätääntyneen oloinen nuori nainen, joka sopersi jotain, että vauva ei saanut nukuttua. (Ilmeisesti hänellä oli vauva, joka oli herännyt lasten liikkumiseen portaikossa) Vastasin hänelle, että kiitos vaan kysymästä, mutta vauva on kyllä nukkunut ihan hyvin.

Mitä tästä opimme? Maailma ei todellakaan pysähdy, kun vauva tulee taloon ja myös silloin on siedettävä normaaleja ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt ym kuulen, mutta ne eivät häiritse. Eikä naapurin kovaääninen puhe. Ainut mikä häiritsee on naapurin lasten tapa kiljua kaikuvassa rappukäytävässä samalla paukuttaen metallikalteita. Vuorokauden ajasta riippumatta.

Tästä muistuikin tarina kaukaa menneisyydestä mieleeni.

Mieheni opiskeli tuolloin toisella paikkakunnalla ja menimme lasten kanssa (kolme 3 - 7 vuotiasta ja vauva 1kk) viikonlopuksi hänen kämpilleen. Isommat lapset kävivät päiväsaikan pihalla ja tulivat sitten portaita pitkin muistaakseni kolmanteen kerrokseen, meteliähän tuosta tietenkin hieman syntyi, mutta ei mitään erityistä (vain askelten ääniä ja puheääntä).

Ei mennyt kuin hetki, kun ovikello soi. Menin avaamaan kuopus sylissäni oven. Oven takana oli selvästi hätääntyneen oloinen nuori nainen, joka sopersi jotain, että vauva ei saanut nukuttua. (Ilmeisesti hänellä oli vauva, joka oli herännyt lasten liikkumiseen portaikossa) Vastasin hänelle, että kiitos vaan kysymästä, mutta vauva on kyllä nukkunut ihan hyvin.

Mitä tästä opimme? Maailma ei todellakaan pysähdy, kun vauva tulee taloon ja myös silloin on siedettävä normaaleja ääniä.

Normaaleja ääniä toki, mutta naapurin lapset tykkäävät kokeilla miten kovan äänen saa aikaiseksi vain huutamalla kaikuvassa rappukäytävässä. Eivätkä välttämättä ole vain nopealla ohikulkumatkalla, vaan jäävät joskus 10 minuutiksi huutamaan ja paukuttamaan kaiteita. En ole jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska olen nähnyt naapurin isän lasten kanssa kaupassa ja ne käyttäytyy yhtä huonosti, ja isä on ihan hämmentynyt ja kädetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt ym kuulen, mutta ne eivät häiritse. Eikä naapurin kovaääninen puhe. Ainut mikä häiritsee on naapurin lasten tapa kiljua kaikuvassa rappukäytävässä samalla paukuttaen metallikalteita. Vuorokauden ajasta riippumatta.

Tästä muistuikin tarina kaukaa menneisyydestä mieleeni.

Mieheni opiskeli tuolloin toisella paikkakunnalla ja menimme lasten kanssa (kolme 3 - 7 vuotiasta ja vauva 1kk) viikonlopuksi hänen kämpilleen. Isommat lapset kävivät päiväsaikan pihalla ja tulivat sitten portaita pitkin muistaakseni kolmanteen kerrokseen, meteliähän tuosta tietenkin hieman syntyi, mutta ei mitään erityistä (vain askelten ääniä ja puheääntä).

Ei mennyt kuin hetki, kun ovikello soi. Menin avaamaan kuopus sylissäni oven. Oven takana oli selvästi hätääntyneen oloinen nuori nainen, joka sopersi jotain, että vauva ei saanut nukuttua. (Ilmeisesti hänellä oli vauva, joka oli herännyt lasten liikkumiseen portaikossa) Vastasin hänelle, että kiitos vaan kysymästä, mutta vauva on kyllä nukkunut ihan hyvin.

Mitä tästä opimme? Maailma ei todellakaan pysähdy, kun vauva tulee taloon ja myös silloin on siedettävä normaaleja ääniä.

Normaaleja ääniä toki, mutta naapurin lapset tykkäävät kokeilla miten kovan äänen saa aikaiseksi vain huutamalla kaikuvassa rappukäytävässä. Eivätkä välttämättä ole vain nopealla ohikulkumatkalla, vaan jäävät joskus 10 minuutiksi huutamaan ja paukuttamaan kaiteita. En ole jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska olen nähnyt naapurin isän lasten kanssa kaupassa ja ne käyttäytyy yhtä huonosti, ja isä on ihan hämmentynyt ja kädetön.

Käytävässä huutaville lapsille voi kyllä käydä sanomassa, samalla voi sanoa niistä pitkin pihamaata jätetyistä leluista. Valittaminen on turhaa, jos ei sano pullikoijalle itselleen.

Kuuluu vain yläkerrasta joskus jotain kopinaa kun lapsi leikkii laminaatilla ( talossa laminaattilattiat kaikissa kämpissä). Naapurin muija juoksee röökillä pihalla ( talo on savuton) joten oven paiskominen kuuluu mutta ei haittaa päivällä.

Aloituaviestissä mainitut suihkut, imuroinnit ym. ei ole koskaan haitanneet. Sen sijaan TV:n/stereoiden huudattaminen, puhelimeen huutaminen ja ne jo mainitut sikojen sänkyvinkunat ovat haitanneet - tällä hetkellä taas kunnolliset naapurit ja näistä ei häiriötä.

Miten joku kuulee naapurin suihkukäynnit? Itse en kuule edes imurointia vaikka laminaattilattiat kämpissä, luulisi kuuluvan. Ainoa mikä kuuluu on jos joku pudottaa jotain lattialle, laminaatti kun kopisee. Talo on 2017 rakennettu että oisko sitten äänieristys parempi koska on hiljaista. Rapusta kyllä kuuluu koiran haukunta ja lasten kiljumiset.

Vierailija kirjoitti:

Mä kuulen kun naapuri imuroi, mutten kuule sitä imurin moottorin ääntä vaan sen kun laahaa suutinta lattiaan. Tiedän, että naapurissa on laminaattilattiat.

Sama ääni kuuluu meillä, talossa on parkettilattiat. Myös kanta-astujan jumpsutus kuuluu, mutta ei häiritsevästi. Yläpuolella asuu mukava nuoripari, jotka elävät tosi siivosti.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku kuulee naapurin suihkukäynnit? Itse en kuule edes imurointia vaikka laminaattilattiat kämpissä, luulisi kuuluvan. Ainoa mikä kuuluu on jos joku pudottaa jotain lattialle, laminaatti kun kopisee. Talo on 2017 rakennettu että oisko sitten äänieristys parempi koska on hiljaista. Rapusta kyllä kuuluu koiran haukunta ja lasten kiljumiset.

Kyllä se kopisee parkettikin, jos siihen jotain putoaa. Meillä ei käytävästä kuulu mitään. talo vuodelta 2014.

Tästä talosta ei kuulu ääniä, mutta tänä aamuna heräsin ulkoa kantautuvaan rälläkän ääneen klo 7.30, ääni jatkui noin vartin. Naapuritalossa tehdään remonttia.

Jotenkin tuntui tahalliselta suunnittelulta herättää koko tienoo uuteen aamuun. Oliko työ tehtävä ensimmäisenä että pääsevät jatkamaan jää arvoitukseksi.

Tupakointi tietyillä parvekeilla.Joku yrtiää haju haitan haihdutaa,tiettyt kellon ajat paistamalla panulla makkara? Pekoni? pohjan ja tulettaa se hajun partsilla lasitukset kinni ja kykii rökillä siellä.Kun tupakointi kielto on talossa.Jotkut valitaa lasten äänet,vaikka anuttakaan lasta kerostalossa ei asu.Myös talon levottomuudesta.Mikä ei pidä paikansa. On kuin huopatossu tehdas. Ainoa ongelma salaa tupakoitsijat parvekeilla.

Vierailija kirjoitti:

Panoäänet yläkerrasta ovat rasittavimpia. Ei muuten, mutta se kestää aina vähintään tunnin se voihkina ja jousien narina. Joskus se alkaa just kun koittaa mennä nukkuun, niin silloin se ottaa päähän. Muuten siedän kyllä.

Yksinäistä velatätiä sapettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt ym kuulen, mutta ne eivät häiritse. Eikä naapurin kovaääninen puhe. Ainut mikä häiritsee on naapurin lasten tapa kiljua kaikuvassa rappukäytävässä samalla paukuttaen metallikalteita. Vuorokauden ajasta riippumatta.

Tästä muistuikin tarina kaukaa menneisyydestä mieleeni.

Mieheni opiskeli tuolloin toisella paikkakunnalla ja menimme lasten kanssa (kolme 3 - 7 vuotiasta ja vauva 1kk) viikonlopuksi hänen kämpilleen. Isommat lapset kävivät päiväsaikan pihalla ja tulivat sitten portaita pitkin muistaakseni kolmanteen kerrokseen, meteliähän tuosta tietenkin hieman syntyi, mutta ei mitään erityistä (vain askelten ääniä ja puheääntä).

Ei mennyt kuin hetki, kun ovikello soi. Menin avaamaan kuopus sylissäni oven. Oven takana oli selvästi hätääntyneen oloinen nuori nainen, joka sopersi jotain, että vauva ei saanut nukuttua. (Ilmeisesti hänellä oli vauva, joka oli herännyt lasten liikkumiseen portaikossa) Vastasin hänelle, että kiitos vaan kysymästä, mutta vauva on kyllä nukkunut ihan hyvin.

Mitä tästä opimme? Maailma ei todellakaan pysähdy, kun vauva tulee taloon ja myös silloin on siedettävä normaaleja ääniä.

Normaaleja ääniä toki, mutta naapurin lapset tykkäävät kokeilla miten kovan äänen saa aikaiseksi vain huutamalla kaikuvassa rappukäytävässä. Eivätkä välttämättä ole vain nopealla ohikulkumatkalla, vaan jäävät joskus 10 minuutiksi huutamaan ja paukuttamaan kaiteita. En ole jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska olen nähnyt naapurin isän lasten kanssa kaupassa ja ne käyttäytyy yhtä huonosti, ja isä on ihan hämmentynyt ja kädetön.

Käytävässä huutaville lapsille voi kyllä käydä sanomassa, samalla voi sanoa niistä pitkin pihamaata jätetyistä leluista. Valittaminen on turhaa, jos ei sano pullikoijalle itselleen.

Lapsille itselleen olen joskus sanonut, mutta en ehkä tarpeeksi painokkaasti. En kehtaa mennä vanhemmille sanomaan, kun en muutenkaan häiriinny niin pahasti. Mutta... mieheni on välillä ihan raivon partaalla. Hän on meinannut mennä perheen ovelle. Pelkään pahoin, että hän sanoisi turhan ilkeästi ja seuraisi joku naapurisota... Itse olen kasvanut kerrostalossa, joten olen sopeutunut miestäni paremmin meteliin.

Minä en sitten vaan sopeutunut. Vikahan on aina siinä, joka häiriintyy, ei häiritsijässä. Siksi en muuta enää kerrostaloon.