Lue keskustelun säännöt.
Pidän yhtä ystävää, vaikka ei kiinnostaisi yhtään
03.07.2022 |
mutta pidän tätä yhtä kaveria elämässä, ihan siksi että on joku turva, jos sattuiskaikki perheenjäsenet kuolemaan tms.
En rakasta ystävääni ja on useimmiten taakka, ei minua kiinnostaisi häntä tavata kuin ehkä kolmen kk välein 1h, mutta häntä pitäisi nähdä viikottain monta tuntia putkeen.
Muut kaverit ovat tippuneet jo automaattisesti elämästä, koska ei minua kiinnosta niitä tavata tai pitää yhteyttä, ja onhan kaveritkin elämässä vaihtuneet useaan kertaan.
Tämä yksi vaan on pysynyt lapsuudesta asti, niin roikotan elämässäni ihan itsekkäistä syistä, on avulias ja voin luottaa apuun hädän hetkellä.
En ole ihminen joka tarvitsee tuttavapiiriä mihinkään. Minulle riittää one ihmiset jotka on samaa verta ja joita rakastan, en saa ystävyydestä mitään iloa, minulle on oikeasti yhdentekevää vaikka tuo kaveri kuolisi, en usko että itkisin edes, ainakaan en rakasta häntä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hyvä ihminen tuo suoraan hänelle! Sekin että et halua tavata kuin tyyliin kerran vuodessa.
Sä et voi noin että otat hänestä irti vaan oman hyötysi vuoksi itsekkäistä syistä. Niin typerää!
Älä käsitä väärin, kyllä minäkin autan häntä, en kai muuten odottaisi apua häneltäkään. Molemmat tässä hyötyy.
Tätähän se kaikilla kaveruus on, moni vsin ei uskalla asiaa itselleen myöntää. Miksi ihmeessä se niille kerrottaisiin päin naamaa, kaveruus on juuri tätä että pidetään ihmisiä varmuuden vuoksi elämässä. Ei se mitään muuta ole, vai rakastatko sinä syvästi kaikkia ihmisiä jotka on elämässäsi käyneet kavereina?Ap
No mä en tarvitse apua, eikä ystävänikään tarvitse. Asun asunnossani, käyn töissä, tapaan ihmisiä, joista pidän ja joita on kiva tavata. Usein on tosi hauskaa. Eivätkä he pyydä apuani. Sorry, mutta kuulostaa vähän kummalliselta tuo jatkuva avuntarve.
Ok, no mä en ole enää nuori enkä tervekään, en tarvitse bileseuraa, mutta apua voin tarvita. Nuorena toki mulla oli myös hauskanpotokaverit, niitä "käytin" hauskanpitoon ja ne minua. 😂
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Ei tässä msailmassa kukaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee jotain apua. Jokainen täysjärkinen tämän tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hyvä ihminen tuo suoraan hänelle! Sekin että et halua tavata kuin tyyliin kerran vuodessa.
Sä et voi noin että otat hänestä irti vaan oman hyötysi vuoksi itsekkäistä syistä. Niin typerää!
Älä käsitä väärin, kyllä minäkin autan häntä, en kai muuten odottaisi apua häneltäkään. Molemmat tässä hyötyy.
Tätähän se kaikilla kaveruus on, moni vsin ei uskalla asiaa itselleen myöntää. Miksi ihmeessä se niille kerrottaisiin päin naamaa, kaveruus on juuri tätä että pidetään ihmisiä varmuuden vuoksi elämässä. Ei se mitään muuta ole, vai rakastatko sinä syvästi kaikkia ihmisiä jotka on elämässäsi käyneet kavereina?Ap
No mä en tarvitse apua, eikä ystävänikään tarvitse. Asun asunnossani, käyn töissä, tapaan ihmisiä, joista pidän ja joita on kiva tavata. Usein on tosi hauskaa. Eivätkä he pyydä apuani. Sorry, mutta kuulostaa vähän kummalliselta tuo jatkuva avuntarve.
Ok, no mä en ole enää nuori enkä tervekään, en tarvitse bileseuraa, mutta apua voin tarvita. Nuorena toki mulla oli myös hauskanpotokaverit, niitä "käytin" hauskanpitoon ja ne minua. 😂
Ap
MITÄ IHMEEN APUA?!??
Vastaa nyt vihdoin.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Jos vaikka perhrenjäsenesi kuolee, varmaan toivot että voisit käydä jonkun luona kahvilla. Tai jos menet jonnekin, toivotko sinne kaveria seuraksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Ei tässä msailmassa kukaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee jotain apua. Jokainen täysjärkinen tämän tajuaa.
Olen 60-vuotias ja täysjärkinen, mutten ymmärrä, mitä apua tarvitsisin, siis jota ei saa perheeltä ja sukulaisilta, kuten ap mainitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Jos vaikka perhrenjäsenesi kuolee, varmaan toivot että voisit käydä jonkun luona kahvilla. Tai jos menet jonnekin, toivotko sinne kaveria seuraksesi?
Ok. Me käsitämme sitten avun ihan eri tavoin. En koe kahvittelua avuksi.
Olen sitä mieltä, että ihminen toimii pohjimmaltaan aina itsekkäästi. Sosiaalisia olemme useimmat, emme erakkoja. Pidämme yhteyttä muihin, koska saamma siitä hyötyä ja mielihyvää. Lapsiakin haluamme, koska haluamme jatkaa sukuamme ja saada lapsistamme iloa. Äidinrakkautta ihannoidaan, mutta minusta se on aivan luonnollista. Kun katsoo ympärilleen, niin kaikki luontokappaleet hoivaavat jälkikasvuaan parhaansa mukaan. Ei siinä mitään ylistämisen arvoista ole. Äitienpäivän muistamisista iloitsen, jos niitä saan. Mutta epäitsekkäämpää minusta on rakkaus, jota osoitetaan vaikkapa orpolapsille.
Itseltäni ovat elämän varrella pudonneet pois vanhemmat (kuoleman kautta), miesystävät, kaksi naispuolista ystävää muistisairauden pimeyteen. Korona sitten vei loputkin, kun kontakteja piti rajoittaa. Sisaruksia ei minulla ole. Omat lapset eli verisiteet ovat ne, jotka pysyvät aina läheisinä. Mihinkään muihin en ole voinut luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hyvä ihminen tuo suoraan hänelle! Sekin että et halua tavata kuin tyyliin kerran vuodessa.
Sä et voi noin että otat hänestä irti vaan oman hyötysi vuoksi itsekkäistä syistä. Niin typerää!
Älä käsitä väärin, kyllä minäkin autan häntä, en kai muuten odottaisi apua häneltäkään. Molemmat tässä hyötyy.
Tätähän se kaikilla kaveruus on, moni vsin ei uskalla asiaa itselleen myöntää. Miksi ihmeessä se niille kerrottaisiin päin naamaa, kaveruus on juuri tätä että pidetään ihmisiä varmuuden vuoksi elämässä. Ei se mitään muuta ole, vai rakastatko sinä syvästi kaikkia ihmisiä jotka on elämässäsi käyneet kavereina?Ap
No mä en tarvitse apua, eikä ystävänikään tarvitse. Asun asunnossani, käyn töissä, tapaan ihmisiä, joista pidän ja joita on kiva tavata. Usein on tosi hauskaa. Eivätkä he pyydä apuani. Sorry, mutta kuulostaa vähän kummalliselta tuo jatkuva avuntarve.
Ok, no mä en ole enää nuori enkä tervekään, en tarvitse bileseuraa, mutta apua voin tarvita. Nuorena toki mulla oli myös hauskanpotokaverit, niitä "käytin" hauskanpitoon ja ne minua. 😂
Ap
MITÄ IHMEEN APUA?!??
Vastaa nyt vihdoin.
Mitä nyt elämässä milloinkin voi tarvita, hyvänen aika sentään. Vaikka huonekalun kantamista, kyytiä lääkäriin, rahaa lainaksi, murheiden jakajaa, peliseuraa, maitopurkkia kun kaupat jo kiinni, MITÄ VAIN ELÄMÄSSÄ VOI ETEEN TULLA. Et vissiin ole elänyt, kun et missään tarvitse jelppiä keltään koskaan ikinä. Aika sissi olet.
Ap
Kyllä ystävä varmaan huomaa että et ole hänestä kiinnostunut. Mulla oli kaveri joka halusi kovasti lastenhoito ja muuta apua ja meidät juhliinsa somekuvia koristamaan. Häntä ei kuitenkaan mun pienemmät kuulumiset tai ajatukset kiinnostaneet. Aina tuntui että häiritsin häntä vaikka harvoin yhteiltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Ei tässä msailmassa kukaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee jotain apua. Jokainen täysjärkinen tämän tajuaa.
Apua saa maksamalla siitä. Se on myös hyvää apua joka ei vie hermojasi.
Kylmää ja karmii tää ketju... huhhuh 🤐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hyvä ihminen tuo suoraan hänelle! Sekin että et halua tavata kuin tyyliin kerran vuodessa.
Sä et voi noin että otat hänestä irti vaan oman hyötysi vuoksi itsekkäistä syistä. Niin typerää!
Älä käsitä väärin, kyllä minäkin autan häntä, en kai muuten odottaisi apua häneltäkään. Molemmat tässä hyötyy.
Tätähän se kaikilla kaveruus on, moni vsin ei uskalla asiaa itselleen myöntää. Miksi ihmeessä se niille kerrottaisiin päin naamaa, kaveruus on juuri tätä että pidetään ihmisiä varmuuden vuoksi elämässä. Ei se mitään muuta ole, vai rakastatko sinä syvästi kaikkia ihmisiä jotka on elämässäsi käyneet kavereina?Ap
No mä en tarvitse apua, eikä ystävänikään tarvitse. Asun asunnossani, käyn töissä, tapaan ihmisiä, joista pidän ja joita on kiva tavata. Usein on tosi hauskaa. Eivätkä he pyydä apuani. Sorry, mutta kuulostaa vähän kummalliselta tuo jatkuva avuntarve.
Ok, no mä en ole enää nuori enkä tervekään, en tarvitse bileseuraa, mutta apua voin tarvita. Nuorena toki mulla oli myös hauskanpotokaverit, niitä "käytin" hauskanpitoon ja ne minua. 😂
Ap
MITÄ IHMEEN APUA?!??
Vastaa nyt vihdoin.Mitä nyt elämässä milloinkin voi tarvita, hyvänen aika sentään. Vaikka huonekalun kantamista, kyytiä lääkäriin, rahaa lainaksi, murheiden jakajaa, peliseuraa, maitopurkkia kun kaupat jo kiinni, MITÄ VAIN ELÄMÄSSÄ VOI ETEEN TULLA. Et vissiin ole elänyt, kun et missään tarvitse jelppiä keltään koskaan ikinä. Aika sissi olet.
Ap
Muuttofirma, kelataksi/,taksi, pankki, terapeutti,netti, kaupat on auki 24/7 nykyisin ainakin vähintään yksi paikkakunnan kauppa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Ei tässä msailmassa kukaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee jotain apua. Jokainen täysjärkinen tämän tajuaa.
Olen 60-vuotias ja täysjärkinen, mutten ymmärrä, mitä apua tarvitsisin, siis jota ei saa perheeltä ja sukulaisilta, kuten ap mainitsi.
Siksi pidänkin tuota yhtä ystävää varalla, jos perheenjäsenet yhtäkkiä kuolevat, minulla on neljä perheenjäsentä itseni lisäksi, niistä äiti jo vanha, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Kolme muuta liikkuvat usein autolla, myös samassa autossa, voin menettää jopa koko perheen kerralla, tänäkin kesänä kaikki neljä olivat yhdessä ilman minua eräissä sukumme valkolakkijuhlissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?
Ei tässä msailmassa kukaan pärjää yksin, jokainen tarvitsee jotain apua. Jokainen täysjärkinen tämän tajuaa.
Apua saa maksamalla siitä. Se on myös hyvää apua joka ei vie hermojasi.
Varmasti jos on rahaa. Minulla ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävä varmaan huomaa että et ole hänestä kiinnostunut. Mulla oli kaveri joka halusi kovasti lastenhoito ja muuta apua ja meidät juhliinsa somekuvia koristamaan. Häntä ei kuitenkaan mun pienemmät kuulumiset tai ajatukset kiinnostaneet. Aina tuntui että häiritsin häntä vaikka harvoin yhteiltiin.
Ei ole huomannut 40 vuodessa. Kyllä minä olen hänelle hyvä ja luotettu ystävä.
En minäkään kaveriani vihaa, joskus koen myös iloa hänestä. Mutta tosiasia on, että ei hän minulle rakas ole, eikä meillä ole muuta yhteistä kuin pitkä historia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano ystävällesi näin: "Mä haluan avautua sulle nyt yhdestä asiasta. Olen huomannut olevani tosi tunnekylmä ihminen. En tiedä, mistä johtuu, mutten jaksa mitään sosiaalisia kontakteja. Se ei ole sun syytä. Mä vaan olen tällainen. Olisi epäreilua sua kohtaan, jos et tietäisi ja epäreilua, jos jatkettais näin. Toivotan sulle kaikkea hyvää elämääsi."
Tee naisen työ ja jätä valheellinen muka-ystävyys ja hyväksikäyttönsä.
Sanotko sinä näin kaveteilkesi? Ihan samanlaisia kaikki ihmiset ovat. Kavereita pidetään että elämässä saisi tukea ja apua paikoissa joissa ei perhe voi auttaa. Esim koulussa hankitaan kaveri, että siellä olisi helpompi käydä jne. Kaverit ovat ihmisiä joita hankitaan kulloisenkin elämäntilanteen tarpeisiin. Aikuisena kaverisuhteet alkavat väsyttää ja muodostua taakaksi, mutta varalla on ainakin yhtä pidettävä, koska apua on oltava lähellä jos jotain sattuu. Kaukaiset kaverit ovat hyödyttömiä, ellei sitten pidä matkustelusta sinne missä ovat.
Ap
Näinhän se on, mitä sitä kieltämään.
Aito ystävyys onkin sitten varmaan aika harvinaista. Minulla on ollut elämäni aikana vain muutama ihminen joita olen pitänyt kiinnostavina ja miellyttävinä ihmisinä, huumori ja keskustelut on tuoneet paljon iloa elämään. Aito halu tavata,ei ainakaan tietoisella tasolla hyötymistä. Olkaa siitä kiitollisia joilla sellainen ystävä on. Onnekkaita olette.
En usko, että kovinkaan moni aikuinen ihminen ap:n lisäksi tarvitsee apua. Kun elämänhallinta on kunnossa, pärjää ilman jatkuvaa kavereiden apua. Miten avuton aikuisen ihmisen pitää olla, että tarvitsee jatkuvasti apua? Mitä ihmeen apua?