Ostimme tyttärelle 3 vuotta sitten uudet huonkalut ensiasuntoon ja nyt kuulemma on hankkimassa kokonaan uudet kalusteet!!!

Vierailija kirjoitti:

ei muuta kun entiset myyntiin ja rahat toki teille kun ne alunperin kustansitte, kai näistä nyt myymällä ainakin 1500e saa takaisin ellei enemmänkin.

Ne on annettu. Ne on silloin lapsen omaisuutta.

Antaa ottaa, kananpaskan kantaa.

Oliko tytär mukana valitsemassa maksamiasi huonekaluja? Jos oli, ihmettelen käyttäytymistään.

Vierailija kirjoitti:

Tyttären olisi siis pitänyt pitää nuo mamman hankkimat kalut maailman tappiin asti ja varjella niitä muistoesineinä? Eikö aikuisella ihmisellä ole oikeutta edes vaihtaa kotonaan kalustoa?

Ilmeisesti ei.

Mamma päättää millaiset kalut ja sisustus lapsella on OMASSA kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Maz kirjoitti:

Jaa, mää joudun aina ottaa käytetyt kalusteet ja sittenkun haluan ostaa jotain uutta niin alkaa kauhea ulina asiasta, että mikä vika edellisessä on?

Sama juttu. Äiti pitää varastona asuntoani. Tuo siis tavaraa pyytämättä. Siitä tavarasta ei saa hankkiutua eroon eikä uutta saa ostaa, koska vanha on täysin hyvä. Ja millä ostaisinkaan kun ei tänne äidin tavaroiden lisäksi mahdu yhtään mitään. Ja äiti ei suostu ottamaan tavaroitaan takasin tai anna niitä myydä.

Sinun koti, sinä päätät.

Älä ota vastaan tai hankkiudu eroon.

Vierailija kirjoitti:

ei muuta kun entiset myyntiin ja rahat toki teille kun ne alunperin kustansitte, kai näistä nyt myymällä ainakin 1500e saa takaisin ellei enemmänkin.

Annettua lahjaa ei vaadita takaisin.

I diootti ajatuskin.

Onpa nuorilla rahaa, minä olen saanut käytettynä kaikki huonekalut ja vaikka olen asunut omillani jo lähes 30 vuotta ja eipä ole vaan ollut rahaa uusia ostaa milloinkaan. Taas maksoin laskut ja jäi 900 loppukuulle rahaa, työssäkäyvä olen.

Mulla on vaan äitin vanhat kalusteet ollut jo 10v kun olen omillani asunut. Ihan kiva oli alussa nuorena ja köyhänä kun sai ilmaisen sisustuksen. Mutta nyt kyllä ottaa jo päähän, kun ei ole lupaa niitä myydä, eikä ne mahdu äitille mihinkään hänen asuntoonsa tai varastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

s

Maz kirjoitti:

Jaa, mää joudun aina ottaa käytetyt kalusteet ja sittenkun haluan ostaa jotain uutta niin alkaa kauhea ulina asiasta, että mikä vika edellisessä on?

Sama juttu. Äiti pitää varastona asuntoani. Tuo siis tavaraa pyytämättä. Siitä tavarasta ei saa hankkiutua eroon eikä uutta saa ostaa, koska vanha on täysin hyvä. Ja millä ostaisinkaan kun ei tänne äidin tavaroiden lisäksi mahdu yhtään mitään. Ja äiti ei suostu ottamaan tavaroitaan takasin tai anna niitä myydä.

Tämä. Painajaismainen äiti.

Päinvastoinkin. Lapseni tuovat nurkkiini tavaroitaan joita eivät raaski hävittää. Kyselen, viettekö pois vai vienkö kierrätykseen,: anna nyt vielä olla tallella.

Vierailija kirjoitti:

Ensiasunnon, oletettavasti melko pienen sellaisen huonekalut 5000€? Mikäs siinä sitte.

No 5000€ on aika normisumma jos kalustaa kämpän ilman että on mitään valmiina. Lapselle juuri kalustettiin eka oma kämppä ja kun kaikki haarukoista, imureistä, pyyhkeistä ja sängyistä lähtien piti hankkia niin aika tasan 5000€ meni vaikka suurin osa oli Ikeasta.

Minä en ikinä osta itsekseni teinille tai opiskelijalle mitään.

Annan rahaa ia he hankkii itse. Toki autan isompien kuskaamisessa.

Ilmaisia juttuja hankin paljon omin päin, katsovat läpi ja ottavat mitä ottavat. Ylijääneet vien sitten eteenpäin, tuunaan tai käytän itse.

Vierailija kirjoitti:

Maz kirjoitti:

Jaa, mää joudun aina ottaa käytetyt kalusteet ja sittenkun haluan ostaa jotain uutta niin alkaa kauhea ulina asiasta, että mikä vika edellisessä on?

Sama juttu. Äiti pitää varastona asuntoani. Tuo siis tavaraa pyytämättä. Siitä tavarasta ei saa hankkiutua eroon eikä uutta saa ostaa, koska vanha on täysin hyvä. Ja millä ostaisinkaan kun ei tänne äidin tavaroiden lisäksi mahdu yhtään mitään. Ja äiti ei suostu ottamaan tavaroitaan takasin tai anna niitä myydä.

Miten hän estää sen? Väkivalloin vai? Mitäs jos nyt vaan viet sen romun pois ja lopetat ton uhriutumisen?