Tupakanhajusta valittajat millaista elämänne oli 80-90 luvuilla?
Nykyään valitetaan parveketupakoinnistakin, mutta miten te inisijät pärjäsitte silloin, kun himassa poltettiin, raflassa poltettiin, autossa poltettiin? Ettekö vaan käyneet missään?
Kommentit (25)
Kyllä valittajille aina aiheita löytyy :)
En hirveästi välittänyt tuhkakupin lemusta silloinkaan.
Muuta kysyttävää?
Yhtä pahalle se haisee nyt kuin silloinkin.
Ei meillä poltettu autossa ja kotona, yksi tuttu poltti sisällä liesituulettimen alla. Junissa oli tupakkaosastot. Ravintoloissa ja baareissa käytiin vähän. En siis ole kasvanut tupakansavussa enkä siitä tykkää vieläkään.
Autossa aina hirveä huuto ja valitus kun isä pisti ajaessaan tupakaksi. Kyllä se savu leviää koko autoon vaikka ikkuna auki olisikin. Passiivista tupakointiahan tuo oli, nykyään varmaan tulisi lasu.
silloin valitettiin kun joku poltti autossa tai sisällä jne. mikä on pointtisi? häiritsevälle se tupakka haisee edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Autossa aina hirveä huuto ja valitus kun isä pisti ajaessaan tupakaksi. Kyllä se savu leviää koko autoon vaikka ikkuna auki olisikin. Passiivista tupakointiahan tuo oli, nykyään varmaan tulisi lasu.
Ette viitsiny kokeilla mikä efekti olisi tullut, jos raottaa toistakin ikkunaa?
Ei silloinkaan käyttäjät kysyneet muilta vaan lastenkin piti vaan elää sen käryn kanssa. Inisi tai ei.
Aloittajan nimimerkki kertoo kyllä kaiken 😂
Vuosikymmenen kestänyt korvatulehduskierre, kun isä poltti sisällä ja autossa. Lastenohjelmien jälkeen uutisissa mainittiin, että tupakointi sisällä altistaa lapset korvatulehduksille. Kerroin isälle heti, muttei häntä kiinnostanut. Tupakanhajuiset vaatteet myös hävettivät.
Vierailija kirjoitti:
Autossa aina hirveä huuto ja valitus kun isä pisti ajaessaan tupakaksi. Kyllä se savu leviää koko autoon vaikka ikkuna auki olisikin. Passiivista tupakointiahan tuo oli, nykyään varmaan tulisi lasu.
Mieheni kertoi kans että äitinsä poltti aikanaan autossa vaikka oli pienet muksut kyydissä. Poltti myöskin odotusaikana. En sinänsä vastusta tupakointia, mutta sitä en ymmärrä että odotusaikana ja lasten läsnäollessa lähellä sitä tekee.
Kaikkeen ei kiinnitetty samalla tavalla huomiota kuin nyt, eikä joka ikistä asiaa kommentoitu eikä joka ikinen asia ollut ongelma.
Meillä ei poltettu sisällä eikä parvekkeella. Pihan nurkassa oli vieraille erillinen tupakkapaikka. Jo 80-luvulla. Pappa oli kuollut keuhkosyöpään eikä äiti sietänyt tupakansavua.
Voisit kysyä, että minkälaista teidän tupakoitsijoiden elämä tulee olemaan keuhkoahtauman ja keuhkosyövän kanssa sitten eläkeiässä. Ja harmittaako kuinka paljon käytit rahaa käryttämiseen ja itsesi (ja muiden) sairastuttamiseen.
Mikä juoppo luuseri siellä nyt taas itkee kun ei saa enää edes röökiä imuttaa yhyyyy ruikuti
Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja vanhempani ei tupakoineet, joten tupakansavusta ei tarvinnut kärsiä lapsuudenkodissa. Vieraita kävi jotka tupakoivat, mutta olivat fiksuja, ja tupakoivat ok-talomme parvekkeella ulkona.
90-luvulla minua ei ne tupakansavuiset baarit kiinnostaneet joten jätin käymättä niissä ja kun ei muodostunut tavaksi, en ole käynyt sittenkään kun tuli nämä nykyiset tupakointikiellot.
Synnyin 80-luvun lopussa. Ei tarvinnut tupakanhajusta kärsiä, kun kukaan ei kotona polttanut, ja tontti oli niin iso, ettei sinne olisi löyhkät yltäneet naapuristakaan. Eivät kyllä polttaneet naapuritkaan.
Oli todella noloa lapsena haista tupakalle kun meni kouluun jne. Isä poltti autossa ja kotona sisällä. Sitten vasta siirtyi ulos polttamaan kun äidilleni tuli astma. Vihaan tupakansavua ja pidän mm.sisällä polttavia todella oksettavina ihmisinä.