Onko oikein, että lässytetään, että "ketään ei saa jättää yksin"?
Mitäs, jos se henkilö on sellainen, jolla menee hermot koko ajan muihin ja ärähtelee näille vihaisesti? Sellaisenko kanssa on muiden vain pakko olla tekemisissä, ettei hänestä vain tule yksinäistä?
Kommentit (26)
Päiväkodeissa ja kouluissahan tätä mantraa hoetaan ja iskostetaan jo pienten lasten mieliin. Entä jos joku vain on hankala, ilkeä, ei tule toimeen? Onko pakko, tosiaan?
Ehkäpä minä haluan olla (välillä) yksin. Jatkuva muiden kanssa oleminen käy rasittavaksi.
Itse olen "jäänyt yksin", vaikka eipä sitä ennenkään kovin suuret sosiaaliset piirit ole olleet mutta nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Kyllähän se syy löytyy tasan tarkkaan itsestäni, koska lähipiirini ei tunteneet toisiaan. Paskaahan tälläinen on, varsinkaan kun en tiedä mitä korjata mutta sellaista se elämä vaan on. Sitä saa mitä ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asperger, ap?
Kuinka niin? ei ole.
Vaikea kysymys? Kuka siten on yksin?Se yksin jätetty lähiomainen vanhuuttako ?Aikuiset lapset mene kiireen taakse ja heidän aikuiset lapsensa!Mallin ottavat nyt uraputkessa olevista vanhemmista. Se vaan on niin omena ei kauan puusta putoa.Kerran maistavat itse yksinäisyttä kun omat lapset ei käy,ei soita.Juuri siloin kun omat vanhemat jo kuoleet! Miettivätkö koskaan uraputki aikansa, silloin kun itse vanhoja ja yksin?
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ja kouluissahan tätä mantraa hoetaan ja iskostetaan jo pienten lasten mieliin. Entä jos joku vain on hankala, ilkeä, ei tule toimeen? Onko pakko, tosiaan?
Kyllä. Koska muuten sille hankalalle (jonka seurassa sattuu aina joko fyysisesti tai henkisesti) tulee paha mieli. Ikinä vaihtoehto ei ole että se hankala olisi vaikka vähemmän hankala. Ei löisi, huutaisi ja haukkuisi. Tai vaatisi että kaikki tehdään niinkuin hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä minä haluan olla (välillä) yksin. Jatkuva muiden kanssa oleminen käy rasittavaksi.
Aloitus ei nyt koskenut sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ja kouluissahan tätä mantraa hoetaan ja iskostetaan jo pienten lasten mieliin. Entä jos joku vain on hankala, ilkeä, ei tule toimeen? Onko pakko, tosiaan?
Kyllä. Koska muuten sille hankalalle (jonka seurassa sattuu aina joko fyysisesti tai henkisesti) tulee paha mieli. Ikinä vaihtoehto ei ole että se hankala olisi vaikka vähemmän hankala. Ei löisi, huutaisi ja haukkuisi. Tai vaatisi että kaikki tehdään niinkuin hän haluaa.
Ajatteleeko joku oikeasti näin????
Jos joku on tahalleen koko ajan ilkeä ja hankala, niin en minä pakota lapsiani olemaan semmosen kanssa. Voidaan palata asiaan, kun osaa käyttäytyä.
Lässytetään sitä paljon muutakin paskaa, tämä menee samaan tunkioon.
"LÄSSYTETÄÄN"? No ainakin ap:n asenne on selvä.
Tämän lässytyksen tarkoitus on opettaa tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, taito jota on tärkeä mm. koulussa, työpaikoilla ja ihan yleensäkin, ihmiselämässä.
Kaikkien paras ystävä ei tarvitse olla, mutta ryhmässä on hyvä oppia toimimaan.
Veikkaan että lapset jotka ovat oppineet toimimaan, myös niiden "hankalien" kanssa, kokevat vähemmän kiusaamista ryhmätilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
"LÄSSYTETÄÄN"? No ainakin ap:n asenne on selvä.
Tämän lässytyksen tarkoitus on opettaa tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, taito jota on tärkeä mm. koulussa, työpaikoilla ja ihan yleensäkin, ihmiselämässä.
Kaikkien paras ystävä ei tarvitse olla, mutta ryhmässä on hyvä oppia toimimaan.Veikkaan että lapset jotka ovat oppineet toimimaan, myös niiden "hankalien" kanssa, kokevat vähemmän kiusaamista ryhmätilanteissa.
Väännän vielä rautalangasta, että tämä "lässytys" koskee nimen omaan ryhmätilanteita päiväkoti ja kouluryhmissä, se ei ulotu vapaa ajalle, mutta tietenkään luokkatovereita ei saa kiusata myöskään kouluajan jälkeen.
Kuspiät voi ja pitääki jättää yksin
Ei ole oikein.
Kuten #13 vastasikin, että sen verran ehkä että työpaikalla tai vastaavassa pystyy joltiseenkin asiallisesti hoitamaan vaikka jonkun tehtävän. Mutta ei yhtään enempää. Ei tarvitse leikkiä, ei tarvitse olla kavereita, ei tarvitse olla yhtään sen enempää tekemisissä.
Näin hieman introverttinä ihmetyttää myös se lässytys että yksin oleminen on jotenkin pahasta. Ei ole.
Minun mielestä ei ole pakko olla sellaisen kaveri jonka kanssa ei halua olla. Ihmiset ryhmittäytyvät muutenkin luonnostaan. Kunhan kukaan ei kiusaa ketään, niin on ok olla olematta kaveri jollekin.
No lasten kohdalla pätee tuo mielestäni, mutta ei aikuisten.
Lapsille olen opettanut että jos ollaan porukalla niin siitä ei keskenkaiken ketään jätetä ulos, pidetään huoli kaikista esim teinien ryyppykokeiluissa.
Mutta jos joku on mulkku niin ei sitä tarvi pyytää mukaan menoihin vain sen takia ettei jäisi yksin.
Hyvin menee, toisella iso kaveripiiri ja tietysti lähimmät joiden kanssa on oltu päiväkodista asti. Eivät minun tietoon kiusaa ketään ja usein ne mulkutkin on otettu mukaan.
Toinen lapsi eriluontoinen, ei isoa kaveripiiriä vaan muutama läheinen ystävä ja muuten tulee toimeen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ja kouluissahan tätä mantraa hoetaan ja iskostetaan jo pienten lasten mieliin. Entä jos joku vain on hankala, ilkeä, ei tule toimeen? Onko pakko, tosiaan?
Koulussa ei ollut pakko ottaa yhtä mukaan, koska muillakin piti olla mahdollisuus leikkiä välitunnilla ilman, että olisi aina tullut tappelu. Siellä katsottiin, että tuo oli saanut mahdollisuutensa, mutta kun hänen takiaan joutuivat joka tunnin alku selvittelemään noita tappeluita, riitoja yms, niin ei ole pakko ottaa mukaan leikkeihin. Pari vuotta meni, että tuo erityislapsi siirtyi erityisluokalle toiseen kouluun.
Tai jos se toinen haluaa olla yksin 😅