Kumpi on oikeassa: se, joka on aina myöhässä, vai se, joka pyytää täsmällisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Näitä näkee avioliitossakin, jotka pitävät puolisoa jännityksessä käyttämällä myöhästelyä passiivisaggressiivisena keinona hallita toista.

"Ups, en kai ole myöhässä?" "Pitikö minun olla sinua vastassa, en ihan ehdi." "Mitä? Nytkö sinä jo siellä olet odottamassa? Leffan alussahan on mainokset, ehtii hyvin puoli tuntia myöhässä."

Ja sitten hykertelevät itsekseen.

En nyt puhu avioliitosta, mutta juuri tuo "Nytkö sinä jo olet siellä odottamassa?"... Kun on mennyt sovittuun aikaan paikalle ja odottanut, ja soittaa sitten, kun toista ei kuulu. Sitten se sanoo noin. Törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa tästä ikuisuusriita, mutta selvisi miksi hän on myöhässä. Jos vaikka jokin tapaaminen olisi klo 10. 00 niin hänelle on epäselvää koska se on. Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä konseptia miten asiat toimii, joten hän voi vaikkapa lähteä kotoaan klo 10.00 tähän klo 10 tapaamiseen.

Add? Minulla on. Arvioin säännnönmukaisesti ajan väärin ja arvion aina väärin, paljon mulla menee aikaa asioiden tekemiseen.

Jos uppoudun johonkin tekemiseen, unohdan myös helposti ajankulun.

En myöhästy juuri, koska arvioin ajat yläkanttiin, koska tiedän itseni. Toisaalta tästä on mulle haittaa, koska tapaamiset vie tuon lisäajan takia paljon aikaa. Kiireisinä aikoina en tapaa kavereita juurikaan.

Miksi et laita hälytystä puhelimeen tapaamisista?  Kun hälytys tulee, tiedät kuinka paljon sulla on aikaa tapaamiseen. 

Miksi kukaan ei ole ennen keksinyt tätä helppoa ja kaikkien ulottuvilla olevaa hoitoa add:n! 😄😄😄

Itse lopetin jatkuvasti myöhässä olevien odottelun. Nykyään jos sovin jonkunkanssa kellon ajan millon ollaan jossain odotan korkeintaan vartin ennen kuin lähden jos se toinen ei ole edes vaivautunut ilmoittamaan myöhästymisestää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri on myöhästelijä, minusta tulee unohtelija. Sovitaan lauantaina klo 11 tietty kahvila ja minä lähden huolettomana mökille. Kun kaveri soittaa, missä olet, niin kauhistun, että sovittiinko me oikeasti jotain. Ja seuraavan tapaamisen sovin siten, että vaikka hän ei saavu paikalle, ei se ole minulle ongelma esim. lounas keskellä työpäivää.

Minua aina naurattaa ihmiset, jotka alkaa "kostaa" asioita. Kerran peruin esim. leffaan menon kaverin kanssa ihan vain siksi, että väsytti. Sanoin syyn rehellisesti. Seuraavalla kerralla kaveri perui jonkin toisen menon viime hetkellä ja tuntui, että hän oikein odotti multa pettymystä tmv. Mua huvitti.

Perrttyyköhän nuo, jos toinen ei pety? Hautoneet mielessään harkitusti, että häh häh, sovin nyt tämän menon ja sitten perun, niin maistaa omaa lääkettään. Ja toinen on ihan vilpittömänä et "Tietysti jäät kotiin kun väsyttää, silloin pitääkin levätä". Ja menee ihan hyvillä mielin yksin leffaan.

Jos jotain on sovittu, kyllähän siitä pitäisi pitää kiinni. Toki poikkeustilanteet erikseen ja niistä aiheutuvista myöhästymisistä on tietenkin yleensä aiheelista ilmoittaa mahdollisimman nopeasti. Eipä taida yksikään ihminen erityisemmin tykätä odottelusta.

Kyllä ne myöhästelijät on nykyisessä elämäntilanteessa jääneet somemoikkailun varaan ihan kokonaan ja tietysti moikataan jos törmätään. Mutta kun itsellä ei ole rajatonta aikaa kerralla, niin turha mennä jonnekin töllistelemään että mahtaako toinen tulla vai ei ja jos tulee, niin ehditäänkö se aiottu homma tehdä.

Sitäkin kokeilin, että vaikka jos piti syödä yhdessä niin menen ja tilaan, mutta aika pöllö homma sekin on että minä kiskon jälkkärikahvia kun toinen vasta tilailee.

Niinpä nykyään näen vain semmoisia, keidan kanssa homma sujuu. Rakkaita on myös ne myöhästelijät, mutta ei vaan toimi tapaaminen.