Parhaat dystopialeffat ja -sarjat?
Kommentit (20)
Minusta Wayward pines oli lupaava, harmi, että jäi vaan kahteen kauteen.
Vierailija kirjoitti:
Jericho
Siis tämä 2006-2008 tehty. (Huomasin, että identtisellä nimellä löytyy toinenkin sarja.)
Tarinoita Mutkanperältä. Tositapahtumiin perustuva kertomus, kuinka monen miljoonan asukkaan suurkaupunki kuihtuu pieneksi kyläksi. Lapsena haettiin aina Mutkanperän Marketista limsaa.
28 päivää myöhemmin (2002) ja Invasion of the Body Snatchers (1978).
Ensin mainittu on minulle kaikkien "virus outbreak"- ja post-apokalyptisten elokuvien ykkönen ja se johon aina vertaan muita. Siinä on kaikki kohdillaan: kiinnostava tarina, filosofinen sanoma, kauhua, kauneutta, surua ja haikeutta, tarinaan sopiva soundtrack.
Monet myöhemmät post-apokalyptiset elokuvat ovat vaikuttaneet siltä että ne yrittävät tavoitella samaa vahvaa tunnelmaa.
Invasion of the Body Snatchersin maailma muuttuu loppua kohti käsittämättömän hirveäksi, kaikki vääristyy. Lopussa viimeinenkin toivonkipinä sammuu hirveällä tavalla. Lisäsi tykkään 70-luvun elokuvien estetiikasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
The Man in the High Castle pl. vika kausi
Faith kirjoitti:
28 päivää myöhemmin (2002) ja Invasion of the Body Snatchers (1978).
Ensin mainittu on minulle kaikkien "virus outbreak"- ja post-apokalyptisten elokuvien ykkönen ja se johon aina vertaan muita. Siinä on kaikki kohdillaan: kiinnostava tarina, filosofinen sanoma, kauhua, kauneutta, surua ja haikeutta, tarinaan sopiva soundtrack.
Monet myöhemmät post-apokalyptiset elokuvat ovat vaikuttaneet siltä että ne yrittävät tavoitella samaa vahvaa tunnelmaa.
Invasion of the Body Snatchersin maailma muuttuu loppua kohti käsittämättömän hirveäksi, kaikki vääristyy. Lopussa viimeinenkin toivonkipinä sammuu hirveällä tavalla. Lisäsi tykkään 70-luvun elokuvien estetiikasta.
Tuo 28 Days Later on kyllä hyvä, hommasin sen äskettäin dvd:nä. Sen jatko-osankin hommasin samalla.
Moni dystopia-sarja alkaa hyvin, mutta puuroutuu ja tukehtuu sitten kaikenlaisiin ihmissuhdekuvioihin. Onko pakko aina olla pääosassa olevalla joku ikuinen trauma? Onko pakko aina olla jotain suhdevirityksiä? Pitääkö aina ruveta vääntämään siitä, kuka on vallassa? Nää on niin tylsää putkiaivoisen insinöörin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Wayward pines oli lupaava, harmi, että jäi vaan kahteen kauteen.
Oli liian hidas ja tylsä.
Delirium. Ainoastaan kirjoina. Rakkaus on vaarallinen tauti ja rikos ja kaikille tehdään operaatio, joka saattaa toimia, tai sitten ei. Kaukana sähköaidan takana sijaitsee vastarinta.
Light of my life.
Casey Affleckin käsikirjoittama ja ohjaama leffa, missä virus on hävittänyt lähes kaikki naiset, ja mies yrittää selvitä tyttärensä kanssa. Ei mikään toimintapläjäys, vaan erittäin nerokas, hyvin toteutettu ja koskettava.
Vierailija kirjoitti:
Light of my life.
Casey Affleckin käsikirjoittama ja ohjaama leffa, missä virus on hävittänyt lähes kaikki naiset, ja mies yrittää selvitä tyttärensä kanssa. Ei mikään toimintapläjäys, vaan erittäin nerokas, hyvin toteutettu ja koskettava.
Onko samantyyppinen kuin Tie?
Tie, Book of Eli, This is how it ends.
12 apinaa on loistava.
Oli dystopiaa ilmestyessään 1995.
On taidettu jo elää ohi niistä vuosista mistä siinä kerrottiin.
28 days later leffan lopussa on hauska bongata suomen kieltä.