Lue keskustelun säännöt.
Taas heräsin kiitollisena
01.07.2022 |
Siis heräsin elossa, en kuolleena. Olo tuntuu terveeltä pienten keväisten vaivojen jälkeen. Joista en ole lapsilleni puhunut mitään.
Auto on kunnossa, siivoaja tulee maanantaina, eläke tuli tilille, ruokaa on jääkaapissa.
En siis tarvitse häiritä lasteni rauhaa soittelemalla tai viestimällä heille, jonakin päivänä tietysti joutuvat näkemään vaivaa ja tyhjentämään asunnon.
Siihen asti kiitollinen etten ole se hankala vanhus joka häiriöksi lapsilleen ja miniöilleen.
Kommentit (3)
Kiitos, kun kirjoitit tämän. Olen pohtinut paljon tätä asiaa, miksi tulee surullinen olo, vaikka kaikki muut asiat on hyvin, paitsi, että lapset eivät liioin välitä. Onko se elämän laki, en tiedä?
Itse soitin äidilleni useita kertoja viikossa, samoin anopille kerran viikossa. Soittaisin vieläkin äidille, mutta afasia tekee puhumisesta hankalaa.
Tuo siivooja kuulostaa niin ihanalle, sitä toivoisin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kun kirjoitit tämän. Olen pohtinut paljon tätä asiaa, miksi tulee surullinen olo, vaikka kaikki muut asiat on hyvin, paitsi, että lapset eivät liioin välitä. Onko se elämän laki, en tiedä?
Itse soitin äidilleni useita kertoja viikossa, samoin anopille kerran viikossa. Soittaisin vieläkin äidille, mutta afasia tekee puhumisesta hankalaa.
Tuo siivooja kuulostaa niin ihanalle, sitä toivoisin minäkin.
Minulle tulee niin paha mieli vanhusten puolesta joiden lapset ja miniät kirjoittelevat ikävästi ja vihaten vanhuksestaan joka ehkä kaipaa lapsiaan tai on yksinäinen. Näin vanhana on monet samanikäiset jo kuolleet tai laitoksissa, tuttavapiiri kapenee.
Lasteni kanssa kyllä soitellaan, lastenlasten kuulumiset saan ja valokuvia, mutta olen pitänyt kiinni omasta itsenäisyydestäni suoden myös heille sen. En roiku, en "mene sisustamaan" , en utele enkä neuvo.
Mahtavan upeeta.
Iloitsen puolestasi.