Mitä te teette kun teillä yksinäinen olo ja masentaa ja olo tuntuu tyhjältä?
Kommentit (44)
Roikun täällätai selailen onnellisten kamujen fb sivuja ja tlen vielä surullisemmax
Kun seinät kaatu päälle yksinäisyys todella.Ovesta heti ulos,kellosta viis. Kuulokeilla kuuntelen radio nostalakiaa ja kävelen ja kävelen ,niin kauan huono fiilis pois.Toimii minulla,vaikka pakotan itseni ulos.Saatana pieni Kivikon metsä halata jopa puitakin.
Musiikki.Pistän YouTubesta karaoke biisejä soimaan ja laulan sydämeni kyllyydestä niin etten lopulta meinaa malttaa lopettaa. Toinen on lempibändini musiikin kuuntelu, se toimii aina.
Hyväksyn faktan elämäni raadollisuudesta ja paskuudesta, annan fiiliksien olla.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen musiikkia
Sama. Ja juuri sellaista musiikkia, joka hipoo täydellisyyttä ja joka saa aikaan positiivisten tunteiden ja kylmien väreiden kirjon. Siinä hetkessä unohdankin ainakin melkein kaiken muun ja tuntuu siltä, että siinä musiikissa on juuri se kaikki, jota sillä hetkellä tarvitsen. Valtava voima.
Katson komedian tai luen huumoria sisältävää kirjallisuutta. Hymyily ja naurahdus parantavat oloa.
Oikeastaan toivon, että tulisi joskus sellainen olo. Nykyisessä elämässäni en saa olla juuri koskaan yksin ja päässä pyörii koko ajan työt ja velvollisuudet. Kun saisi vain olla ja ihan yksin, pää tyhjänä, miettimättä mitään. En masentuisi siitä, vaan nauttisin.
Katson kauhuelokuvan ja syön mässyä. Luen lempisarjakuvaa.
Käyn kävelyllä, katson kartalta jonkun uuden paikan, jossa menen käymään, katson jonkun elokuvan, kuuntelen musiikkia, kirjoitan, teen käsitöitä, menen valokuvaamaan, luen kirjaa.. olisipa vaan aikaa tehdä näitä, elämäntilanne sellainen että joku aina keskeyttää.
Käyn lenkillä, syön jotain hyvää ruokaa, otan kylmän suihkun (tää on erittäin tehokas ahdistukseen!) ja pelaan pleikkarilla. Joskus käyn saunassa, laitan kiukaalle sitruunantuoksua ja teen jotain kauneushoitoja.
pyöritän vinyylejä ja nautin esim. punkusta...
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan toivon, että tulisi joskus sellainen olo. Nykyisessä elämässäni en saa olla juuri koskaan yksin ja päässä pyörii koko ajan työt ja velvollisuudet. Kun saisi vain olla ja ihan yksin, pää tyhjänä, miettimättä mitään. En masentuisi siitä, vaan nauttisin.
Ihan eri juttu olla vapaaehtoisesti yksin.
Haen Pinterestistä jotain kivaa askartelu tai käsityöaiheita tai maalaan.
Haastan itseäni jotenkin siis.
Haaveilen myös, että kuinka auttaisin jotakuta, jos olisi varaa ja olisin vähän altruistisempi.
Yleensä käyn pyöräilemässä ja otan kännyllä pskoja kuvia, joita sitten duunailen ja lähetän kavereilleni.
Ilahdun, jos saan vastauksen.
Alan taas laihduttaa ja nälissäni tutkin ihania reseptejä, joita ei saa syödä.
Yritän muistaa ne.
Tanssin lattareita itsekseni, vaikken edes osaa ja kuvittelen kuinka olen oikea hottis 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan toivon, että tulisi joskus sellainen olo. Nykyisessä elämässäni en saa olla juuri koskaan yksin ja päässä pyörii koko ajan työt ja velvollisuudet. Kun saisi vain olla ja ihan yksin, pää tyhjänä, miettimättä mitään. En masentuisi siitä, vaan nauttisin.
Ihan eri juttu olla vapaaehtoisesti yksin.
No, varmaankin. En taida päästä sisään tuohon kuvailtuun olotilaan, vaikka ihan todella yritin sitä hahmottaa. En ole tainnut koskaan kokea sellaista.
Kun tekee jotain fyysisesti raskasta unohtuu henkinen pahaolo.
Hommaa hyvät laadukkaat langattomat kuulokkeet, kuuntele hyvää musaa ja avaa viinipullo seuraksi...
Ja et ole ainoa... kaikki täällä tulevat joka tapauksessa masentumaan kun tämä maa rahastetaan nyt rutiköyhäksi ja sitä on tehty jo kaksi vuotta hallinnon toimesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan toivon, että tulisi joskus sellainen olo. Nykyisessä elämässäni en saa olla juuri koskaan yksin ja päässä pyörii koko ajan työt ja velvollisuudet. Kun saisi vain olla ja ihan yksin, pää tyhjänä, miettimättä mitään. En masentuisi siitä, vaan nauttisin.
Ihan eri juttu olla vapaaehtoisesti yksin.
No, varmaankin. En taida päästä sisään tuohon kuvailtuun olotilaan, vaikka ihan todella yritin sitä hahmottaa. En ole tainnut koskaan kokea sellaista.
...jatkan vielä utelemalla, jos sopii, millaisessa tilanteessa te olette, jotka tähän vastasitte ja tunnistitte tuon olon. Asutteko kaikki yksin? Jos asutte, onko se oma valintanne vai pakon sanelema`?
Itse lähden silloin aina kävelylle, mieluiten metsään. No nyt ei voi, jos ei kieriskele Offissa ennen lähtöä, mutta jos vain suinkin.
Musiikki on toinen, mutta se on vähän kuin alkoholikin - saattaa suistaa mielialan ihan väärään suuntaan.
Katselen hyvän elokuvan. Lähden jonnekin.