Haluaisin niin muuttaa Espanjan Aurinkorannikolle

Ulkosuomalaisena huutelen, että suomalaisten yhteisö ei ole sama kuin Suomessa olo. Suomalaisten yhteisöt ovat sisäänpäin lämpiäviä ja usein aika konservatiivisia. Valinnanvaraa ei ole, vaan on mukauduttava joukkoon. Siellä myös eletään tietynlaisessa etuoikeutetussa kuplassa, jossa otetaan vain rusinat pullasta paikallisesta elämästä. Pienille lapsille se saattaa olla mukavaa, teinit joutuvat helposti vaikeuksiin. Lämpimästä ilmasta haaveillaan, kun sitä on koettu lähinnä vain lomilla, mutta arkielämä lämpimässä maassa on kuitenkin arkielämää, töissäkäyntiä, putkimiehen tilaamista (vieraalla kielellä) ja kulttuurisia normeja, joihin ei lomamatkalla joudu törmäämään.

Sinuna en yksinhuoltajana lähtisi Aurinkorannikolle asumaan. Pitkälle lomalle kyllä, jos rahkeita riittää. 

Ellei lapset oo mitään teini-ikäisiä niin en mä niiltä alkaisi mitään mielipiteitä kyselemään. Ei lapsi osaa päättää tuollaisista asioista.

Mä muutin 5-vuotiaana perheen mukana Aasiaan. Pikkuveli oli 3 ja isoveli 8. Siinä mitään kyselty. Mentiin englanninkieliseen kouluun, vaikka kukaan meistä ei sitä tietenkään osannut.

Loistavasti meni.

Kuka haluaa vapaaehtoisesti tuonne lämpöhelvettiin, vaikea ymmärtää.

Talvi on mahtavaa aikaa Suomessa.

Yksinhuoltajana ulkomailla saattaa olla kyllä yllättävän hankalaa. Euroopan sisälläkin on suuria eroja sukupuolirooleissa ja siinä, miten yksinhuoltajuuteen suhtaudutaan. Eikä ne suomalaisetkaan siellä välttämättä ole samanhenkisiä kuin sinä, paljon änkyröitä eläkeläisiä ja jotain it-nuorukaisia sekä pätkäpuhelinmyyntiä tekeviä bilehileitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Aurinkorannikolle? Koska siellä on paljon suomalaisia? Fugeenko muuttaisin?

Hyhhyh. Voisin mielelläni muuttaa Espanjaan mutta sellaiselle alueelle mikä ei ole täynnä muita suomalaisia. Ei siis sillä että heissä mitään vikaa olisi, mutta jos muuttaisin ulkomaille niin en heti etsisi mitään suurta suomalaisyhteisöä. Totta kai ulkosuomalaisiin olisi kiva tutustua mutta en mä haluaisi mihinkään Suomi-kuplaan ulkomaille.

En sinällään halua varsinaisesti pois Suomesta, mutta ilmasto ja talven pimeys masentaa ja passivoittaa. Siksi tuo suomiyhyeisö kouluineen juuri houkuttelisi.

Ap

Tämä lämpö ja valo passivoittaa mutta talvella on energiaa aivan hulluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis juuri tuo, että kun minulla on ihan hyvä työ täällä ja elämä muutenkin järjestyksessä, lasten isä kuitenkin jäisi Suomeen, meneekö kauhean hankalaksi ihan jo byrokratiankin puolesta. Palkka olisi todennäköisesti ainakin alkuun jonkin verran pienempi kuin Suomessa, toki osa kuluistakin pienemmät. Jännittää ajatuksena noin iso muutos, ja miten lapset sopeutuisivat.

Ap

Mille alalle olet Espanjassa työllistymässä? Minkä ikäiset lapset, mitä mieltä he olisivat muutosta?

Työskentelen nyt yksityisen sektorin hallinnollisissa töissä ja vastaavaan työllistyisin Espanjassa. Lapset 5- ja 2-vuotiaat, isompi ihan positiivisesti, mutta toki ei suoraan hahmottaisi kaikkia muutoksen tuomia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomikouluun ei taida päästä jos on kirjoilla Espanjassa kokoaikaisesti?

Onko todella näin? Eikö se ole juuri suomalaisille lapsille tarkoitettu?

Täytyy olla suomessa vakituinen osoite jotta koululta saa paikan 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis juuri tuo, että kun minulla on ihan hyvä työ täällä ja elämä muutenkin järjestyksessä, lasten isä kuitenkin jäisi Suomeen, meneekö kauhean hankalaksi ihan jo byrokratiankin puolesta. Palkka olisi todennäköisesti ainakin alkuun jonkin verran pienempi kuin Suomessa, toki osa kuluistakin pienemmät. Jännittää ajatuksena noin iso muutos, ja miten lapset sopeutuisivat.

Ap

Mille alalle olet Espanjassa työllistymässä? Minkä ikäiset lapset, mitä mieltä he olisivat muutosta?

Työskentelen nyt yksityisen sektorin hallinnollisissa töissä ja vastaavaan työllistyisin Espanjassa. Lapset 5- ja 2-vuotiaat, isompi ihan positiivisesti, mutta toki ei suoraan hahmottaisi kaikkia muutoksen tuomia seurauksia.

Ton ikäisiltä en paljoa kyselisi. Tai kyselisin tietty, mutta ei se mun päätökseen vaikuttaisi. Lasten mielipiteitä voi kuunnella ikätasoonsa sopivissa asioissa, eikä muutto ulkomaille ole sellainen.

Joisit ittes palmun alle alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Aurinkorannikolle? Koska siellä on paljon suomalaisia? Fugeenko muuttaisin?

Hyhhyh. Voisin mielelläni muuttaa Espanjaan mutta sellaiselle alueelle mikä ei ole täynnä muita suomalaisia. Ei siis sillä että heissä mitään vikaa olisi, mutta jos muuttaisin ulkomaille niin en heti etsisi mitään suurta suomalaisyhteisöä. Totta kai ulkosuomalaisiin olisi kiva tutustua mutta en mä haluaisi mihinkään Suomi-kuplaan ulkomaille.

En sinällään halua varsinaisesti pois Suomesta, mutta ilmasto ja talven pimeys masentaa ja passivoittaa. Siksi tuo suomiyhyeisö kouluineen juuri houkuttelisi.

Ap

Espanjassa on lämmintä ja valoisaa sielläkin, missä ei ole suomalaisia.

Mutta ei suomalaista koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis juuri tuo, että kun minulla on ihan hyvä työ täällä ja elämä muutenkin järjestyksessä, lasten isä kuitenkin jäisi Suomeen, meneekö kauhean hankalaksi ihan jo byrokratiankin puolesta. Palkka olisi todennäköisesti ainakin alkuun jonkin verran pienempi kuin Suomessa, toki osa kuluistakin pienemmät. Jännittää ajatuksena noin iso muutos, ja miten lapset sopeutuisivat.

Ap

Mille alalle olet Espanjassa työllistymässä? Minkä ikäiset lapset, mitä mieltä he olisivat muutosta?

Työskentelen nyt yksityisen sektorin hallinnollisissa töissä ja vastaavaan työllistyisin Espanjassa. Lapset 5- ja 2-vuotiaat, isompi ihan positiivisesti, mutta toki ei suoraan hahmottaisi kaikkia muutoksen tuomia seurauksia.

Oletan, että puhut myös sujuvaa espanjaa joka varmasti helpottaa arjen hoitamista. Miten lasten isä mahtaa suhtautua? Noin pienten kanssa ei etäyhteys ei välttämättä toimi yhtä hyvin kuin vaikka teinien kanssa, jotka voisivat myös itsenäisestikin matkustaa Suomeen isän luo.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena huutelen, että suomalaisten yhteisö ei ole sama kuin Suomessa olo. Suomalaisten yhteisöt ovat sisäänpäin lämpiäviä ja usein aika konservatiivisia. Valinnanvaraa ei ole, vaan on mukauduttava joukkoon. Siellä myös eletään tietynlaisessa etuoikeutetussa kuplassa, jossa otetaan vain rusinat pullasta paikallisesta elämästä. Pienille lapsille se saattaa olla mukavaa, teinit joutuvat helposti vaikeuksiin. Lämpimästä ilmasta haaveillaan, kun sitä on koettu lähinnä vain lomilla, mutta arkielämä lämpimässä maassa on kuitenkin arkielämää, töissäkäyntiä, putkimiehen tilaamista (vieraalla kielellä) ja kulttuurisia normeja, joihin ei lomamatkalla joudu törmäämään.

Sinuna en yksinhuoltajana lähtisi Aurinkorannikolle asumaan. Pitkälle lomalle kyllä, jos rahkeita riittää. 

Kiitos, juuri tällaista kommenttia kaipasin, että lopettaisin tämän haihattelun ja sopeutuisin vaan elämään täällä 😊 Jotenkin seuraan ihaillen ja kaipuulla esim. tuonne muuttaneiden instoja ja mietin, että oi kun minäkin uskaltaisin, mutta tosiaan ehkä parempi vain keskittyä Suomen hyviin puoliin ja koittaa pidempää lomailupätkää tuolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sisko asui perheineen 20v Puerto Ricossa. Nyt 2v Suomessa.

Lähtivätkö heti karkuun kun korona alkoi?

Onkos hoitoalan hommia tuollapäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena huutelen, että suomalaisten yhteisö ei ole sama kuin Suomessa olo. Suomalaisten yhteisöt ovat sisäänpäin lämpiäviä ja usein aika konservatiivisia. Valinnanvaraa ei ole, vaan on mukauduttava joukkoon. Siellä myös eletään tietynlaisessa etuoikeutetussa kuplassa, jossa otetaan vain rusinat pullasta paikallisesta elämästä. Pienille lapsille se saattaa olla mukavaa, teinit joutuvat helposti vaikeuksiin. Lämpimästä ilmasta haaveillaan, kun sitä on koettu lähinnä vain lomilla, mutta arkielämä lämpimässä maassa on kuitenkin arkielämää, töissäkäyntiä, putkimiehen tilaamista (vieraalla kielellä) ja kulttuurisia normeja, joihin ei lomamatkalla joudu törmäämään.

Sinuna en yksinhuoltajana lähtisi Aurinkorannikolle asumaan. Pitkälle lomalle kyllä, jos rahkeita riittää. 

Kiitos, juuri tällaista kommenttia kaipasin, että lopettaisin tämän haihattelun ja sopeutuisin vaan elämään täällä 😊 Jotenkin seuraan ihaillen ja kaipuulla esim. tuonne muuttaneiden instoja ja mietin, että oi kun minäkin uskaltaisin, mutta tosiaan ehkä parempi vain keskittyä Suomen hyviin puoliin ja koittaa pidempää lomailupätkää tuolla.

Ap

Tää viesti ja vastaus kuuluu ketjuun "Suomalaisinta mitä tiedät" 😄😄

Kun vihdoin tulee pessimistinen ja haaveet lyttäävä vastaus, suomalainen ilahtuu. "Jes! Ei siis kannata! Tyydyn kohtalooni, kiitos!"

Ihan siis valideja pointteja ulkosuomalaisuudesta itsekin ulkomailla paljon asuneena mutta kyllä nauratti.

Aurinko kyllä houkuttaisi, mutta olisiko sillä yhtä suuri merkitys, jos siellä eläisi arkea, eikä lomaa? Omissa mielikuvissa on mukana juuri lomatunnelma, jossa on vaapaata aikaa, ulkona syömistä ja uutta nähtvää/koettavaa. En tiedä, osasinko elää vaatimatonta arkea siellä. Pelkäisin myös alkoholisoituvani, kun arki ja loma sekottusi ja tapakulttuuri erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis juuri tuo, että kun minulla on ihan hyvä työ täällä ja elämä muutenkin järjestyksessä, lasten isä kuitenkin jäisi Suomeen, meneekö kauhean hankalaksi ihan jo byrokratiankin puolesta. Palkka olisi todennäköisesti ainakin alkuun jonkin verran pienempi kuin Suomessa, toki osa kuluistakin pienemmät. Jännittää ajatuksena noin iso muutos, ja miten lapset sopeutuisivat.

Ap

Mille alalle olet Espanjassa työllistymässä? Minkä ikäiset lapset, mitä mieltä he olisivat muutosta?

Työskentelen nyt yksityisen sektorin hallinnollisissa töissä ja vastaavaan työllistyisin Espanjassa. Lapset 5- ja 2-vuotiaat, isompi ihan positiivisesti, mutta toki ei suoraan hahmottaisi kaikkia muutoksen tuomia seurauksia.

Oletan, että puhut myös sujuvaa espanjaa joka varmasti helpottaa arjen hoitamista. Miten lasten isä mahtaa suhtautua? Noin pienten kanssa ei etäyhteys ei välttämättä toimi yhtä hyvin kuin vaikka teinien kanssa, jotka voisivat myös itsenäisestikin matkustaa Suomeen isän luo.

Olen opiskellut ja puhun jonkin verran espanjaa, toki siinä pitäisi varsinkin alkuun skarpata. Isän ajatuksista ei tässä vaiheessa tietoa, häntä ei sinällään ole koskaan kiinnostanut lasten hoitojärjestelyt tai muutkaan asiat, toki nyt saattaisi kiusallaan alkaa vaikeuttamaan asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena huutelen, että suomalaisten yhteisö ei ole sama kuin Suomessa olo. Suomalaisten yhteisöt ovat sisäänpäin lämpiäviä ja usein aika konservatiivisia. Valinnanvaraa ei ole, vaan on mukauduttava joukkoon. Siellä myös eletään tietynlaisessa etuoikeutetussa kuplassa, jossa otetaan vain rusinat pullasta paikallisesta elämästä. Pienille lapsille se saattaa olla mukavaa, teinit joutuvat helposti vaikeuksiin. Lämpimästä ilmasta haaveillaan, kun sitä on koettu lähinnä vain lomilla, mutta arkielämä lämpimässä maassa on kuitenkin arkielämää, töissäkäyntiä, putkimiehen tilaamista (vieraalla kielellä) ja kulttuurisia normeja, joihin ei lomamatkalla joudu törmäämään.

Sinuna en yksinhuoltajana lähtisi Aurinkorannikolle asumaan. Pitkälle lomalle kyllä, jos rahkeita riittää. 

Kiitos, juuri tällaista kommenttia kaipasin, että lopettaisin tämän haihattelun ja sopeutuisin vaan elämään täällä 😊 Jotenkin seuraan ihaillen ja kaipuulla esim. tuonne muuttaneiden instoja ja mietin, että oi kun minäkin uskaltaisin, mutta tosiaan ehkä parempi vain keskittyä Suomen hyviin puoliin ja koittaa pidempää lomailupätkää tuolla.

Ap

Tää viesti ja vastaus kuuluu ketjuun "Suomalaisinta mitä tiedät" 😄😄

Kun vihdoin tulee pessimistinen ja haaveet lyttäävä vastaus, suomalainen ilahtuu. "Jes! Ei siis kannata! Tyydyn kohtalooni, kiitos!"

Ihan siis valideja pointteja ulkosuomalaisuudesta itsekin ulkomailla paljon asuneena mutta kyllä nauratti.

🤣

Eli jään tännne marisemaan ja valittamaan kylmästä 💁

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietityttää siis juuri tuo, että kun minulla on ihan hyvä työ täällä ja elämä muutenkin järjestyksessä, lasten isä kuitenkin jäisi Suomeen, meneekö kauhean hankalaksi ihan jo byrokratiankin puolesta. Palkka olisi todennäköisesti ainakin alkuun jonkin verran pienempi kuin Suomessa, toki osa kuluistakin pienemmät. Jännittää ajatuksena noin iso muutos, ja miten lapset sopeutuisivat.

Ap

Mille alalle olet Espanjassa työllistymässä? Minkä ikäiset lapset, mitä mieltä he olisivat muutosta?

Työskentelen nyt yksityisen sektorin hallinnollisissa töissä ja vastaavaan työllistyisin Espanjassa. Lapset 5- ja 2-vuotiaat, isompi ihan positiivisesti, mutta toki ei suoraan hahmottaisi kaikkia muutoksen tuomia seurauksia.

Oletan, että puhut myös sujuvaa espanjaa joka varmasti helpottaa arjen hoitamista. Miten lasten isä mahtaa suhtautua? Noin pienten kanssa ei etäyhteys ei välttämättä toimi yhtä hyvin kuin vaikka teinien kanssa, jotka voisivat myös itsenäisestikin matkustaa Suomeen isän luo.

Olen opiskellut ja puhun jonkin verran espanjaa, toki siinä pitäisi varsinkin alkuun skarpata. Isän ajatuksista ei tässä vaiheessa tietoa, häntä ei sinällään ole koskaan kiinnostanut lasten hoitojärjestelyt tai muutkaan asiat, toki nyt saattaisi kiusallaan alkaa vaikeuttamaan asioita.

Ap

Kiva kuulla, että kielitaitoa löytyy edes jonkin verran. Voihan sitä toki ummikkona pelkkää englantia puhuvana muuttaa, mutta paikallista kieltä puhumalla pääsee paljon pidemmälle. En tiedä oletko virallisesti yksinhuoltaja, yhteishuoltajuudessa muutto olisi vielä monimutkaisempi prosessi.

Yksinhuoltajana yksin vieraassa maassa arki voi kyllä aika kovaa iskeä vasten kasvoja kun mitään valmista tukiverkkoa ei ole olemassa. Pitkää lomaa joku ehdottikin, vaikka muutaman kuukauden "kokeilu" ennen lasten koulun alkua voisi onnistua jos pystyisit tekemään etätöitä tai rahoittamaan reissun muuten.

Vierailija kirjoitti:

Aurinko kyllä houkuttaisi, mutta olisiko sillä yhtä suuri merkitys, jos siellä eläisi arkea, eikä lomaa? Omissa mielikuvissa on mukana juuri lomatunnelma, jossa on vaapaata aikaa, ulkona syömistä ja uutta nähtvää/koettavaa. En tiedä, osasinko elää vaatimatonta arkea siellä. Pelkäisin myös alkoholisoituvani, kun arki ja loma sekottusi ja tapakulttuuri erilainen.

Tropiikissa asuneena: merkitys ei ole yhtä suuri, ja kun elämä on tavallista arkea niin sitä lähinnä yrittää pysytellä sisällä tai muuten viileässä, ei se niin kovin erikoiselta tunnu kun aina on lämmin.

Mutta silti: kyllä se vaan mulle kävi erittäin hyvin että aina tarkeni lyhythihaisessa eikä tarvinnut miettiä että onko nyt riittävästi päällä, omistaa ja pukea hirveää määrää kaikenlaisia kerroksia, palella kun vähänkin matkaa kävelee ulkona jne.

Ei se aurinko sama juttu ole kuin lomalla, mutta lämpö on silti kova juttu.