Jääkö "saavuttamaton" ihminen ikuisesti mieleen?
Erään kanssa tunnustettiin toisillemme, että ollaan ihastuneita, mutta olosuhteiden takia meistä ei voi tulla mitään. Fyysinen veto ja yhteenkuuluvuuden tunne oli mieletön, mutta mitään ei lopulta tapahtunut ja olen yrittänyt unohtaa hänet.
Valitettavasti en unohda ja hän pyörii mielessäni jatkuvasti. Jossittelen ja mietin mitä olisi voinut olla, vaikka järki huutaa että se on sitä hullua huumaa vain.
Lähteekö tämä koskaan pois?
Tiedän, että minulla on hänestä aika romanttinen kuva, koska emme päässeet sille asteelle että ne ikävimmät ja tylsät puolet olisivat tulleet tutuiksi.
Kommentit (43)
Ja huh, aikalailla useasti se kaikki vanha olikin jotakin patoutunutta seksuaalista tensionia joidenkin kanssa, mutta onneksi olen ollut jo pitkään kypsä ja tietänyt sen olleen vain sitä ja ohi.
Näin voi käydä. Ihastus jää kummittelemaan, koska koskaan ei saanut tietää olisiko siitä tullut jotain. Ihastukset häviää nopeasti, kun saa tutustua toiseen. Hän on joko sopiva tai sitten ei sopiva. Saavuttamaton jää mysteeriksi ja kaikki keskeneräinen vaivaa ihmisen mieltä. Täysin normaalia minusta.
Ei se ole niinkään mitään toivon menettämistä. Omalla kohdallani se saavuttamaton ihastus ikään kuin vaan hiipuu pois ja se ihminen on kuin kuka tahansa vastaantulija lopulta(kin).
Joku kirjoitti juurikin tuosta hyvänolon kotoisasta tunteesta toisen lähellä ja minulla se aina alkaa noin vaikka teini-iästä on kyllä jo aikaa. 😃