Yksi vai kaksi koiraa, perusteluja!

Ei sssssaakeli.. kyllä tää yks karvakasa riittää. Niin rakas mussukka kun onkin, niin riittää!

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Kokemusteni perusteella koirat viihtyvät paremmin kaksin kuin yksin. Ihminen painikaverina on koiralle kiva, mutta toista koiraa saa vetää hampailla korvista ja hännästä. Kaksi koiraa on ihmiselle suunnilleen yhtä suuri elämäntavan määrittelijä kuin yksikin.

Kyllä se toinen koira siinä menee samalla kuin yksikin. Toki enemmän vaivaa, jos temperamentiltaan kovin erilaisia, mutta kyllä ne koirat nauttivat lajitoverin seurasta sen verran, että lisävaiva on sen arvoista. Vähän niin kuin lasten kanssa - ensimmäisen kanssa ollaan todella tarkkoja ja hermoillaan kaikesta, toinen menee sitten jo rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Kaksi lasta menee siinä kuin yksi. Eiköhän sama päde koirien kanssa

Mielestäni meillä olisi siihen mahdollisuus, kunhan on ensin muutettu kerrostalosta rivi-/omakotitaloon, tämä suunnitelmissa suunnilleen ensi kesänä. Jos ihan vakavissaan aletaan toista koiraa miettimään, niin alan vaan jo ajoissa tutkia kasvattajia ym.

Isoin este taitaa olla se, että mies ei ole erityisen koiraihminen ja suostui lähinnä minun takiani tuohon ekaankin karvaturriin. Nyt jo ihan pitää siitä ja vie välillä lenkille, mutta toisen ehdottaminen saattaa olla uusi järkytys :D

Eniten kiinnostaisi kommentit niiltä, joilla on jo kaksi koiraa, vaikka toki muidenkin mielipiteitä on hyvä lukea. Jos sulla on kaksi, niin mikä muuttui verrattuna yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Meinaatko, että koirat höpöttävät yöllä keskenään niin, ettei kotiväki saa nukkua? :)

Nykyiselle koiralle en ottaisi seuraksi toista koiraa, kun ei oikein välitä toisista koirista. On ollut kaksi koiraa ja tulivat hyvin toimeen ja niistä oli seuraa toisilleen. Ei ollut mitään ylimääräistä vaivaa muuten kuin rapakeleillä oli kaksi koiraa pestävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Minusta taas oli hyvä, että oli pieni ikäero, 1,5 vuotta, ja koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Minusta taas oli hyvä, että oli pieni ikäero, 1,5 vuotta, ja koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. 

Hyvä teille, mutta tää nyt oli vaan tällainen kouluttajan näkemys. Sen verran monta itkuista perhettä on tullut nähtyä, kun nartut yrittää repiä toisiltaan kurkut auki.

Yksi. Ehdottomasti yksi.

Riippuu paljon koirasta ja sen kaverista. Jos koirat ovat toistensa parhaat ystävät niin useampi koira ihan mahtava koiralle. Mutta voi myös olla että eivät tule toimeen tai vaan sietävät toisiaan. Yksilöeroja koirissakin ja kaikki eivät ole toistensa kavereita.

Kommentistani voinee päätellä että omat koirani eivät juuri toimeen tulleet. Ihmisenä voit vaatia koirilta sitä että sietävät toisiaan. Kavereiksi et voi pakottaa. Lisäksi kaksi koiraa on enemmän vaivaa ja aikaa kuin yksi koira x 2. Kaikki tekeminen menee enemmän säädöksi kuin yhden kanssa. Autoon tulee yhden sijaan kaksi koiraa ja kahdet koirien tavarat ->tilantarve. Hihnakäytös- yms opetus muuttuu paljon vaikeammaksi jos ulkoilet kahden koiran kanssa. Molemmat koirat vaativat oman huomionsa, niille ei riitä jaettu huomio tai huomaat että (keskenään toimeen tulevat koirat) ovat toistensa kavereita ja ihmisistä tulee ilmaa.

Toki omani olivat hieman haastavampia tapauksia sekä rodultaan että yksilöinä. Kiltit, vietittömät, "nössöt" (anteeksi ilmaus mutta en muuta keksinyt :D ei haukkumissana!) saattavat olla ihan kaksi yhden hinnalla? Yhtään dominoivemmilla koirilla tulee ainakin välillä elämästä paljon rasittavampaa kuin yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Minusta taas oli hyvä, että oli pieni ikäero, 1,5 vuotta, ja koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. 

Hyvä teille, mutta tää nyt oli vaan tällainen kouluttajan näkemys. Sen verran monta itkuista perhettä on tullut nähtyä, kun nartut yrittää repiä toisiltaan kurkut auki.

No en ikinä olisi ottanut kahta narttua perheeseen, kun kyseessä terrierirotu. Oli ihan selvää alusta lähtien ettei voi ottaa kahta narttua. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi. Ehdottomasti yksi.

Riippuu paljon koirasta ja sen kaverista. Jos koirat ovat toistensa parhaat ystävät niin useampi koira ihan mahtava koiralle. Mutta voi myös olla että eivät tule toimeen tai vaan sietävät toisiaan. Yksilöeroja koirissakin ja kaikki eivät ole toistensa kavereita.

Kommentistani voinee päätellä että omat koirani eivät juuri toimeen tulleet. Ihmisenä voit vaatia koirilta sitä että sietävät toisiaan. Kavereiksi et voi pakottaa. Lisäksi kaksi koiraa on enemmän vaivaa ja aikaa kuin yksi koira x 2. Kaikki tekeminen menee enemmän säädöksi kuin yhden kanssa. Autoon tulee yhden sijaan kaksi koiraa ja kahdet koirien tavarat ->tilantarve. Hihnakäytös- yms opetus muuttuu paljon vaikeammaksi jos ulkoilet kahden koiran kanssa. Molemmat koirat vaativat oman huomionsa, niille ei riitä jaettu huomio tai huomaat että (keskenään toimeen tulevat koirat) ovat toistensa kavereita ja ihmisistä tulee ilmaa.

Toki omani olivat hieman haastavampia tapauksia sekä rodultaan että yksilöinä. Kiltit, vietittömät, "nössöt" (anteeksi ilmaus mutta en muuta keksinyt :D ei haukkumissana!) saattavat olla ihan kaksi yhden hinnalla? Yhtään dominoivemmilla koirilla tulee ainakin välillä elämästä paljon rasittavampaa kuin yhden kanssa.

Olisit vain jättänyt tuon ensimmäisen rivin kirjoittamatta.

Tekstisi tiivistettynä: riippuu yksilöstä ja jossain määrin myös rodusta.

Meillä on kaksi koiraa. Koirien kannalta on parempi, että on kaveri.

Itsellehän siitä on tietenkin enemmän vaivaa ja rahanmenoa. Ja vaikeampi löytää esimerkiksi hoitopaikka loman ajaksi.

Mutta ehdottomasti silti olen sitä mieltä, että koiran kuuluu saada elää laumassa.

Ikäerosta. Jos yhtään luonteekkaampia koiria niin pieni ikäero on ongelma. Aikuisuuteen kuuluu pyrkiä ylöspäin arvoasteikossa ja jos ikäero pieni se on selvitettävä tappelemalla/rähinällä ja tilanne ei ole pysyvä.  Toinen saakin vähän enemmän huomiota ja kokee olevansa suosiossa josta seuraus ylemmän kimppuun hyökkääminen omaa asemaan pönkittämään. Ja jos kumpikaan koirista ei luovuta valtataistelussa tuloksena etteivät tule toimeen enää ollenkaan. Pahimmillaan siis.  Voi tosin tulla eteen tämä ongelma vaikka ikäeroa olisikin jos koirien luonteet ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on laumaeläin, ja suosittelen ehdottomasti toista koiraa, jos se vain on teille mahdollista. Ja kannattaa mielestäni hankkia se toinen koira myös mahdollisimman pian. Kun molemmat ovat vielä nuoria, niin leikit ovat yleensä aika samalla tasolla ja ne jaksavat touhuta yhdessä. 

Itse en suosittele kovin pientä ikäeroa, etenkin jos koirat ovat samaa sukupuolta. Yleensä pidetään miniminä 3-4 vuotta. Muuten riski yhteydenottoihin kasvaa suureksi.

Olen 100% eri mieltä. Meillä oli yksi iso uros, 1,5v, kun otettiinkin kerralla kaksi pentua. Ihana eloisa tapaus eikä mitään vikaa siinä.

Sitten kävikin yllättäen niin että otettiin kerralla kaks lisää. Toinen tuli toukokuun puolivälissä, toinen kesäkuun alussa. Eri rotua mutta kaikki metsästyskoiria. Koko poppoo on aivan kiinni kasvaneita mutta erityisesti nuo kaksi samanikäistä ovat kuin paita ja peppu. Toinen varmasti kuolee kliseisesti ikävään kun toinen kuolee; niin läheisiä ovat. Mieheni tämän kerran sanoi kun katsoi niiden touhuiluja eikä hän tosiaan ole mikään kovin pehmoilija luonne (ei siis yleensä havainnoi tuollaisia asioita, eikä todellakaan jaa niitä ääneen 😄).

Kolme menee minusta ihan siinä kuin se yksikin; suurimmat haasteet varmaan tuossa tilan riittävyydessä esim. matkustaessa. Noh tosin meillä nyt autot oli jo mitoiltaan sellaisia ettei se mitään ongelmia aiheuttanut. Ruokaa saa kantaa nykyään toisen säkin sen yhden sijaan kaupasta mutta muuten nyt ei mitään ihmeellistä eroa ole. Eläinlääkäri kulut toki kolminkertaistui, se kannattaa pitää mielessä.

Kannattaa myös totuttautua siihen, että aina joka paikassa jonkun pää, tassu tai häntä että yksin ei koskaan kyllä tarvi (saa) olla.

Lapset rakastaa pyöriä näiden kanssa pihalla, eka koira rakastaa lapsia ja muut osaavat etsiytyä itse halutessaan syrjään. Ei mitään ongelmia. Opettaa paljon vastuuta lapsillekin kun osallistuvat koirien hoitoon: ruokkivat, vaihtavat vesiä, harjaavat jne.

Reissuun lähtö voi olla vaikeampaa kun useampi koira mutta meille sillä ei väliä koska emme matkustele minnekään minne koko poppoo ei voi lähteä mukaan.

Mulla on ollut kolmesti parivaljakka 1 vuoden ikäerolla.

Ei minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin.

Mitäs sitten kun toinen niistä kuolee? Koira, joka on tottunut siihen että aina on toinen koirakaveri, tulee todella surulliseksi ja yksinäiseksi. Ja jos sille sitten hommaa uuden kaverin niin sinulla on koira sitten koko loppuelämäsi ja aina ei ole niin itsestäänselvää että ne koirat tulee hyvin toimeen keskenään. Jos huonosti käy, niin voi olla että elämästänne tulee yhtä helvaattania. Ja tottakai uusi pentu vaatii aina paljon aikaa, kun se täytyy kouluttaa. Et voi olla myöskään varma kuinka sujuu 2 koiran lenkeilytys samalla. Varaudu siis siihen että sen sijaan että käytät yhtä koiraa vaikka 3 kertaa päivässä lenkillä, teet jatkossa 2 koiran kanssa 6 lenkkiä päivässä.