Minulla on käänteinen hamstrausongelma - haluan pakkomielteisesti heittää kaiken pois!

Lapsesi kiittävät.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kiittävät.

Lapsia ei ole, eikä tule koska todennäköisesti haluaisin heittää heidätkin pois.

Ai tuollaisiakin hulluja siis on. Mee hoitoon!

Sitä on samaa on liikellä, ainakin tällä mutsilla ja pikku hiljaa toteutan sitä.Helle on syy pidettävä taukoa,ei vaan jaksa.

Hei mä olen samanlainen! 

En halua identifioitua minimalistiksi, mutta ahdistaa kaikki ylimääräinen tavara. Ja välillä sekin tavara, mikä ei ole oikeasti ylimääräistä. Kaikki omistamani vaatteet kenkiä (2 paria) ja takkeja (2 kpl) lukuunottamatta mahtuvat normaalikokoiseen matkalaukkuun. Jos ostan uuden vaatteen niin laiten yhden vanhan pois.

Mulla ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään juttuihin, joten olen onnistunut karsimaan kaiken. Mä en tunne käsitettä "kyllä tätä voi joskus vielä tarvita". Äitini on aikamoinen hamsteri, joten ehkä siksi olen toiminut päinvastoin.

Hienoa että tällaisiakin ihmisiä löytyy. Hyvä näyttää kaapin paikka! Koska lopulta se omistamasi materia omistaa sinut.

Eihän tuossa mitään pahaa ole ellei heitä pois sellaista, jota aivan varmasti tulee tarvi maan ja pitää hankkia uusi. Vähällä tulee toimeen.

Itselläni ei varmaa tarpeetonta ole muuta kuin 50 kirjaa ja iittalan teema kahvikupit. Ovat minulle tärkeitä kuitenkin vaikka elämä jatkuisi ilmankin. Noita raahaan muutoissa mukana.

Kunhan lahjoitat käyttökelpoiset tavarat etkä heitä kaatikselle.

Huh. Täytyis itsekin opetella karsimaan kaikki turha. Jos ottais tavoitteeks vaik itsenäisyyspäivään mennessä. Vähän kerrallaan. Olis helpompi siivota myös.

Vierailija kirjoitti:

Hei mä olen samanlainen! 

En halua identifioitua minimalistiksi, mutta ahdistaa kaikki ylimääräinen tavara. Ja välillä sekin tavara, mikä ei ole oikeasti ylimääräistä. Kaikki omistamani vaatteet kenkiä (2 paria) ja takkeja (2 kpl) lukuunottamatta mahtuvat normaalikokoiseen matkalaukkuun. Jos ostan uuden vaatteen niin laiten yhden vanhan pois.

Mulla ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään juttuihin, joten olen onnistunut karsimaan kaiken. Mä en tunne käsitettä "kyllä tätä voi joskus vielä tarvita". Äitini on aikamoinen hamsteri, joten ehkä siksi olen toiminut päinvastoin.

Minulla on juuri päin vastoin!

Kiinnyn tavaroihin liikaa, ja ymmärrän itsekkin sen järjettömyyden, mutta en vain voi asialle mitään!

Yksi 'hauska' asia on myös se, että saatan unohtaa ns. aika oleellisiakin asioita esim. keskusteluista tuttujen kanssa. En sentään 'isoja' asioita, siis esim. jos työkaveri puhuu lapsistaan niin muistan kyllä että hänellä on vaikka 3 lasta. Mutta saatan autuaasti unohtaa että on harrastanut nuorena balettia tai asunut lapsuutensa Turussa tmv. asioita mitkä mainittu niin usein/tavalla että _pitäisi_ muistaa.

Sitten taas tavarat, varsinkin vaatteet: niitä minulla on paljon, ja valehtelematta muistan lähes kaikkien vaatteideni ostopaikat (siis onko mistä kaupasta jne.) ja lähes kaikkien vaatteiden kohdalla myös se OSTOKOHDAN (siis fyysisen kohdan ko. kaupassa)

Osa vaatteistani on ostettu esim. n. 20 vuotta sitten kaupoista joita ei enää edes ole (esim. Seppälä, ja sittemmin lakkautettua H&M myymälää jne.) mutta osaisin edelleen kuvailla että "tämä paita ostettu Ostarin X Seppälästä, rekistä mikä oli ovesta oikealle, kassaa vastapäätä" jne.

Tuosta syystä tavarasta on vaikea luopua, koska niihin liittyy muistoja, toki osaan enemmän ja osaan vähemmän. Kulahtanut rantapyyhe 1.omalta lomareissulta, muista edeleen ko. kaupan/missä sijaitsi ja jopa myyjän(!) vaikka n.20 vuotta aikaa.

Eikä tuo koske vain 'omia vaatteita', vaan muistan myös esim. kaverien vaatteet miatä ostettu jos yhdessä shoppailtu. Samoin kun olen ostanut kaverien lapsille vaatetta lahjaksi, niin pienemmän sisaruksen päällä asun nähtyäni heti muistan heti mistä ostin sen.

Ja noita vaatteita itsellä muilla on JÄRJETÖN määrä, en tajua miten voin muistaa ne.

Vertailun vuoksi: en muista omaa rekisterinumeroani, pitää aina tarkistaa milä se on jos esim. parkkiautomaatilla kysytään.

Uskon että liittyy jotenkin "visuaalisuuteen", jotenkin esim. vaate jää päähän 'kuvana' mikä helppo muistaa, kun taas rekkari on vaan joku 'sarja' tyyli "CBA-123" mikä jää päähän.

Sama täällä, mutta syy siihen on se, että en ole vielä asettunut aloilleni ja joudun vähän väliä muuttamaan. Mitä vähemmän tavaraa, sen helpompaa on muutto.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lahjoitat käyttökelpoiset tavarat etkä heitä kaatikselle.

Ei ole enää kaatopaikkoja. Kaikki menee kiertoon, vähintään energiaksi tms.

Miniällä sama vimma, sairastuu siihen aina käydessään meillä tai mökillä, yrittää tyhjentää vinttiä ja varastoja. Juhannuksena kävivät ja miniä nappasi vanhan maljakon käteensä selittäen, että tästä saa kirppiksellä ainakin 60 e. Totesin, että sepä kiva, miksi minä haluaisin 60 e, kun minulla on tarvetta maljakolle.

Vierailija kirjoitti:

Miniällä sama vimma, sairastuu siihen aina käydessään meillä tai mökillä, yrittää tyhjentää vinttiä ja varastoja. Juhannuksena kävivät ja miniä nappasi vanhan maljakon käteensä selittäen, että tästä saa kirppiksellä ainakin 60 e. Totesin, että sepä kiva, miksi minä haluaisin 60 e, kun minulla on tarvetta maljakolle.

Noissa tilanteissa kun on varastoa/vinttiä missä tavaraa riittää(!) on ihan hyvä käydä tavaroita läpi ja laittaa osa kiertoon. Varsinkin monilla vanhemmilla ihmisillä sitä tavaraa on ehkä vuosikymmenet kertynyt, eikä osaa koskaan käytetä.

Moni on saattanut myös periä tavaraa, mitkä vaan sullottu vintille "myöhempää käyttöä varten" mitä ei ikinä tule.

Sitten jossain kohta perillisillä on iso työ käydä tavarat läpi. Tiedän tapauksia missä vintiltä on löytynyt 3 mehumaijaa ja keittiöstä kaksi lisää (pari omaa ja äidin/anopin/mummon mehumaijat tulleet perittyinä) vaikka mehua ei ole ede enääs 20 vuoteen keitetty.

Pihavajassa on kymmenkunta haravaa, osass varsi laho, toisessa piikkejä irti, mutta kun Veikon piti ne (jo 90-luvulla!) korjata pois ei voi heittää.

Hiirensyömiä talvitakkeja lukuisia, Päätalon kirjoja metrikaupalla kun haalittu edesmenneiden sukulaistenkin Iijokisarjat "pojille" luettavaksi.

Perempi olisi kun jokinen jättäisi mahdollisimman vähän rojua jälkeensä.