Muutin tasan vuosi sitten Helsingistä pois ja se oli iso virhe, masennun täällä
Muutin pienemmälle paikkakunnalle hieman pohjoisempaan. Syitä oli lähinnä kuvitelmat maaseudun rauhasta ja toki hinnatkin. Melko pian kuitenkin huomasin, että tämä oli virhe. Olen alkanut vihaamaan tätä paikkaa, näitä ihmisiä ja pysähtyneisyyttä. Työpaikkakin on täysin ummehtunut ja täynnä paikallisia juntteja, jotka ihan oikeasti ovat ilkeitä ja ikäviä ihmisiä ja esim irvailevat tummaihoisille kahvipöydässä. Paikalliset lapset eivät osaa käyttäytyä, viime viikolla nämä huutelivat homoa jollekin pitkätukkaiselle mökkiläisen lapselle. Täällä eletään 80-lukua, sen negatiivisia puolia. Sukupuoliroolit ovat voimakkaat, kaiken leimaa ahdistava henkinen pystyyn kuoleminen. Masennun täällä lopullisesti ellen pääse takaisin Helsinkiin.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen muuttanut Helsinkiin ja nautin kyllä anonymiteetista. Saa olla miten haluaa ja näyttää miltä näyttää ilman, että kukaan tuijottaa, juoruaa tai kyselee.
Tähän rakastuin itsekin aikanaan ja se tunne on pitänyt jo 20 vuotta mitä olen täällä asunut. Täällä sain ihan uuden, OMAN elämän jota pääsin elämään ja rakentamaan. Kuten moni muukin. Pienellä paikkakunnalla tällainen ei välttämättä ole mahdollista; olet aina jonkun lapsi, jonkun entinen koulukaveri, jonkun kautta nähtävä asia, muottiin pakotettava objekti.
Jaa, mä muutin pienemmälle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Eipä entisiä koulukavereita näy tai sukulaisia.
Mutku Helsinki ratkaisee kaikki ongelmat ja haukutaan kotipaikkakunta lyttyyn.
Vinkkinä että Suomessa on myös 307 muuta kuntaa kuin oma synnyinkunta tai Helsinki (tai 308 jos on Helsingistä). Oman elämänsä voi luoda myös yhdessä niistä, ei ole pakko joko jäädä tai muuttaa Helsinkiin.