Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Minun käsitykseni on, että aloittajan kohtalotoverit ja muuten samaa mieltä olevat vain hermostuivat kun esille otettiin asioista muitakin puolia kuin vain heidän omansa. Ja kun keskustelu virisikin melko vilkkaana. 

 

Tämä on se ristiriita. Keskustelu virisi vilkkaana mutta vakkarit dominoivat. Miten siis meni? Virittäkää nyt vaan se keskustelu joka on tasokasta vireää,

Etkö ymmärtänyt? Hyvä keskustelu katkesi ja se oli joillain tarkoituskin. Tuossahan se yllä sanottiin selkeästi.  Keskustelu virisi ja oli vireää, mutta ei ollut ihan kaikille mieleinen. En sanonut dominoinut vaan hermostuivat. Joka tapauksessa, saatiin taas aikaan ilmiö, että muut kuin vakkarit eivät pysty hyvään keskusteluun. Mielestäni kyllä pystyi ja pystyy. "Ymmärrettävästi" nyt osalla on hyvä tilanne saada näyttämään muut tyhmältä, että " virittäkää nyt vaan se keskustelu joka on tasokasta ja vireää". 

Aika omahyväistä, jopa epätodennäköistä, jos joku luulee ainoastaan vakkareitten pystyvän tasokkaaseen keskusteluun. 

Mikä piiri pieni he ovat tasoltaan, jos muut ovat tasottomia. Näinhän kuitenkin annetaan ymmärtää. Ja mitään sisäpiiriä ei täällä ole tietenkään, kateutta ja kuvitelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikaisessa keskustelussa kyllä korostettiin että muut paitsi he joiden mielestä apn ero oli vain tavallinen normaali eripuraisten ihmisten ero josta ap katkeroitui saavat olla hiljaa koska maallikkoina eivät voi osallistua keskusteluun narsismista.

Ei sellaista ole korostettu. Olisi jopa mahdotonta, koska luultavasti olemme maallikkoja täällä yhtä kaikki. 

Tuskin täällä keskustelee joku psykologian asiantuntija tai professori joka on erikoistunut narsismiin. Ei ole ainakaan niin itseään ilmaissut. 

Tännehän jotkut sitten alkoivat lätkiä "faktaa" ja lainauksia muualta. Se muutti sitten keskustelun suunnan, ns. tavallisen kommentoinnin. 

Itse juuri pidin viimeaikaisten kommenttien pohdinnoista ja näkökulmista. 

Sinä se jaksat vääntää nr. 13261   Olen tätä ketjua seurannut alusta asti ja se oli pitkään hyvin antoisaa ja opettavaistakin luettavaa, kuten aika monikin täällä on todennut. Nyt se on jo pitkään ollut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (mm narsisti keskustelu ) tuota samaa jankkaamista, jossa edelleen joku/jotkut pahasti vakkareille katkeroituneet jaksavat edelleen vääntää tuosta vanhasta asiasta. 

Mutta summa summarum, keskustelun taso ei ole palannut  tuohon alkuperäiseen tasoon. Ap on onneksi saanut elämänsä kuntoon, samoin kuin monet muut ketjussa aiemmin esiintyneet ja kokemuksiaan jakaneet. Ja sellaisenaan eli vertaistukena  tämä ketju lienee aikoinaan toiminut. Siihen ei näköjään valitettavasti enää ole paluuta, koska tänne ovat pesiytyneet nykyään vaan nämä vänkäri-vakkarit . Jatkakaa rauhassa omaa länkytystänne, toivottavasti jollain muulla otsikolla vielä joskus löytyy joku sen kaltainen fiksu ketju, joka tämäkin oli aikoinaan. Lämmöllä muistan edelleen ap, 28v, MP, Liekki, Hukassa ym ja toivon teille kaikille hyvää ja valoisaa kevään aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin. Olisi kiva kuulla lisää näistä pettävistä miehistä ja pitkistä avioliitoista. Aletaanko keskustelemaan niistä. Miten mies jäi salarakkaasta kiinni ja jättikö siihen päälle vielä?

Valtaosassa sivusuhteista mitä minun tietoon on tullut, on suhteen toinen osapuoli lopulta tuonut asian tavalla tai toisella julki. Isän sivuhoito lähetti ulkomailta vihjailevan kortin meidän kotiosoitteeseen, ystävän miesystävän viestejä taas hänen salasuhteensa välitti ystävälleni. Tätä olen suuresti ihmetellyt että missä on itsekunnioituksen rippeet, ettei ensin lopeta suhdetta mikä ei selvästi johda mihinkään kuin että alkaisi paljastelemaan suhdemiehen puolisolle josta tämä ei osaa erota oma-aloitteisesti.

 

No miten näissä tilanne eteni? Voiko tuollainen strategia yleensä toimia että ikää

Mun isäni päätti suhteensa tähän naiseen. Olin toki vasta 10-11, mutta mulle on tullut sellainen mielikuva että hän ei älynnyt uskottomuutensa seurauksia ennen kuin ne räjähti naamalle. Äiti masentui aika vaikeasti. Heille oli tulla ero ja äitillä oli suunnitelmana palata meidän lasten kanssa omalle kotipaikkakunnalleen. Tilanne oli maksaa isälle suhteen lapsiin, parisuhteen, kodin ja tietty tukun rahaa elareiden muodossa. Hän sai äidin puhuttua vielä takaisin. Vuosia heidän suhde oli kuin valtakamppailua. Sitten arki vähitellen tasoitti tunnelmia ja nyt heillä menee hyvin.

Kaveri taas jätti tuon pettävän poikaystävän, eikä ole tainnut juuri ikävöidä.

Eihän voi palata alkuperäiseen tasoon koska aikaa on kulunut jo monia vuosia ja keskeiset henkilöt saaneet elämänsä järjestykseen. 

Siis taso voi olla sama, ei pidä muitakaan väheksyä, mutta eihän tuo alkuperäinen tilanne nyt mitenkään kanna vaan jotain tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä se jaksat vääntää nr. 13261   Olen tätä ketjua seurannut alusta asti ja se oli pitkään hyvin antoisaa ja opettavaistakin luettavaa, kuten aika monikin täällä on todennut. Nyt se on jo pitkään ollut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (mm narsisti keskustelu ) tuota samaa jankkaamista, jossa edelleen joku/jotkut pahasti vakkareille katkeroituneet jaksavat edelleen vääntää tuosta vanhasta asiasta. 

Mutta summa summarum, keskustelun taso ei ole palannut  tuohon alkuperäiseen tasoon. Ap on onneksi saanut elämänsä kuntoon, samoin kuin monet muut ketjussa aiemmin esiintyneet ja kokemuksiaan jakaneet. Ja sellaisenaan eli vertaistukena  tämä ketju lienee aikoinaan toiminut. Siihen ei näköjään valitettavasti enää ole paluuta, koska tänne ovat pesiytyneet nykyään vaan nämä vänkäri-vakkarit . Jatkakaa rauhassa omaa länkytystänne, toivottavasti jollain muulla otsikolla vielä joskus löytyy joku sen kaltainen fiksu ketju, jo

Nyt on kyllä pakko sanoa kun osallistuin tuohon narsistikeskusteluun että tämähän menee aivan toisinpäin: jos joku yrittää kirjoittaa itselleen jollain lailla kiinnostavasta aiheesta, saapuu paikalle hämmästyttävän nopeasti joku kenellä ei ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa kuin että jankkaa jankkaa ja MP ja ketään ei kiinnosta ja tasotonta jankkaamista ja voi että niitä vanhoja hyviä aikoja ja olitko ajamassa vakkareita pois... Sitten hän esittää että se joku toinen on päästänyt jotkut umpivieraat vauva-palstan kirjoittajat ihon alle :D Voi mennä jollekin läpi, mutta hämmentäminen ja ärsyttäminen on niin läpinäkyvää, ettei ole hetkeäkään epäselvää että kyse on aivan samasta häiriköstä, joka on välillä härkkinyt ns vakkareita, välillä muita, pääasia tuntuu olevan että saa härkkiä.

Mulla on uutinen: 99% tämän palstan kirjoittajista ei ole minkään valtakunnan merkitystä sillä mitä joku nimimerkkiä joskus käyttänyt valitsee tehdä tai olla tekemättä. Jos kaipaa sydänystäviä niin ei ihminen tavallisesti etsi niitä anonyymilta keskustelupalstalta.

Noin, nyt voit palata haukkumaan minut "räksyttäjäksi" :)

Vierailija kirjoitti:

No voi voi sentään. Vaikeatajuisuudesta ja pitkistä kommenteista on jo pitkä aika, ei kukaan ole niistä aikoihin maininnut. Kuin ehkä jotkut vakkarien puoltajat ovat nyt jääneet siihen mantraan roikkumaan ja toistavat kuin papukaijat. Ilmeisesti kun muuta eivät taida.  

Eiköhän viimeisin erimielisyys tullut nyt, kun hetken aikaa pystyttiin, ihme kyllä, puhumaan myös muulla suulla kuin, että "ilmiselväähän se nyt on, että aloittajan mies on ollut narsisti", suut tukkoon jos muuta joku sanoo". Sitten alettiin lyödä kehiin lainauksia ja faktoja. 

Täällä kyllä pohdittiin hyvinkin eri puolilta, asiallisesti ja ilman nimimerkkejä ja ehkä saatiin myös uusilta kommentteja.  Mielestäni oikein kiinnostavasti. Ihmeen kauan jopa. Mutta sitten kun olikin liikaa aloittajan tilanteeseen eriävien vaihtoehtojen mahdollisuuksia niin pillastus nousi. Pillastujat olivat kyllä nyt ihan muita kuin kuin nyt syytetään ketjun pilaamisesta. Minun kä

Olen samaa mieltä. Mutta tämä ilmiö toistuu samanlaisena missä tahansa ketjussa mikä rakentuu jonkin teeman ja katsantokannan ympärille. Ketju houkuttelee mukaan ihmisiä, joita aihe jonkun oman elämäntilanteen vuoksi kiinnostaa ja kirjoitukset aletaan ottaa henkilökohtaisesti. Jos siis joku kirjoitti vaikkapa 28:lle että hänen miehellään on luultavasti jo joku liiton ulkopuolinen viritys, aktivoi se selvästi heitä, kenellä oli asumusero päällä ja kolmannen pyörän pelko, kirjoittamaan terävästi vastaan. Sitten kun suhde varmistui, ei saanut ollenkaan tuoda esille sitä, ettei miehen masennus silti välttämättä ollut teeskentelyä vaan joko seuraus tai syy liiton ongelmille. Se triggeröi puolestaan heitä jotka olivat voimaantuneet käytyään läpi eron pettävästä miehestä.

Saman ilmiön saattoi nähdä vaikka sähköautoihin liittyvässä keskustelussa silloin kun ne olivat vielä verrattain harvinaisia. Ihminen tapaa hakea ympäristöstään vahvistusta tekemilleen päätöksille ja harmistua vastakkaisista näkemyksistä koska ne haastavat sen kokemuksen omien päätösten onnistumisesta. Parasta olisi tietysti ymmärtää, ettei kaksi tilannetta yleensä ole yhteismitallisia, vaan jokainen on asiantuntija omissa tarpeissaan, ja ettei yksikään päätös yleensä ole vailla myös negatiivisia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

No voi voi sentään. Vaikeatajuisuudesta ja pitkistä kommenteista on jo pitkä aika, ei kukaan ole niistä aikoihin maininnut. Kuin ehkä jotkut vakkarien puoltajat ovat nyt jääneet siihen mantraan roikkumaan ja toistavat kuin papukaijat. Ilmeisesti kun muuta eivät taida.  

Eiköhän viimeisin erimielisyys tullut nyt, kun hetken aikaa pystyttiin, ihme kyllä, puhumaan myös muulla suulla kuin, että "ilmiselväähän se nyt on, että aloittajan mies on ollut narsisti", suut tukkoon jos muuta joku sanoo". Sitten alettiin lyödä kehiin lainauksia ja faktoja. 

Täällä kyllä pohdittiin hyvinkin eri puolilta, asiallisesti ja ilman nimimerkkejä ja ehkä saatiin myös uusilta kommentteja.  Mielestäni oikein kiinnostavasti. Ihmeen kauan jopa. Mutta sitten kun olikin liikaa aloittajan tilanteeseen eriävien vaihtoehtojen mahdollisuuksia niin pillastus nousi. Pillastujat olivat kyllä nyt ihan muita kuin kuin nyt syytetään ketjun pilaamisesta. Minun kä

Mulle riitti keskustelun seuraaminen kun sai lukea jonkun kuudennen kommentin peräjälkeen jostain kopioiduista narsistin tunnusmerkeistä. Minun puolestani voidaan jatkaa eteenpäin niin, että hän pitää uskonsa, että narsismin pystyy toteamaan siitä kuinka joku kuvaa entisen puolisonsa käytöstä eron aikaan ja me muut uskotaan sitten diagnostiikkaan, johon vaaditaan sekä narsisti itse että häntä tutkiva kliinisen lääketieteellisen tutkimuksen ammattilainen.

Minun puolestani voidaan jatkaa eteenpäin niin, että hän pitää uskonsa, 

Tämähän se hauska puoli onkin. Kun keskustelu voisikin jatkua eteenpäin siitä että joku saa pitää uskonsa. Mutta kun ei yhä uudelleen palataan jankkaamaan että olet väärässä väärässä väärässä ja minä oikeassa. EI voida antaa sitä uskoa pitää.

" Mun isäni päätti suhteensa tähän naiseen. Olin toki vasta 10-11, mutta mulle on tullut sellainen mielikuva että hän ei älynnyt uskottomuutensa seurauksia ennen kuin ne räjähti naamalle. Äiti masentui aika vaikeasti. Heille oli tulla ero ja äitillä oli suunnitelmana palata meidän lasten kanssa omalle kotipaikkakunnalleen. Tilanne oli maksaa isälle suhteen lapsiin, parisuhteen, kodin ja tietty tukun rahaa elareiden muodossa. Hän sai äidin puhuttua vielä takaisin. Vuosia heidän suhde oli kuin valtakamppailua. "

On kahdenlaisia pettäjiä. Niitä, jotka pettää, koska haluavatkin jättää puolisonsa. Ero tapahtuu usein siten, että mies vain sitten jättää vaimonsa tämän toisen takia, eikä vaimo edes sillä hetkellä tiedä, että hänet jätettiin toisen takia ja että häntä tässä on jo pitkään petetty.

Sitten on sellaisia kuin isäsi. Pettävät, mutteivat halua erota.

Tässä ketjussa on useita miehiä, jotka pettivät ja halusivatkin erota. Mun mies oli myös tämmöinen, olen siitä tänne nimettömänä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi yksikään triangelissa ei kykene tekemään ratkaisua, siinäpä vasta kysymys!"

Niin siis yleensä mies ei pysty. Ja naisista kumpikaan ei halua hävitä toiselle, joten kumpikaan ei astu sivuun. Tämä on pohjimmiltaan se totuus mitä yleensä ei haluta myöntää. Kysymys ei ole vuosisadan rakkaustarinasta vaan pakkomielteestä ja egosta.

Kyllä niitä aviomiehiä on, jotka surutta jättävät vaimonsa ja osaavat tehdä ratkaisun. Eivät he mitään ala roikkumaan ja pitämään kahta yhtä aikaa ainakaan kovin montaa vuotta.

Myös kun mies jätti mut toisen naisen takia, en kertaakaan ruikuttanut perään. En kertaakaan. Se oli kerralla selvä homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi yksikään triangelissa ei kykene tekemään ratkaisua, siinäpä vasta kysymys!"

Niin siis yleensä mies ei pysty. Ja naisista kumpikaan ei halua hävitä toiselle, joten kumpikaan ei astu sivuun. Tämä on pohjimmiltaan se totuus mitä yleensä ei haluta myöntää. Kysymys ei ole vuosisadan rakkaustarinasta vaan pakkomielteestä ja egosta.

 

Kyllä niitä aviomiehiä on, jotka surutta jättävät vaimonsa ja osaavat tehdä ratkaisun. Eivät he mitään ala roikkumaan ja pitämään kahta yhtä aikaa ainakaan kovin montaa vuotta.

Myös kun mies jätti mut toisen naisen takia, en kertaakaan ruikuttanut perään. En kertaakaan. Se oli kerralla selvä homma.

nojoo, ja sitten on niitä, kellä on halu erota muttei jostain syystä kykyä. Hyvin lähellä minua on tällainen ihminen. Ihminen jolle on hirvittävän vaikeaa tehdä mitään päätöksiä. Asunnon vaihto, auton vaihto, ihan hirveän vaikean pohdinnan paikkoja. Työpaikasta puhumattakaan ja siksi onkin 25 vuotta ollut jo samalla työnantajalla, eikä aina kovin tyytyväisenä :p Voi vain arvata kuinka helppoa tällaiselle on lähteä suhteesta, jota kumppani haluaisi vielä jatkaa. Kun säälittää ja huolestuttaa ja mitä jos sitten eron jälkeinen elämä ei olekaan sillai parempaa että kannatti särkeä toisen sydän ja molempien kiintymys. Jotain vuoden verran se huopasi ja souti edellisen suhteen päättämisen kanssa. 

hyvähän se on olla harkitseva liikkeissään, mutta on tuossa varjopuolikin: minä puolisona mietin aika ajoin, että onkohan tuo tuossa tyytyväisenä vai enemmän siksi, ettei uskalla lähteäkään.

Jälkipuintia narsismi-keskusteluun ja keskutelutapoihin: 
Pari kommentoijaa koitti pyörittää homman voimakkaasti niinpäin, päivänvaloa kestämättömin perusteluin, ettei ap ole ollut missään häiriintyneessä väh.henkisesti väkivaltaisessa narsistisessa suhteessa, vaan hän on itse vain sokea omalle toiminnalle, omalle "osuudelleen", ja voi olla itse "se" ,eli narsisti. 

Että ap ja muut, heittää narsismi-termiä vain leimatakseen ja uhriutuakseen perusteetta. (Sikälikin erikoista, että ap ei ole juuri itse käyttänyt koko termiä. Toisten ottaessa asian esiin, voi kertoa, että tällaisesta tosiaan on ollut kyse.) 

Yksi näin em. tavalla kirjoittava ainakin tiesi selvästi narsismista ja kirjoitti siitä osin asiaakin, mutta sitten yhtäkkiä aina käänsi vastoin logiikkaa ja yleistä tietoa, jollain ihme kuperkeikalla viestinsä siihen, ettei ap ole tällaisessa suhteessa ollut. Toinen halusi lopettaa koko narsismista keskustelun monilla kommervenkeillään. Saattoi olla joku kolmaskin samantyylisillä kommenteilla ja agendoilla. Tästä tuli tätä "tykättyä" "monipuolisuutta" keskusteluun. Ja kehuttua avoimuutta tämä tietenkin lisäsi myös, ja keskustelijoiden halua avata jatkossakin oman elämänsä asioita....eiku...

Tätä shaibaa tuutattiin oikeasti ihan sikana. (Siitä huolimatta, että ap on kertonut ihan muuta, ja pitkän kaavan kautta oli jo perusteltu häiriintyneen väkivaltaisen, narsistisen suhteen tunnusmerkkejä ja vaikutuksia, ja kuinka ap:n tapaus sopi todella hyvin tähän.)

Motiivia tähän voi sitten arvailla, sillä vahva sellainen selvästi oli. Ei kukaan muuten halua kääntää toisen koettua ja kerrottua noin tiukalla intensiteetillä virheellisin argumentein väärinpäin, tai mitätöidä. Joka pitää tällaista normaalina, niin siinä on vähintään sokea piste, mahdollisesti musta aukko.

Kuka ei muka oikeasti tajua, kuinka rumaa tuollainen on; sivukaupalla aivan toisenlaisen todellisuukuvan luomista - poiketen toisen kertomasta omasta elämästään. Vaikka epäilisikin kertomuksen paikkaansapitävyyttä. Hyvin epäkunnioittavaa ja epäempaattista.

Erityisesti narsistin uhrille, jolle tuollaista hämärrytystä ja asioiden kääntämistä ja syyllistämistä on yleensä tehty suhteessa todella paljon ja se on ollut usein traumaattista.

Liekö joku kirjoittaja saanut ihan vettä myllyynsä siitä, kun ap kommentoi omassa viimeisimmässä viestissään sen olevan tärkeää, että itse tietää totuuden, mutta edelleen jos kohtaa syytöksiä, niin tämä voi hämärryttää todellisuutta. (Tällainen on yleistä narsistisesta suhteesta toipuvalle.) Heikkoon kohtaan sitten ammuttiin, ihan sattumaako, enpä tiedä? Aika asiatonta joka tapauksessa.

jatkuu...

jatkuu...

Joku kysyi, että montako asiallista keskustelijaa tähän viimeaikaiseen narsimi-keskusteluun mahtoi osallisua:

Oma arvioni on:

Minä itse, moni kommentti oli omani, sitten oli tämä, jonka läheinen oli pitkään ollut epäterveessä narsistisessa suhteessa, ja sitten ehkä joku kolmas ja varmaan joitain satunnasempia muita kommentoijia lisäksi.

Sitten oli nuo 3 ( tai 2?) jotka keskustelivat mainutuilla ikävillä tavoilla.

Luulenpa että nuo viimeksi mainutut kolme (?), on tämän ketjun nykyiset innokkaimmat vakkarit. Että tervetuloa vaan keskustelemaan, ja kertomaan oman elämän kipeitä asioita.

Oli aika homma meinaan puskea noiden vääristelyjen, manipuloinnin ja suorien alentamisten ja haukkujenkin läpi jokseenkin oikoisesti. 

Jatkokirjoittelua osaltani pitää vähän tässä harkita, että jaksaako enää tuollaista. Aihe oli kuitenkin mielestäni tärkeä, joten toivon, että tuosta oli kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa. Myös ap:lle <3  Vaikka hämmentäminen ja ilkeily olikin kovaa.

Tuli ainakin todistetuksi, että narsismi-aihe on joillekin vaikea, ja voimakastakin vastustusta, myös uhrin syyllistämistä ja epäuskoisuutta herättäävää. 

Keskutelupastoille mahtuu monenlaista kirjoittajaa. Joku roti silti, ei tämän pitäisi olla mikään villi länsi ja vahvimman oikeus, jossa kaikki keinot sallittuja ja pyssyt paukkuu. Ei irl kukaan noin ikävästi toiselle kehtaa mennä blaastaamaan hänen elämänsä vaikeista asioista (..tai noh, ainakaan kukaan... kiva / täyspäinen...) 

En itse päässyt edes siihen asti keskustelussa, syyllistävän ja vääristävän ilmapiirin takia, että voisi oikeasti asiallisestikin yleisellä tasolla kirjoittaa myös tämän narsimi -termin joskus liian löyhästäkin käytöstä. Tai päästä keskustelussa enempikin vielä muulle tasolle, kuin jankata onko narsismia vai ei ja saako sanoa ääneen. 

Tämä kirjoitukseni on osin jo saman toistamista, pahoittelut siitä, enkä tiedä onko järkeä vielä kirjoittaa näistä, ja ymmärrän, että voi joitakuita asiallisiakin keskustelijoita jo kyllästyttää. Minusta kuitenkin oli ja on tärkeä puolustaa sitä, minkä katsoo reiluksi ja oikeaksi. Niiden puolella, joille on tehty väärin, ja joita halutaan vielä lisää potkia ja syyllistää.

Ilkeämielistä ja toisen ylikävelevää kirjoittelua ei pidä normalisoida. Erilaisia näkemyksiä voi tuoda ilmi asiallisillakin tavoilla.

jatkuu...

....jatkuu 

Tämä piiiitkä kirjoitukseni on tavallaan oma yritykseni vielä myös pelastaa ketju. On selvää, ettei monikaan enää halua tällaiseen vastaanottoon kirjoitella. Usea on tästä omalta kohdaltaan maininnut.

Jos siis joku ymmärtämättömyyttään vielä osallistuu tällaiseen mainituun myrkylliseen keskustelukulttuuriin, ja unohtaa, että ruotii oikeasti toisten kipeitäkin asioita, niin nyt on korkea aika tehdä itsetutkiskelua ja tällainen lopettaa. Tahallaan näin tekeville, tai täysin sokeille asian suhteen, ei sitten sen kummempia voi, muuta kuin ehkä vain ohittaa. Mutta jos kiusa on jatkuvaa, niin kuinka kauan sitä kukakin jaksaa?

Moni on jo lähtenytkin ketjusta (niin nimimerkillä kuin ilman). Iso osa heitä, jotka suhtautuivat pääosin arvostaen toisten kertomiin vaikeisiin asioihin. Virheitä ja erehdyksiä voi sattua jokaiselle keskustelijalle, se pitää muistaa. Kukaan ei ole täydellinen, en tietenkään itsekään. 

Mutta ei voi olla niin, että lähtökohtaisesti ilkeä toisia kunnioittamaton rääpiminen ja tölviminen hyväsytään keskustelussa. Jos, ja kun nyt tällaista on, niin pitää voida myös osoittaa ja sanoa, että hei, ei noin voi tehdä, se on väärin ja loukkaavaa. Ei voi olla niin, että siitä sitten uhriudutaan.

Tuota.. edelliselle esitän ihan yksinkertaisen kyllä vai ei kysymyksen:

Voiko narstisen persoonallisuushäiriön diagnoosin tehdä sen perusteella mitä henkilö X kertoo henkilön Y luonteenpiirteistä heidän välisessään suhteessa? Väittely voi olla monesta kivaa ajanvietettä, mutta kysyn nyt nimenomaan voiko NARSISTISEN PERSOONALLISUUSHÄIRIÖN, siis NARSISMIN, NARSISTIN, todeta lukemalla henkilön X kuvauksia henkilön Y persoonallisuudesta?

Voiko narstisen persoonallisuushäiriön diagnoosin tehdä sen perusteella mitä henkilö X kertoo henkilön Y luonteenpiirteistä heidän välisessään suhteessa? Väittely voi olla monesta kivaa ajanvietettä, mutta kysyn nyt nimenomaan voiko NARSISTISEN PERSOONALLISUUSHÄIRIÖN, siis NARSISMIN, NARSISTIN, todeta lukemalla henkilön X kuvauksia henkilön Y persoonallisuudesta?

Olen eri, mutta vastaan. Ei voi. Eikä kukaan sellaista ole väittänytkään. Sen sijaan keskustella siitä, vaikuttaako jonkun kertoma siltä, että hän on joutunut narsistisia piirteitä omaavaan henkilön taholta henkisen väkivallan uhriksi mainiosti voi. Voi keskustella, miltä nämä kokemukset ovat tuntuneet ja mitä ne ovat kokijallaan aiheuttaneet. Voi keskustella siitä, minkälaisia kokemuksia muilla on. 

Tätä keskustelua täällä on nyt urakalla torpattu jankuttamalla, että ette voi diagnosoida. Puhtaita olkiukkoja siis, kun kukaan ei ole diagnooseja tehnytkään.

"Puhtaita olkiukkoja siis, kun kukaan ei ole diagnooseja tehnytkään." Tämä henkilö itse ainakin rakastaa määritelmää olkiukko, olen huomannut ennenkin. Siis: ei ole tehty diagnoosia, mutta silti hyvin vahvasti ollaan sitä mieltä, jopa tiedetään, että aloittajan mies on ja oli narsisti ja aloittaja on elänyt narsistisessa suhteessa? Sen "eidiagnoosin" perusteella mitä aloittaja on kertonut? Ei ole diagnoosi, mutta kuitenin tiedetään, että asia on näin. Näppärää. 

Ei voi kun ihmetellä. 

Väitän että et ole eri henkilö, koska olisi vaikeaa uskoa että useampi henkilö pitäisi kiinni väitteestä, ettei aloittajan miestä olisi kutsuttu useita kertoja nimenomaan NARSISTIKSI; siis persoonallisuushäiriötä potevaksi henkilöksi, eikä vähän niinku sillee narsistisia piirteitä osoittavaksi vähän silleen henkisesti väkivaltaiseksi tyypiksi. En usko että kellään olis ollut mitään moitittavaa siinä, että sanotaan ääneen itsestäänselvyys: äijä on osoittanut narsistisia piirteitä käytöksessään. Se että oivalletaan erovihaansa potevan pohdinnoista, että heureka, sinähän olet narsistin uhri ja sitten viedään ajatusleikki niin pitkälle, että neuvotaan pätkimään välejä omiin lapsiin kun ne on narsistin hovissa.. no, se ei vaikuta sellaiselta vastuulliselta henkiseltä tuelta jota minä ainakaan haluaisin vieraalle ihmiselle tarjota. Se vaikuttaa enemmän hurmoshenkiseltä 'jätä se sika' tyyppiseltä puheelta, jota on helppo viljellä kun ei itse ole katsomassa tuloksia.

Kyllä on tasokasta ja vireää keskustelua. Mitä lie vielä tästä irti saattekaan. Välillä käydään uhriutumassa että mennään nyt eteenpäin vaikka toiset ihan väärässä ovatkin ja jatketaan samaa jankutusta. Nyt on niin että jos täällä joku on sitä mieltä että apn mies on narsisti voisi jo pikku hiljaa alkaa uskomaan että heidän mielensä ei taida muuttua vaikka vänkäätte kuinka. Jokainen on päätelmänsä tehnyt.