Toistuva yksinäisyyden tunne
Onko täällä muita kaltaisiani: minulla on puoliso, lähes aikuiset lapset, lapsuuden perhe, sukulaisia ja pari ihan hyvää ystävää. Mutta tunnen toistuvaa yksinäisyyttä. Periaatteessa tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta tuttavuuden syventyminen ystävyydeksi jää. Pelkään, että minusta ei pidetäkään. Puolisoni on tosi introvertti tyyppi ja jännittää sosiaalisia tilanteita. Hänelläkään ei ole laajaa kaveripiiriä. Veikkaan, että tämä koko elämäni mukana kulkeva yksinäisyyden tunne johtuu siitä, että olin teini-ikäisenä koulukiusattu. Vaikka olen käynyt läpi terapian ja pärjään hyvin työelämässä ja takuulla vaikutan ulospäin sosiaaliselta, en pääse eroon tunteesta, että lopulta jään yksin.
Kommentit (11)
Tarjoaisin sinulle kahvit kahvilassa jos tuntisin sinut. Valoa elämääsi.
Koulussa aiheutetaan yksinäisyyttä ja syrjäyttämistä tahallaan ja tarkoituksella. Tuleehan siitä tuollaista sitten monelle. Sitten yritä siinä keskustella niin sitten pitäisi keskustella yksinään itsekseen jos tai kun toiset ei yhtään keskustele.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoaisin sinulle kahvit kahvilassa jos tuntisin sinut. Valoa elämääsi.
Kiitos!
Ap
Kun mgtow leviää niin kohta saatte olla oikeasti itsenäisiä :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat minulta paitsi että en ole aviossa, en edes "parisuhteessa". Lohtua sulle kollegalle, uskon meitä olevan paljon.
Lohtua myös sinulle! Kyllä, meitä taitaa olla paljon. Suomessa on paljon yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä. Mutta tämäkin nettikohtaaminen sinun kanssasi vähensi yksinäisyyden tunnettani. Helposti muista ihmisistä ajattelee, että heillä ei ole tätä samaa. Kun tämä ei näy ulospäin, se on vaan oman pään sisällä.
Hyvää kesän jatkoa sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarjoaisin sinulle kahvit kahvilassa jos tuntisin sinut. Valoa elämääsi.
Vastaan vielä toistamiseen sinulle, että olipa tosi lämminsydämisesti kirjoitettu, kiitos!
Ao
Ihminenhän on aina hieman yksinäinen, jos yhtään päässä on järkeä.
Tyhmemmät eivät ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminenhän on aina hieman yksinäinen, jos yhtään päässä on järkeä.
Tyhmemmät eivät ymmärrä tätä.
Kyllä, idiooteimpia ovat kuolanaamat, jotka eivät näitä asioita todellakaan ymmärrä.
Eikä tämä mitenkään arvosteluna aloittajalle.
Yksinäisyys on nimenomaan tunne. Vaikka sulla on paperilla periaatteessa kaikki ok ja ihmisiä ympärillä niin voit kokea yksinäisyyttä. Toisaalta joku voi olla oikeasti todella yksin, mutta ei koe yksinäisyyttä vaan viihtyy niin. Mulla ei ole miestä tällä hetkellä, mutta myös melkein aikuiset lapset. Kavereita on paljon ja miesseuraakin löytyisi helposti. Olen silti usein aika yksinäinen, ja olen miettinyt samoja syitä kuin sinäkin. Lievää kiusaamista oli kouluaikana. Olin pitkään yh-äidin ainut lapsi ja jotain ulkopuolisuuden tunnetta muistan lapsuudesta, kun löysi uuden miehen. Vaikka periaatteessa kaikki oli ok. Toisaalta usein tuntuu, että kontakteja on liikaa enkä jaksa pitää niin paljon yhteyttä kavereihin, tai esim. tinderissä tutustua. Joku ihmeellinen ristiriita ylisosiaalisuuden ja yksinäisyyden kanssa.
Sama täällä. Mulla on ulkopuolisuuden tunnelukko. Tunnen ja koen herkästi, etten kuulu porukkaan ja jopa että muut ovat minua vastaan. Raskasta on. Voimia sulle!
Kuulostat minulta paitsi että en ole aviossa, en edes "parisuhteessa". Lohtua sulle kollegalle, uskon meitä olevan paljon.