Tunteeko kukaan muu itseaan " tiskiratiksi" , eli mikaan ei huvita, kaikki lapset ja mies vain arsyttavat, vasyttavat, kotityot/ansiotyot eivat kiinnosta patkan vertaa!

onneksi yleensä ohimenevää. Mä olen pistäny syysmasennuksen piikkiin.

psykiatrin kanssa pari kertaa ja nyt pari viikkoa olen syönyt cipralex-nimistä mielialalääkettä puolikkaan tabletin aamuisin...parempaan päin menossa...

otto keskiviikkoisin, soita heti jos saisit ajan huomiseksi

Olen ollut pahasti masentunutkin joka on tosta vielä pahempi, mutta hae äkkiä apua ettei jää päälle. Surullista kun elämä ei enää maistu miltään.

erityisesti mies ärsyttää...

luokse tietääkseni pääsee aika äkkiä, eikä tarvi olla mikään uskovainen. Sieltä voi vaikka aloittaa, osaavat neuvoa eteenpäin. Terveyskeskus varmaankin myös, riippuu lääkärin tasosta, onko mitään apua.

Samat oireet minullakin, viime talven selvisin liikunnan avulla, nyt ei sekään oikein huvita. Ystävät on jääneet kotiäitivuosien varrella, ei niitä varmaan huvittanut katsella räytynyttä naamaani, vaikka yritinkin välttää jatkuvaa valitusta. Oliskohan netissä jotakin " vertaisryhmää" masentuneille perheenäidille, jossa sais vapaasti valittaa ja narista? Vai pitäiskö perustaa sellainen...