Miksi vanhat ihmiset keksivät aina töitä - eivätkä vain itselleen, vaan myös muille?

Ei ole. Suvun vanhukset on ihan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Suvun vanhukset on ihan normaaleja.

Onneksi olkoon.

Täälläon ollut pitkä ja hyvä ketju jossa 70-90 luvuilla lapsuuttaan viettäneet jakavat kokemuksensa siitä miten vanhemmat on olleet pakkomielteisiä siitä, että koko ajan on oltava tekemässä jotain "hyödyllistä" (Siis heidän mielestään, todellisuudessa lapsia juoksutettiin mitä typerimpien asioiden takia ihan vaan jotta ei olla jouten, joka ilmeisesti on jotain pahinta sekä turmiollisinta maailmassa...)

Jostain syystä vasta sukupolvi joka nyt perustaa perheitä, alkaa katkaisemaan tätä jatkuvan pakonomaisen toimeliaisuuden ja väkisintekemisen kierrettä. Hyvin mielenkiintoinen ilmiö, ja ainakin ko ketjun perusteella käsittämättömän yleistä.

Sain traumoja 70-luvulla jokakesäisestä marjojenkeruusta ja kasvimaan kitkemisestä. Huoh.

Joutavan jäljillä ollaan täällä kaikki. Mutta itse tekeminen on kivaa tai sitten ei . Pelkkä makoilu tai palstailu tylsistyttää mielen.

Ei todellakaan ole. Nämä ihmisiä yleistävät aloitukset 🤦🙄

Koska koko olemassaolon oikeutus oli ennen työn tekeminen vaikka sitten oletetun. Eli ihan sama miten heilu kuhan heilu.

Vierailija kirjoitti:

Täälläon ollut pitkä ja hyvä ketju jossa 70-90 luvuilla lapsuuttaan viettäneet jakavat kokemuksensa siitä miten vanhemmat on olleet pakkomielteisiä siitä, että koko ajan on oltava tekemässä jotain "hyödyllistä" (Siis heidän mielestään, todellisuudessa lapsia juoksutettiin mitä typerimpien asioiden takia ihan vaan jotta ei olla jouten, joka ilmeisesti on jotain pahinta sekä turmiollisinta maailmassa...)

Jostain syystä vasta sukupolvi joka nyt perustaa perheitä, alkaa katkaisemaan tätä jatkuvan pakonomaisen toimeliaisuuden ja väkisintekemisen kierrettä. Hyvin mielenkiintoinen ilmiö, ja ainakin ko ketjun perusteella käsittämättömän yleistä.

Nämä olivat ihmishirviöitä. Tästä kostoksi olen ollut pelkästään jouten siitä saakka kun täytin 20. Olen kohta 50-vuotias. Siitäs saatte sadistiset käntyt, kuolkaa pois!

Kai ne on jo niin viisaita, että tajuavat että jos on liikaa luppoaikaa, ihminen alkaa helposti murehtia, kaikki ongelmat pyörivät päässä ja kasvavat liian suuriksi, sitä ahdistuu ja alkaa pelkäämään omaa varjoaankin.

Oma äitini on reipas ja pitää itsensä liikkeessä, muuten tulee ihan neuroottiseksi ja hulluksi.

Minä taas olen laiska ja pyydän usein äitiltäni palveluksia, koska tiedän että se tekee sille hyvää että sillä on aina joku homma tiedossa, esim pyykin silittäminen tms.

N50

Itse nautin usein toimettomuudesta. Minulla on omat harrastukseni, joista kyllä nautin, ja teen niitä mielelläni. Nykyään asun yksin ja saan olla juuri niin toimeton kuin huvittaa. Vihaan kotitöitäkin, mutta tietysti siivoan, pesen pyykkiä jne, koska se on välttämätöntä. Muun ajan panostan siihen, että elän mahdollisimman mielekästä elämää. Arkisin jo pelkkä palkkatyö vie valtavan osan ajasta ja silloin olen muiden palveluksessa. Se riittäköön.

Luterilaisuus.

Mikä kenellekin on työtä.

Minulla on mansikkamaa, jota hoidan ihan yksin. Kylään tuleva miniä haluaisi syödä niitä jäätelön kanssa. En tee elettäkään mennäkseni poimimaan ja miniä hermostuu, että miksi niitä ei ole tarjolla, jos kerran olen niitä kasvattanut.

Aivan oikein, minä tyhmä istutan, kastelen, kitken, suojaan jne. eli teen tätä turhaa työtä, josta ikäluokkani on kuuluisia ja sitten miniän pitäisi saada siitä nauttia.

Mun appivanhemmat on patalaiskoja, asuvat sikolätissä ja kaikki tekeminen on kuin kivireen vetämistä. Olen mm siivonnut siellä jääkaapin ja kylppärin ja pessyt lattiat, koska kaikki oli tahmaista ja jääkaapissa vuosia vanhaa hometta.

Että ei.

Oma äitini on muutamaan otteeseen kertonut, kuinka hänen lapsuudessaan hänen piti usein siivota heidän kotiaan, ja kesäisin olla aina jossain kasvimaalla tekemässä töitä. Hän päätti, ettei hänen lapsensa tarvitse koskaan tehdä töitä. Siitä olen kiitollinen hänelle. Jollain tapaa hän kuitenkin aikuisenakin uppoutui varsinaisiin töihinsä ja oli poissaoleva. Tuntui, ettei häntä oikein kiinnostanut asiani, eikä hän jutellut kanssani. Itsestäni on tullut samanlainen. Hoidan velvollisuuteni, mutta olen poissaoleva.

Vierailija kirjoitti:

Joutavan jäljillä ollaan täällä kaikki. Mutta itse tekeminen on kivaa tai sitten ei . Pelkkä makoilu tai palstailu tylsistyttää mielen.

Välillä on hyvä olla jouten, siis olla vaan tekemättä mitään vaikka silmät kiinni makoillen ja antaa ajatusten juosta. Silloin on otollisin tilanne luovalle ajattelulle.

Palstailu ei tosin kuulu tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kenellekin on työtä.

Minulla on mansikkamaa, jota hoidan ihan yksin. Kylään tuleva miniä haluaisi syödä niitä jäätelön kanssa. En tee elettäkään mennäkseni poimimaan ja miniä hermostuu, että miksi niitä ei ole tarjolla, jos kerran olen niitä kasvattanut.

Aivan oikein, minä tyhmä istutan, kastelen, kitken, suojaan jne. eli teen tätä turhaa työtä, josta ikäluokkani on kuuluisia ja sitten miniän pitäisi saada siitä nauttia.

Semmonen voimafantasia siellä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4136475/muita-jotka-eivat-saaneet-olla-…

Tässä tuo aiemmin mainittu ketju aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Täälläon ollut pitkä ja hyvä ketju jossa 70-90 luvuilla lapsuuttaan viettäneet jakavat kokemuksensa siitä miten vanhemmat on olleet pakkomielteisiä siitä, että koko ajan on oltava tekemässä jotain "hyödyllistä" (Siis heidän mielestään, todellisuudessa lapsia juoksutettiin mitä typerimpien asioiden takia ihan vaan jotta ei olla jouten, joka ilmeisesti on jotain pahinta sekä turmiollisinta maailmassa...)

Jostain syystä vasta sukupolvi joka nyt perustaa perheitä, alkaa katkaisemaan tätä jatkuvan pakonomaisen toimeliaisuuden ja väkisintekemisen kierrettä. Hyvin mielenkiintoinen ilmiö, ja ainakin ko ketjun perusteella käsittämättömän yleistä.

Heh, se johtunee juurikin aikansa uskomuksista. Meillä on maalla vanha kirja jostain 50-luvulta, aiheena "Koti". Paljon vinkkejä perhe-elämää varten. Siinä on luku murrosikäisitäkin. Tässä parit pätkää:

Ruumiin kunto, liikunta ja lepo kappaleesta pätkä; "Kuten tunnettua, merkitsee paikallaan oleminen kuolemaa. Ruumis ei voi säilyä terveenä ja voimakaana, jos sitä ei käytetä" 

"Se yövalvonta, jota tettarikäynnit, tanssi  ja korttipelit tuovat tullessaan on eräs pääsyy nuorten heikkouteen ja hermostuneisuuteen. Nykypäivän nuorten tulisi työskennellä ja levätä enemmän sekä kieltäytyä vahongollisista huvituksista"

Samainen kirja kertoo myös itsesaastutuksen vaaroista, tarjoten tämän välttämiseksi keinoina mm. voimakkaiden mausten välttämisen (kiihottavat mausteet ja ruuat on jätettävä pois), ulkona oleilu niin paljon kuin mahdollista, tulee järjestää lapselle mahdollisuus osallistua ruumiilliseen työhön, voimisteluun ja urheiluun vuorotellen näitä sopivasti läksynluvun ohessa. Vuode ei saa olla liian lämmin eikä pehmeä, ja siitä on lapsen heti herättyään noustava ja otettava "karkaiseva pesu tai pyyhkeily".

Olkaa nyt niitä vanhempia väestöjä kohtaan hieman armollisempia, jos ovat tälläisten oppien myötä perhettään alkaneet perustamaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutavan jäljillä ollaan täällä kaikki. Mutta itse tekeminen on kivaa tai sitten ei . Pelkkä makoilu tai palstailu tylsistyttää mielen.

Välillä on hyvä olla jouten, siis olla vaan tekemättä mitään vaikka silmät kiinni makoillen ja antaa ajatusten juosta. Silloin on otollisin tilanne luovalle ajattelulle.

Palstailu ei tosin kuulu tuohon.

Olen samaa mieltä. Ihmisen kuuluu antaa aikaa ajatuksilleen ja olla vain tekemättä mitään välillä. Mielestäni palstailulla on tärkeä tehtävä myös. Saa jäsennettyä omia ajatuksiaan ja purettuaan asioita mielestään.

Anoppi haluaisi että poikansa kävisi kärräämässä polttopuukasaa paikasta a paikkaan b, ihan vain käskyttämisen vuoksi. Mitään järkeä siirrossa ei ole. Kun poika ei ole enää suostunut, anoppi suuttui. Yllätys.