Painoindeksin mukaan normaalipainoinen mutta masentava röllykkä vatsalla. Miten sitä saisi pienennettyä? Saako mitenkään kun ikää jo 50+

Vierailija kirjoitti:

Jos tuota 16:8 pätkäpaastoa kokeilee, niin onko parempi syödä aamu- vai iltapainotteisesti? Aamupainotteisesti vissiin?

Alunperin on kai tarkoitettu, että söisi iltapainotteisesti eli skippaa aamiaisen ja syö vasta lounasaikaan. Kun on ollut yön paastolla ja ei heti aamusta syö, niin ilmeisesti kehon pitäisi tehokkaammin käyttää rasvavarastoja hyödykseen.

Minä kutsun sitä estrogeeni kummuksi.

Maksan kanssa ehkä häikkää. Turpoaako jalat?

Mä täytän kohta 65, eikä kehossa ole kuin luuta, lihasta ja jännettä. Ja nahka päällä tietysti. Joskus talvisaikaan, pakkasilla tulee istuttua sisällä ja vatsa alkaa kasvamaan.

Heti keväällä taas poistuu, kun pääsee lenkille ja pyöräilemään.

Nyt olen erityisen solakassa kunnossa, surullisen perhetapahtuman takia. Ruoka ei ole maittanut ja olen puskenut mökillä raskaita fyysisiä töitä, ettei menisi ihan pillittämiseksi.

N64

Taitaa geenit aika pitkälle sanella sen kenellä rasva kertyy vatsalle ja kenellä muualle.

En itse ymmärrä miten laihaksi minun pitäisi laihduttaa että röllykkä katoaisi. Pituutta on nyt 168 ja painoa 62, ikää 54. Kaipa siitä kilon pari voisi vielä nipistää.

Älä välitä. Sanna on 10 vuotta nuorempi ja hänellä on ruma pömppis vaikka onkin muuten solakka.

Ei saa olla malttamaton. Se röllykkä lähtee kyllä ajan myötä, kun vaan kärsivällisesti jatkaa samalla linjalla, jolla paino lähti putoamaan. Jos jo muutaman kuukauden jälkeen alkaa turhautumaan ja palaa vanhoille tavoille, niin läski kerääntyy hetkessä takaisin vyötärölle ja sisäelinten ympärille. Olennaista on pysyvä elämäntapamuutos.

Itse olin ollut tiukalla dieetillä 2kk, jonka jälkeen bmi oli 20 ja vyötäröllä edelleen näkyi jotain löllöä. Sitten rupesin käymään salilla ja siitä kuukauden päästä yhtäkkiä huomasin, että läski alkoi vasta oikeasti sulaa ja vaatteet jäivät isoiksi. Mutta siis 3kk piti sitkeästi sinnitellä, että yhtäkkiä tuloksia alkoi tulla. Nuorena riitti, että söi vähemmän jonku viikon ja heti paino laski radikaalisti. Nyt 45-vuotiaana saa todella olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen, että sa haluamiansa tuloksia.

Kiitos tsempityksestä! Ilman muuta jatkan tätä. Ruokavaliota mietin tarkemmin kuin ennen, ruoka-aineita, annoksia ja muuta. Liikuntaa lisään taas heti kun polvi, olkapää ja selkä antavat myöten. Ja elleivät helpotu, menen kyselemään fyssarilta uusia ohjeita.

Yhtään en aio päästää painoa nousemaan, refluksitauti toimii siinä hyvänä pakottajana. Närästys pahenee heti jos painoa tulee se pari kiloa lisää.

Nykyään saa enää kuin muistella millaista oli syödä nuorena pullaa ja jäätelöä :D mutta tällä mentävä nyt.

Kilpirauhastestin otatan jossakin vaiheessa kun sitä on suvussa aika paljon.

Osta painolliset hulavanteet. Auttaa oikeasti!

Laihduta lisää. Painoindeksi yms. ei ole mikään objektiivinen terveellisen painon mittari kaikille. Sinun terveellinen painosi on se jossa sinulla ei enää ole paksua rasvakudosta vyötäröllä, vaikka olisit painoindeksi taulukon mukaan alipainossa.

Mut kun laihdutat, tee se terveellisesti eli ei sokerimössöä eikä prosessoituja elintarvikkeita.

Ai ja voi. Itse en haluaisi kovinkaan paljon laihtua, 3-5 kiloa voisi tiputtaa, mutta pitäisi läski muuntaa lihakseksi. Aikanaan kun treenasin, paino ei muuttunut lainkaan mutta peilistä kyllä näki kuinka läski sulaa. Mun ongelma vaan on aina ollut lyhytjänteisyys, eikä se ole parantunut vaikka olen jo 40v. Kyllästyn kaikkeen, siis aivan kaikkeen noin vuodessa. Ja se on ihan täydellinen kyllästyminen, 20 vuotta on kulunut yhdestäkin harrastuksesta ja vieläkään ei voisi vähempää kiinnostaa kokeilla uudestaan. Tästä kyllästymisestä kun pääsisi eroon, osaisin kyllä treenata itseni parempaan kuntoon. Liikun kyllä säännöllisesti kun ison ja energisen koiran kanssa on pakko, mutta pelkkä aerobinen ei riitä, lihasta pitäisi kasvattaa myös jotta tulos olisi oikeasti hyvä. Jatkuva lenkkeily on sentään sulattanut vähän selluliittia reisistä.

Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä millä sen motivaation löytää tehdä hyvin ja huolellisesti jotakin minkä kokee aivoja turruttavan tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta lisää. Painoindeksi yms. ei ole mikään objektiivinen terveellisen painon mittari kaikille. Sinun terveellinen painosi on se jossa sinulla ei enää ole paksua rasvakudosta vyötäröllä, vaikka olisit painoindeksi taulukon mukaan alipainossa.

Mut kun laihdutat, tee se terveellisesti eli ei sokerimössöä eikä prosessoituja elintarvikkeita.

Pömppis eli röllykkä ei ole vyötäröllä, vaan sen alapuolella. Normaalipainoisen ei kannata tässä iässä alkaa laihduttaa, siitä tulee enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kuten ketjussa on jo useaan kertaan mainittu, sen syyjuuri on hormoneista, estrogeenintuotannon vähenemisestä, tai kortisolissa. Geenit vaikuttavat myös.

Liikuntaa lisäämällä se pienenee, mutta tulee takaisin, jos ei jostain syystä pysty liikkumaan tarpeeksi. Mulla auttoi tuo pätkäpaasto, se tehoaa hyvin juuri vatsarasvaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai ja voi. Itse en haluaisi kovinkaan paljon laihtua, 3-5 kiloa voisi tiputtaa, mutta pitäisi läski muuntaa lihakseksi. Aikanaan kun treenasin, paino ei muuttunut lainkaan mutta peilistä kyllä näki kuinka läski sulaa. Mun ongelma vaan on aina ollut lyhytjänteisyys, eikä se ole parantunut vaikka olen jo 40v. Kyllästyn kaikkeen, siis aivan kaikkeen noin vuodessa. Ja se on ihan täydellinen kyllästyminen, 20 vuotta on kulunut yhdestäkin harrastuksesta ja vieläkään ei voisi vähempää kiinnostaa kokeilla uudestaan. Tästä kyllästymisestä kun pääsisi eroon, osaisin kyllä treenata itseni parempaan kuntoon. Liikun kyllä säännöllisesti kun ison ja energisen koiran kanssa on pakko, mutta pelkkä aerobinen ei riitä, lihasta pitäisi kasvattaa myös jotta tulos olisi oikeasti hyvä. Jatkuva lenkkeily on sentään sulattanut vähän selluliittia reisistä.

Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä millä sen motivaation löytää tehdä hyvin ja huolellisesti jotakin minkä kokee aivoja turruttavan tylsäksi.

Aloitin kesäkuussa vartin kahvakuulailun, enkä ole vielä neljässä viikossa kyllästynyt, mikä on harvinaista Teen sitä joka päivä, paitsi viikonloppuisin teen niin paljon puutarhahommia, että silloin jätän väliin. En ole aiemmin harrastanut muuta kuin pitkiä kävelylenkkejä metsässä. Tuon vartin jaksaa hyvin, kun laskee kaikki liikkeet 20 toiston mukaan. (Etuheilautukset kahdella ja yhdellä kädellä, pystypunnerrus pienemmällä kuulalla, kulmasoutu ja kyykky, siltä osin kuin polvi antaa myöten.) Nuo teen kolme kertaa = vartti.

Tunnistan itsessäni saman kyllästymisefektin, se on minulla ollut aina kaikkeen muuhun liikuntaan paitsi tuohon kävelyyn, joka on pään nollausretki työpäivän jälkeen. Aloituskitka on mulla ollut suurin este. Pidän kuulia ns. käden ulottuvilla, että tekosyitä treenin skippaamiseen ei ole niin montaa.;) Eka kuukausi on siis alkanut hyvin, toivottavasti jatkuu yhtä hyvin.

Reilu painonpudotus. Se " röllykkä" on rasvaa.

Olen päässyt siitä eroon kun sain tiputettua painon BMI:n normaalipainon yläpäästä 20,5:een. Jos lihon se tulee vatsaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Painoindeksi yleensä n. 20, ikää alle 30 ja tuo vatsamakkara ei lähde minnekään. Ei lähtenyt edes lievästi alipainon puolella.

Sinulla ei varmaan kovin isosta vatsamakkarasta ole kyse...

Kannattaa ensin kysyä joltain oikeasti luotettavalta ihmiseltä, onko se ongelma todellinen vai näetkö vain sinä sen.

Itse olen ollut lihava nuoresta alkaen, mutta sain siinä 25 ikävuoden paikkeilla laihdutettua. Vaaka näyttii alhaisia painoja, mutta peilissä vaan yhä näytin lihavalta. Tuntui, ettei ne läskit vaan lähde millään. Siihen tyydyin ja painokin nousi takaisin, kun lopulta luovutin.

Olen sitten 15 vuoden jälkeen katsonut tuon ajan valokuvia, ja olin oikeasti ihan tikkulaiha. En vaan ihan oikeasti itse nähnyt itseäni peilistä laihana. Ihan käsittämätön juttu, mutta noin se vaan oli mennyt. En uskoisi, ellen itse tietäisi pitäneeni itseäni lihavana ja NÄHNEENI itseni lihavana.

Minä olen normaalipainon ylärajalla ja vyötärönympärys on 99 cm.

Muuta Intiaan. Siellä hoikilla, nuorilla naisillakin on seksikästä, jos vatsassa on rasvaa. Pylly taas ei ole siellä kovin arvostettu, vaan rinnat ja vatsa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensin kysyä joltain oikeasti luotettavalta ihmiseltä, onko se ongelma todellinen vai näetkö vain sinä sen.

Itse olen ollut lihava nuoresta alkaen, mutta sain siinä 25 ikävuoden paikkeilla laihdutettua. Vaaka näyttii alhaisia painoja, mutta peilissä vaan yhä näytin lihavalta. Tuntui, ettei ne läskit vaan lähde millään. Siihen tyydyin ja painokin nousi takaisin, kun lopulta luovutin.

Olen sitten 15 vuoden jälkeen katsonut tuon ajan valokuvia, ja olin oikeasti ihan tikkulaiha. En vaan ihan oikeasti itse nähnyt itseäni peilistä laihana. Ihan käsittämätön juttu, mutta noin se vaan oli mennyt. En uskoisi, ellen itse tietäisi pitäneeni itseäni lihavana ja NÄHNEENI itseni lihavana.

Ap ei puhunut mitään siitä, että olisi lihava. Mutta hänelle on muodostunut vanhemmiten hormonitoiminnan muuttuessa vatsaan makkara, jonka haluaisi pienemmäksi. Eli iän myötä tulevaan vyötärölihavuuteen tarvitsee vinkkejä.