Lue keskustelun säännöt.
Käyttäydyttekö joskus nolosti ja myöhemmin häpeätte itseänne? Itse kannan mokomaa jatkuvasti harteillani.
26.06.2022 |
Häpeän kanssa on todella raskasta elää.
Se vain on osa minua ja tunnen koko ajan itseni ulkopuoliseksi tai muuten vajavaiseksi ihmiseksi. Lähes jatkuvasti kannan sitä vain taakkana mukana.
Miten ihmeessä siitä pääsee?
Kommentit (8)
Tämä on varmaan syy masennukselle ja ihmetykselle siitä, että miten ihmiset voivat olla onnellisia ja esillä? En ymmärrä yhtään miten joku voi esim olla luontevasti kameroiden edessä. Tai olla niin avoin ja sujut elämänsä kanssa ja olla onnellinen, keskustella sujuvasti jne.
Minä voin olla avoin vain läheisten ihmisten kanssa ja silloinkin kannan häpeää vaikka eihän se samalla tavalla silloin kuormita mutta se on sellainen paino harteilla koko ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että kaikille sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista enemmän tai vähemmän noloa. Ei kannattaisi ottaa elämää niin vakavasti, muuten kyllä löytää joka asiasta jotain noloa. Elämä jatkuu ja rapatessa roiskuu yms.. On hyvä taito osata nauraa itselleen jos nyt ei kaikki mennytkään putkeen. Harva kuitenkaan muistaa muiden kuin itsensä noloilut.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kaikille sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista enemmän tai vähemmän noloa. Ei kannattaisi ottaa elämää niin vakavasti, muuten kyllä löytää joka asiasta jotain noloa. Elämä jatkuu ja rapatessa roiskuu yms.. On hyvä taito osata nauraa itselleen jos nyt ei kaikki mennytkään putkeen. Harva kuitenkaan muistaa muiden kuin itsensä noloilut.
Ymmärrän tämän. Ymmärrän senkin ettei elämälläni oikeasti ole avaruudellisessa mittakaavassa yhtään mitään väliä. On oikeastaan typerää jatkuvasti soimata itseään ja tuntea olevansa huono. Se on vahva sisäinen tunne josta en pääse kokonaan eroon. Edistystä on tapahtunut mutta silti se pysyy tiedostamattakin, aivan kuin se olisi kiinni enkä saa sitä irti. Se on minulle turha mekanismi kun se syö elämää koko ajan.
En tarvitsisi sitä ainakaan näin ilmimöisenä osana, miten päästän irti?
Ap
Ap
Ei siitä irti pääse. Itsekin muistan yllättäen vuosikymmenten takaa hävettäviä tilanteita, joista hetkellisesti nousee se tunnekin esiin. Halaisin sinua, jos voisin.
Suomessa se on yleiistä koska pieni maa ja vähän ihmisiä ja vähän resursseja. Etttä kyllä täällä joutuu tekemään duunia itseohjautuvasti palljon ja siihen täytyy olla valmiudet ja halu kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille semmosta tapahtuu enemmän tai vähemmän.
Sullahan on pitkä krapula, kyllä se huomiseksi hellittää.