Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pieneltä lapselta pitää ottaa apurattaat pois?
26.06.2022 |
Siis sellaiselta, joka ei vielä osaa seurata kovassa vauhdissa liikennettä ja esimerkiksi pyörä kääntyy ojaa kohti, kun sinne päin vain katsoo. Okei, olen itse lapseton, en ymmärrä mistään potkupyöristä tai lapsen motorisesta kehityksestä, mutta turvallisuudesta jotain tajuan.
Tänään näin, kuinka n. 3-4-vuotias lapsi pyöräili äitinsä edellä täysillä pyörätiellä ja kaatui kovassa vauhdissa autotien puolelle, kun kääntyi katsomaan ajaessaan jotain sieltä. Äiti pyöräili perässä hitaampaa ja vaaratilanne oli selkeä. Ohikulkija auttoi onneksi lapsen ylös nopeasti. Eikä edes ollut ainoa vaaratilanne mitä näen nykyään pienillä lapsilla pyörien, potkupyörien ja potkulautojen kanssa. Nykyään näkee yhä pienempiä lapsia ilman apurattaita ja väkisinkin sitä miettii, että onko tämä joku hölmö trendi, jossa halutaan että oman lapsen motoriikka kehittyy hurjan aikaisin ja ei vaan voida odottaa, että lapsi olisi myös vaarantajultaan riittävän kypsä tiettyihin virstanpylväisiin? Pyöräteollisuus kiittää, kun vauvasta asti ostetaan kaikenlaisia menopelejä lapsille.
Omassa lapsuudessa apurattaat otettiin pois, kun lapsi ymmärsi olla pyöräilemättä liian kovaa taitoihinsa nähden. Se oli myös tietynlainen virstanpylväs, jota osattiin odottaa ja osa isommaksi kasvua. Vanhempia myös toteltiin pyöräretkillä ja niillä käytiin, vasta kun pystyttiin tottelemaan Nykyään jo taaperon annetaan potkupyöräillä hurjilla vauhdilla ja anteeksi vain - minä en usko, että yksikään 2-vuotias ymmärtää oikeasti ne autotien vaarat ja kykenee huomioimaan ympäristönsä kun vetelee 20m vanhempia edellä kohti suojatietä. Varmasti ihan kiva ja kehittävä harrastus, mutta miksi nykyvanhemmille menee motorinen "taitavuus" turvallisuuden edelle?
Vaikeaa kuvitella, että tuo lopulta edes tekisi lapsesta jotenkin edistyneemmän. Siis ihan taitavia urheilijoita ym. meidänkin ikäpolvista nousi esiin, vaikka 3-vuotiaana alla oli vain kolmipyörä. Ehkä tuohon ikään oikeasti kuuluisi aivan toisenlaiset harjoittelut kuin oppia pyöräilemään ilman apurattaita?
Olenko ainoa joka tuota nykymenoa kauhistelee kaduilla?
-kukkahattutäti
Kommentit (31)
Itsekin sen sanot: et ymmärrä mitään lapsen motorisesta kehityksestä.
Kyllä se turvallisuus tulee ihan jostain muista asioista kuin siitä, käyttääkö apurattaita vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apupyörät tekevät pyörästä 4-pyöräisen kulkuneuvon, jonka dynamiikka on ihan erilainen kuin 2-pyöräisen. Apupyörillä varustetun pyörän kaarreominaisuudet ovat lisäksi äärimmäisen surkeat.
Omilla lapsilla on ollut potkupyörät pienempinä, mutta niillä ei ole uskallettu mennä kovin autoteiden lähellä, juuri tuon vauhdin vuoksi. Sitten on siirrytty apurattaallisiin pyöriin ja apurattaat jätetty pois lasten iän vaihdellessa juurikin 4-6v välillä lapsen oman kehityksen mukaan. Tärkeimpänä siis on ollut, että osaavat ajaa sopivalla nopeudella ja seurata ympäristöä. Yksi ystävä on tehnyt lapsensa kanssa niin, että ovat siirtyneet 3-vuotiaana suoraan potkupyörästä polkupyörään ilman apurattaita. Muistan miettineeni pitäisikö itsekin, kun oppivat niin nopeasti pyörällä ajon, mutta kyllä se meno aika hurjalta näytti ja tietyllä tapaa tosi turvattomalta. En sitten tiedä onko tuo nykyään yleisempää.
Muistan omasta lapsuudestani että opin oikeasti ajamaan pyörää vasta kun ne helvetin apupyörät otettiin pois. Eivät tuoneet muuta kuin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sen sanot: et ymmärrä mitään lapsen motorisesta kehityksestä.
Kyllä se turvallisuus tulee ihan jostain muista asioista kuin siitä, käyttääkö apurattaita vai ei.
Kyllähän apurattaat tarjoavat mahdollisuuden ajaa hitaampaa ja seurata ympäristöä. Harjoitella rauhassa myös ympäristön tarkkailua. Apurattaiden kanssa on myös hitaampaa pyöräillä ja pyörä ei kaadu niin helposti.
Esimerkiksi jos pään ja muun kehon motoriikka ei ole täysin erillistynyt, niin pyörä kääntyy samaan suuntaan minne lapsi päättää katsoa. Apurattaat pienentävät tuollaisen tilanteen riskejä paljonkin.
Sinänsä itse aiheeseen en ota kantaa, mutta ei niitä apurattaita nyt huvikseenkaan ole keksitty ja otettu käyttöön aikoinaan.
Minkäs teet jos lapsi oppii? Pitäisikö kävelemään oppinutkin pakottaa konttaamaan kun on vielä niin pieni ja älytön?
Tuossa tilanteessa oli vikana se että äiti on lähtenyt liian nuoren lapsen kanssa liikenteen sekaan. Meillä lapsi oppi 2-vuotiaana ajamaan mutta ei tietenkään ajanut kotipihan ulkopuolella ilman tarkkaa vahtimista vielä pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkupyörään voi laittaa vaikka koiran flexin kiinni, niin lapsi ei pääse syöksymään ei-toivottuihin paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta lapsuudestani että opin oikeasti ajamaan pyörää vasta kun ne helvetin apupyörät otettiin pois. Eivät tuoneet muuta kuin haittaa.
No niinpä, niihin vain nojailtiin eikä taatusti kehittänyt tasapainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä enemmän noissa tilanteissa ongelma on, ettei lasta seurata ja hänet viedään kehitystasoonsa nähden liian aikaisin sellaisille pyöräretkille, missä vanhemman ei ole mahdollista seurata lastaan riittävän lähellä.
Eihän tuon ikäisen pitäisi antaa pyöräillä noin kaukana vanhemmastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen 20v takaisen suoran huudon että ne apurattaat otetaan pois N Y T !! Tai en aja enää metriäkään.
Kaatuilemalla oppii.
Vierailija kirjoitti:
Potkupyörään voi laittaa vaikka koiran flexin kiinni, niin lapsi ei pääse syöksymään ei-toivottuihin paikkoihin.
Tai potkupyöräilijään itseensä. Tällöin karkailu ei onnistu vaikka lapsi päättäisi hylätä ajoneuvonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ajoi vähää vailla 3v sinne 4,5v saakka apurattailla ja oppi olemaan nojaamatta joten otettiin avut pois. Ei se liikenteeseen päässyt vielä silloin, ajoi turvallisissa paikoissa. Olen kyllä itsekin nähnyt monia vaaratilanteita kun pieni kuski painelee vauhdilla ja aikuinen perässä karjuu hiljentämään. Ei ne osaa yhtään vaikka tekninen ajo sujuukin. Potkupyörälläkin pääsee lujaa ja myötämäessä vielä kovempaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet jos lapsi oppii? Pitäisikö kävelemään oppinutkin pakottaa konttaamaan kun on vielä niin pieni ja älytön?
Tuossa tilanteessa oli vikana se että äiti on lähtenyt liian nuoren lapsen kanssa liikenteen sekaan. Meillä lapsi oppi 2-vuotiaana ajamaan mutta ei tietenkään ajanut kotipihan ulkopuolella ilman tarkkaa vahtimista vielä pitkään aikaan.
Kyllähän pieni taapero oppii vaikka rullaluistelemaan/menemään skeittilaudan päällä, jos opettaa, mutta se on eri asia kannattaako sen silti antaa rullaluistella. Ihan sama on autolla ajossa. 12-vuotiaskin sen oppii, mutta ei häntä silti ajamaan laiteta, koska se on turvallisuusriski.
Ei minun mielestäni siis aikaisin oppimisessa mitään pahaa ole varsinkin jos kotipihalla pyöräilee, mutta argumenttina tuo on hölmö. Lapset nyt oppii vaikka ja mitä elämänsä aikana, jolta aikuiset heitä joutuvat varjelemaan. Pyöräily ei ole verrattavissa kävelyyn, koska sitä tehdään välineellä, jonka ihminen on kehittänyt eikä ole samanlainen asia kuin kävelemään oppiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta lapsuudestani että opin oikeasti ajamaan pyörää vasta kun ne helvetin apupyörät otettiin pois. Eivät tuoneet muuta kuin haittaa.
No niinpä, niihin vain nojailtiin eikä taatusti kehittänyt tasapainoa.
Nojaa, minulta ja lapselta otettiin kun nojaaminen väheni ja loppui. Toki jos pyörät ovat täysin maassa ei pyörällä alakaan tasapainon haku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sen sanot: et ymmärrä mitään lapsen motorisesta kehityksestä.
Kyllä se turvallisuus tulee ihan jostain muista asioista kuin siitä, käyttääkö apurattaita vai ei.
Kyllähän apurattaat tarjoavat mahdollisuuden ajaa hitaampaa ja seurata ympäristöä. Harjoitella rauhassa myös ympäristön tarkkailua. Apurattaiden kanssa on myös hitaampaa pyöräillä ja pyörä ei kaadu niin helposti.
Esimerkiksi jos pään ja muun kehon motoriikka ei ole täysin erillistynyt, niin pyörä kääntyy samaan suuntaan minne lapsi päättää katsoa. Apurattaat pienentävät tuollaisen tilanteen riskejä paljonkin.Sinänsä itse aiheeseen en ota kantaa, mutta ei niitä apurattaita nyt huvikseenkaan ole keksitty ja otettu käyttöön aikoinaan.
Apupyörät auttavat yhtä vähän kuin uimakellukkeet. Ensin opit ajamaan niillä ihan erilaisessa asennossa kuin pyörällä ajetaan, ja sitten toisen kerran opettelet uudelleen kun ne poistetaan. Ennen myös lasten pyörät olivat raskaita ja jalkajarrullisia, nyt on huomattu että käsijarru ja keveys auttaa lasta hallitsemaan pyörää itse. Lapset saavat nykyään itselleen suunniteltuja pyöriä, joissa pienet polkimet ja jarrukahvat ja sopiva ajoasento. Potkupyöräilyn yleistyminen on opettanut jo oikean tasapainon. Meillä kolme lasta lähteneet ilman mitään apurattaita pyöräilemään n vartissa. Alle kolmevuotiaina.
Pyörätielle ajotien viereen ei tietenkään lähdetä taaperon kanssa, vaan vanhempi kävelee vierellä turvallisessa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen apurattaat?
Apupyörät tai apurattaat, murrekysymys kummat. Kuten sääski vai itikka.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen apurattaat?
Minäkin ihmettelin otsikkoa, mieleen tuli vain sellaisia rattaita, joissa lasta työnnetään. Polkupyörän apupyöristä tässä taitaa kuitenkin olla kysymys.
Alue: Aihe vapaa
Enpäs oo kiinnittänyt huomiota..