Mies erittäin paljon tekemisissä lastensa äidin kanssa. Lähtisittekö
suhteeseen?
Ihana, kiva mies ja vastuuntuntoinen isä. Lapset hänelle kaikki kaikessa, mikä on erittäin hyvä ja arvostan.
Nyt on kuitenkin alkanut mietityttää tiivis suhde ex-vaimoon. Soittelevat ja viestittelevät päivittäin, mies auttaa kaikessa (esim. jos ex on sairas vie ruokaa, muuten käy auttamassa huonekalujen kokoamisessa, auton huollossa ym., käy myös kotona hoitamassa lapsia, jos exällä menoa ym. ) Tietävät myös kaikki toistensa tekemiset ym. Mies perustelee tätä lasten hyvinvoinnilla, sanoo, että äidin hyvinvointi vaikuttaa lasten hyvinvointiin, mikä tietysti on totta.
Itselläni on myös lapsia ja suhde ex-mieheen neutraali. Viestittelemme vain lasten asioista, emmekä jaa elämäämme muuten toisillemme.
Minusta on siis ihanaa, että uusi mieheni on vastuuntuntoinen, mutta samalla on alkanut häiritä tämä exän iso rooli elämässä. Välillä tuntuu, että hän on jatkuvasti läsnä arjessamme ajatuksen tasolla. Suhde on aika tuore ja kiinnostaisi kuulla kokemuksia, onko muita vastaavassa tilanteessa ja onko suhde lähtenyt toimimaan.
Kommentit (45)
Niin, näin jo itselläkin vaisto sanoo, mutta sitten mietin, olenko vain pikkumainen itse.
Mitään seksisuhdetta heillä ei ole, siitä olen varma, mutta en tiedä, olenko valmis elämään tällaisenkaan suhteen kanssa. Mainittakoon vielä, että myös itselleni lapset ovat kaikki kaikessa ja tätä puolta miehessä arvostan kovasti, mutta jotenkin raja nyt häilyy tässä.
En lähtisi tuohon suhteeseen jos etsit parisuhdetta.
Niitä tapauksia, joissa ex ei ole varsinaisesti ex. Kaikki mahdollista.
Hyvä ainakin heidän lastensa kannalta.
Ehkä ei sopiva sinulle.
Ensin se exä on liikaa ja sitten miehen kaverit on liikaa ja sitten miehen sukulaiset on liikaa ... Onnea valitsemallasi tiellä, sinuna en lähtisi minkäänlaiseen parisuhteeseen.
Kuulostaa hyvältä mieheltä, älä ota miestä jolla lapsia jos ahdistaa yhteydenpito.
En ole eronnut, mutta sanoisin että riippuu muutamasta asiasta. Onko erosta kuinka pitkä aika. Voi olla, että tukevat toinen toisiaan alussa oman elämän järjestämisessä jos muita läheisiä tukijoita ei paljon ole. Ei välttämättä tarkoita, että ovat jatkossakin loputtomasti noin tiiviisti tekemisissä. Lasten i´istäkin riippuu että kuinka paljon pitää heidän kahdenkesken puhua. Mutta ei toki ole minusta asia, joka kannattaisi täysin sivuuttaa koska voihan se yhteydenpito olla liiallistakin tai että eivät ole ihan selvästi eronneetkaan. Että onko siinä sitten kiinnostusta uudelle suhteelle yhtä paljon kuin sinulla? Yksi mahdollisuus on myös, että toinen vanhemmista ei osaa huolehtia itsestään, että mies velvollisuuden tunteesta auttaa, mutta syyt siihen ehkä tietäisit. Omien vanhempieni erotessa äitini kannatteli vielä isääni eronkin jälkeen joitain vuosia, oli mielisairas, mutta äidin miesystävä oli toki tietoinen siitä miksi aikuista ihmistä tahtoi kannatella ja sille oli minusta riittävät perusteet ja arvostan sitä, että äiti huolehti isästä vielä eronkin jälkeen. Se oli kuitenkin meidän lasten ainoa isä. <3 noniin, niisk, ohis...
Vähän mietityttäisi, että miksi sitten erosivat, jos on noin helppoa olla yhdessä. Ja mitä tuo sitten kertoo miehen suhtautumisesta parisuhteeseen.
Jos intuitio varoittaa jostain, sitä kannattaa kuunnella. Muuten jälkikäteen kantapään kautta käy selväksi, mistä se onho tunne tuli. Ihminen on ainoa olio, joka ei luota vaistoihinsa.
Kuulostaa siltä, että miehen elämä on jo aika täynnä. Haluaako hän aitoa uutta ihmissuhdetta vai vaan pikemmin panosuhteen tarpeitaan varten.
Jos ihmissuhdetta, jossain vaiheessa tulee kohta kun mies joutuu valitsemaan onko sun vai eksän tarpeet tärkeämmät.
Kiitos kommenteista! Hyvä, että tein tämän aloituksen, sain perspektiiviä ajatuksilleni. Täytyy ottaa asia miehen kanssa kunnolla puheeksi, vaikka vaikeaa on, koska en tosiaan halua vaikuttaa pikkumaiselta tai mustasukkaiselta, ja sellainen käsitys voi helposti tulla.
Teen itse töitä lasten ja perheiden hyvinvoinnin parissa, enkä missään nimessä halua vaikuttaa miehen lasten isäsuhteeseen, mutta tosiaan onhan tämä parisuhteena sitten outo, jos en ole ns. miehen ykkösnainen.
Ehkä vika ei ole ex, van se, ettei mies ole kovin suuntautunut nyxään.
Meillä on usean avioliittovuoden jälkeen tilanne, että suhde on ollut huono jo pitkään, seksiä on ollut n. 2 kertaa vuodessa, kun miestä ei ole kiinnostanut. Olemme siis kuin etäisiä kämppiksiä, ehkä mpikataan päivä aikana ja asutaan eri huoneissa jne.
Kesälomalla meidän olisi ollut tooodella pitkästä aikaa mahdollisuus viettää kahdenkeskistä aikaa, kun oma lapsi on viikon ajan mökillä isovanhempien kanssa. Lapsi on siellä siis vain yhden ainoan tietyn viikon kko vuonna. Iloitsin siitä yhteisestä parisuhdeajasta etukäteen, mutta mies perui sen vime tingassa, koska ex kuulemma haluaa, että hän menee olemaan lastensa kanssa sinne juuri sen viikon. Miehellä on oma asunto siellä exän paikkakunnalla ja voisi viettää siellä lastensa kanssa minkä kesälomaviikon tahansa. Sen sijaan hän päätti mennä sinne tietoisesti juuri sillä ainoalla viikolla, kun voisimme olla yhdessä kaksistaan.
Eli mielestäni vika ei ole exissä, vaan miehessä. Teot yksinkertaisesti kertovat, mitä joku oikeasti haluaa ja mitä taas ei. Pitää kai vaan katsoa tosiasioita silmiin, että suhde alkaa olla taputeltu.
Ilmeisesti ex:llä ei ole uutta miestä, miksi yleensä erosivat?
Jätä se sika. Hän ansaitsee parempaa.
Minkä ikäiset lapset?
Kuinka kauan erosta?
Ja tärkein, miksi ihmeeessä he edes erosivat??
Seurustelin hetken miehen kanssa, jolla oli läheiset suhteet eksään ja ainakin yhteen muuhun naiseen, jolle kävi jatkuvasti asioilla. Nämä oli ne naiset, jotka pysyvät hänen elämässään. Muuta käyvät pantavina, tulevat ja menevät ja tietty niitä palvellaan hetki, muttei niihin enää ole tilaa kiintyä tai muodostaa samanlaista suhdetta. Ei ole tilaa aidolle uudelle suhteelle.
Varo vaan. Lapset, kun ovat kasvaneet isoiksi mies hipsii takaisin ex-vaimolleen. Suhahdus vaan kuuluu ja poissa on.
Kuuntelisin tuota tunnetta, että hän on jatkuvasti läsnä arjessanne. Et varmasti toivo sellaista suhdetta? Eli joko sinun on tyydyttävä tai miehen valittava. Helpointa olis etsiä suosiolla uusi.
Ei kannata jatkaa jos nyt jo ahdistaa.