Lue keskustelun säännöt.
Hidas ihastuminen "ei mun tyyppiä"-ihmiseen
26.06.2022 |
Onko kokemuksia siitä, että ensivaikutelmalta ei niin kiinnostava henkilö onkin salakavalasti muuttunut merkittäväksi? Onko jutulla ollut tulevaisuutta?
Tapasin itse henkilön, josta ajattelin ettei ole omaa tyyppiä, mutta tapaillaan nyt pari kertaa, kun ihan kiva kuitenkin. Juttu on luistanut ja nyt olen huomannut, etteivät esim. ulkonäössä häirinneet piirteet töki enää. Päinvastoin, osasta niistä on tullut jopa viehättäviä.
Tunteet alkavat lämmetä ja se on vähän pelottavaakin. En ollut tähän hätään etsimässä mitään vakavampaa. Ehkä tämä on osoitus siitä, ettei kannattaisi tuomita ihmistä yhden tapaamisen tai ulkonäön perusteella, oma mieli voi muuttua sen suhteen.
Kommentit (37)
Oletan, että olet nainen: mitä jos mies sanoisi, ettei häntä enää häiritse ulkonäössäsi tökkivät piirteet, eikä tuomitse sinua ulkonäön perusteella, kun on jutellut kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että olet nainen: mitä jos mies sanoisi, ettei häntä enää häiritse ulkonäössäsi tökkivät piirteet, eikä tuomitse sinua ulkonäön perusteella, kun on jutellut kanssasi.
Kukaan normaali ihminen ei koskaan sanoisi tällaista toiselle ihmiselle ääneen, Jos mies siis olisi niin törppö, että täräyttelisi tällaisia, loppuisi varmaan se kiinostuskin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että olet nainen: mitä jos mies sanoisi, ettei häntä enää häiritse ulkonäössäsi tökkivät piirteet, eikä tuomitse sinua ulkonäön perusteella, kun on jutellut kanssasi.
Kysehän on siitä, että suurin osa vastaantulijoista ei aiheuta meissä positiivista tai negatiivista reaktiota. Eli suurin osa naisista kuuluu kategoriaan ei huomiota herättävän kaunis, mutta täysin pantava. Vain mustavalkoiset ihmiset elävät kahtiajakautuneessa maailmassa.
Kaksi edellistä suhdetta oli sellaisia että toinen ihastui minuun täyttä päätä, mutta itse en tuntenut mitään aluksi. Jaksoivat kuitenkin liehitellä niin pitkään että ihastuin sitten siihen itsevarmuuteen mitä vaati se jatkuva yrittäminen. Kumpikaan ei myös ollut aluksi omaan silmään hyvännäköisiä, mutta tunteiden mukana muuttui viehättäviksi.
Nykyiseen mieheeni ihastuin saman tien ja tunne oli onneksi molemminpuolinen, tämä suhde ollut kyllä intohimoisempi kuin "hitaasti lämmenneet"
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että olet nainen: mitä jos mies sanoisi, ettei häntä enää häiritse ulkonäössäsi tökkivät piirteet, eikä tuomitse sinua ulkonäön perusteella, kun on jutellut kanssasi.
No sehän olisi ihanaa, ei kukaan ole ulkoisesti täydellinen.
Itse asiassa tässä jutussa on nyt alkanut huolettamaan päinvastainen; mitä jos mies ihastui vain ulkonäkööni ja hänellä tapahtuu tavallaan käänteinen reaktio minuun verrattuna; huomaa ettei toi nyt niin ihmeellinen ollutkaan ja tunteet hiipuu.
Toivon ja epäilen kuitenkin, sen verran hyvin juttu luistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että olet nainen: mitä jos mies sanoisi, ettei häntä enää häiritse ulkonäössäsi tökkivät piirteet, eikä tuomitse sinua ulkonäön perusteella, kun on jutellut kanssasi.
Kukaan normaali ihminen ei koskaan sanoisi tällaista toiselle ihmiselle ääneen, Jos mies siis olisi niin törppö, että täräyttelisi tällaisia, loppuisi varmaan se kiinostuskin siihen.
Niin se loppuisi naisenkin kanssa. En minä olisi naisen kanssa, joka voi lähteä minä hetkenä tahansa paremman näköisen matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi edellistä suhdetta oli sellaisia että toinen ihastui minuun täyttä päätä, mutta itse en tuntenut mitään aluksi. Jaksoivat kuitenkin liehitellä niin pitkään että ihastuin sitten siihen itsevarmuuteen mitä vaati se jatkuva yrittäminen. Kumpikaan ei myös ollut aluksi omaan silmään hyvännäköisiä, mutta tunteiden mukana muuttui viehättäviksi.
Nykyiseen mieheeni ihastuin saman tien ja tunne oli onneksi molemminpuolinen, tämä suhde ollut kyllä intohimoisempi kuin "hitaasti lämmenneet"
Ai tämä onkin sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi edellistä suhdetta oli sellaisia että toinen ihastui minuun täyttä päätä, mutta itse en tuntenut mitään aluksi. Jaksoivat kuitenkin liehitellä niin pitkään että ihastuin sitten siihen itsevarmuuteen mitä vaati se jatkuva yrittäminen. Kumpikaan ei myös ollut aluksi omaan silmään hyvännäköisiä, mutta tunteiden mukana muuttui viehättäviksi.
Nykyiseen mieheeni ihastuin saman tien ja tunne oli onneksi molemminpuolinen, tämä suhde ollut kyllä intohimoisempi kuin "hitaasti lämmenneet"
Kiitos kokemuksista. Ei siis kantanut tuo ilman alkuihastusta alkanut juttu. Ja koet, että välitön kemia kuitenkin toimii paremmin. Eihän tuosta toki pitkällä tähtäimellä tiedä, jos intohimo laantuu, mutta mihin ne muut jutut kaatuivat?
Sai miettimään, että ihastuuko tässä nimenomaan ihastuksen kohteena olemiseen. En kyllä usko, olemme vain niin samalla aaltopituudella.
Ap
Mulla alkoi nykyisen kanssa noin. Tavattiin baarissa. Katsoin että hiukan on pullukka rimpuloilla jaloilla, hampaat vinossa, kulmakarvaa riitti. Se sitten vaan tuli viereen istumaan ja alkoi jutella. Juteltiin koko yö, kun muut oli bailaamassa. Seuraavana iltana nähtiin taas, ajeltiin pitkin kaupunkia ja puheltiin monta tuntia. Viikolla sitten jo menin hänen kämpilleen joka ilta töiden jälkeen ja seuraavana vkl:na vietin ensimmäisen yön. Silloin selvisi, että on melkoisen karvainen kaveri ja sekin vähän häiritsi. Mutta lopulta vaan ne keskustelut vei voiton, hänellä on sydän täyttä kultaa ja lopulta ne "huonot" ulkomuodolliset jutut sulautui yhdeksi paketiksi mielessäni ja niistä lopulta tuli se, mikä tekee hänestä hänet. Tulee turvallinen ja kotoisa olo, kun toinen ei ole täydellinen kuten en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alkuunkaan lähteä tapailemaan ei niin kiinnostavaa tyyppiä, jonka ulkonäkökin tökkii. Mitä jos toinen ihastuukin kovasti ja itseä edellen tökkii samat ominaisuudet. Ei kovin reilua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi nykyisen kanssa noin. Tavattiin baarissa. Katsoin että hiukan on pullukka rimpuloilla jaloilla, hampaat vinossa, kulmakarvaa riitti. Se sitten vaan tuli viereen istumaan ja alkoi jutella. Juteltiin koko yö, kun muut oli bailaamassa. Seuraavana iltana nähtiin taas, ajeltiin pitkin kaupunkia ja puheltiin monta tuntia. Viikolla sitten jo menin hänen kämpilleen joka ilta töiden jälkeen ja seuraavana vkl:na vietin ensimmäisen yön. Silloin selvisi, että on melkoisen karvainen kaveri ja sekin vähän häiritsi. Mutta lopulta vaan ne keskustelut vei voiton, hänellä on sydän täyttä kultaa ja lopulta ne "huonot" ulkomuodolliset jutut sulautui yhdeksi paketiksi mielessäni ja niistä lopulta tuli se, mikä tekee hänestä hänet. Tulee turvallinen ja kotoisa olo, kun toinen ei ole täydellinen kuten en minäkään.
Ihana. Toi kuulostaa ihan siltä, mitä mulle on tapahtumassa. Makkarissakin siis sujui? Me ei olla vielä niin pitkällä, mutta muuten kyllä kuumennut kanssakäyminen.
Mietin sitäkin, että johtuiko osa epäröinnistä siitä, että "mitä muut ajattelevat". Nyt alkaa tuntua siltä, että olisin ylpeä kun saisin esitellä noin mahtavan tyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimäiseen mieheeni ihastuin ulkonäön vuoksi, oltiin naimisissa 30 vuotta. Erottiin hänen alkoholi ongelmien vuoksi. Toinen mieheni oli aivan "listani" ulkopuolelta, mutta ihastuin lopulta hänen pitkäjänteisyyteensä piirittää minua, kehua ja ns. nostaa alustalle, tunsin olevani prinsessa. Mentiin aika nopeasti yhteen ja naimisiin.....paljastui että hänkin oli alkoholisti ja mt-ongelmainen (osasi salata ne hyvin ennen papin aamenta). Erottiin. En tiedä opinko virheistäni, mutta ainakin kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi alkuunkaan lähteä tapailemaan ei niin kiinnostavaa tyyppiä, jonka ulkonäkökin tökkii. Mitä jos toinen ihastuukin kovasti ja itseä edellen tökkii samat ominaisuudet. Ei kovin reilua.
Katso kaunotar ja hirviö -leffa, niin ehkä tajuat. Mieluummin otan hyväluontoisen ja ruman, kuin hyvännäköisen ja huonoluonteisen. Mutta meitä on moneksi ja saat itse päättää omat kriteerisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alkuunkaan lähteä tapailemaan ei niin kiinnostavaa tyyppiä, jonka ulkonäkökin tökkii. Mitä jos toinen ihastuukin kovasti ja itseä edellen tökkii samat ominaisuudet. Ei kovin reilua.
No ööö, tässähän juuri keskustellaan siitä, että viekö sisältö, mikä sai tapaamaan ulkonäöltään tökkivän ihmisen uudelleen, lopulta kuitenkin voiton. Ettei enää töki.
Ei kai missään tapailussa takuita myönnetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi edellistä suhdetta oli sellaisia että toinen ihastui minuun täyttä päätä, mutta itse en tuntenut mitään aluksi. Jaksoivat kuitenkin liehitellä niin pitkään että ihastuin sitten siihen itsevarmuuteen mitä vaati se jatkuva yrittäminen. Kumpikaan ei myös ollut aluksi omaan silmään hyvännäköisiä, mutta tunteiden mukana muuttui viehättäviksi.
Nykyiseen mieheeni ihastuin saman tien ja tunne oli onneksi molemminpuolinen, tämä suhde ollut kyllä intohimoisempi kuin "hitaasti lämmenneet"Kiitos kokemuksista. Ei siis kantanut tuo ilman alkuihastusta alkanut juttu. Ja koet, että välitön kemia kuitenkin toimii paremmin. Eihän tuosta toki pitkällä tähtäimellä tiedä, jos intohimo laantuu, mutta mihin ne muut jutut kaatuivat?
Sai miettimään, että ihastuuko tässä nimenomaan ihastuksen kohteena olemiseen. En kyllä usko, olemme vain niin samalla aaltopituudella.
Ap
Ne kaatuivat erilaisiin tulevaisuuden suunnitelmiin, kasvettiin siis erillemme. Nykyinen suhde on tuore, ei ole edes vuotta kestänyt vielä eli vaikea verrata vielä kumpi "aloitustapa" kantaa pidemmälle.
Mulle on käynyt myös toi että ihastuin ihastuksen kohteena olemiseen, mutta tajusin sen hyvin nopeasti enkä edes aloittanut suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi nykyisen kanssa noin. Tavattiin baarissa. Katsoin että hiukan on pullukka rimpuloilla jaloilla, hampaat vinossa, kulmakarvaa riitti. Se sitten vaan tuli viereen istumaan ja alkoi jutella. Juteltiin koko yö, kun muut oli bailaamassa. Seuraavana iltana nähtiin taas, ajeltiin pitkin kaupunkia ja puheltiin monta tuntia. Viikolla sitten jo menin hänen kämpilleen joka ilta töiden jälkeen ja seuraavana vkl:na vietin ensimmäisen yön. Silloin selvisi, että on melkoisen karvainen kaveri ja sekin vähän häiritsi. Mutta lopulta vaan ne keskustelut vei voiton, hänellä on sydän täyttä kultaa ja lopulta ne "huonot" ulkomuodolliset jutut sulautui yhdeksi paketiksi mielessäni ja niistä lopulta tuli se, mikä tekee hänestä hänet. Tulee turvallinen ja kotoisa olo, kun toinen ei ole täydellinen kuten en minäkään.
Ihana. Toi kuulostaa ihan siltä, mitä mulle on tapahtumassa. Makkarissakin siis sujui? Me ei olla vielä niin pitkällä, mutta muuten kyllä kuumennut kanssakäyminen.
Mietin sitäkin, että johtuiko osa epäröinnistä siitä, että "mitä muut ajattelevat". Nyt alkaa tuntua siltä, että olisin ylpeä kun saisin esitellä noin mahtavan tyypin.
10 vastaa. No sujui ja sujui. Kumpikin tiesi, että tässä nyt on jotain erikoista ja eka kerta meni kyllä jännityksen piikkiin, mutta se vaan rentoutti tunnelmaa ja yhdisti. Kun päästiin alkuun, todettiin että myös makkarin puolella tykätään samoista jutuista. Onneksi itsellänikik ehti muutama olla ennen häntä, niin tiedän ettei tuokaan asia ole itsestäänselvää!
On tapahtunut. Töissä yllättäen eräs todella vakavanoloinen mies pyysi treffeille. Menin uteliaisuudesta. Minä ihastuin täyttä päätä ja vieläkin kaipaan, vaikka tapailu loppui jo puoli vuotta sitten.
Ennen kuin mies pyysi treffeille ei mielessäni ollut käynytkään, että voisin tyypistä kiinnostua. Mies vaikutti jopa tylyltä minua kohtaan. Voi kunpa tuo ihana olento ei koskaan olisi pyytänytkään treffeille niin kipeää on tehnyt päästä yli siitä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alkuunkaan lähteä tapailemaan ei niin kiinnostavaa tyyppiä, jonka ulkonäkökin tökkii. Mitä jos toinen ihastuukin kovasti ja itseä edellen tökkii samat ominaisuudet. Ei kovin reilua.
No ööö, tässähän juuri keskustellaan siitä, että viekö sisältö, mikä sai tapaamaan ulkonäöltään tökkivän ihmisen uudelleen, lopulta kuitenkin voiton. Ettei enää töki.
Ei kai missään tapailussa takuita myönnetä?
Entäpä jos kyse onkin jostain muusta kuin ulkonäöstä, eli ei niin kiinnostava esim. iän tai sukupuolen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alkuunkaan lähteä tapailemaan ei niin kiinnostavaa tyyppiä, jonka ulkonäkökin tökkii. Mitä jos toinen ihastuukin kovasti ja itseä edellen tökkii samat ominaisuudet. Ei kovin reilua.
No ööö, tässähän juuri keskustellaan siitä, että viekö sisältö, mikä sai tapaamaan ulkonäöltään tökkivän ihmisen uudelleen, lopulta kuitenkin voiton. Ettei enää töki.
Ei kai missään tapailussa takuita myönnetä?
Entäpä jos kyse onkin jostain muusta kuin ulkonäöstä, eli ei niin kiinnostava esim. iän tai sukupuolen perusteella.
Niin, ikä tökkii täälläkin. Tapailukumppani muuten ok, mutta merkittävästi vanhempi. Pitäisikö se vain sivuuttaa?
Tuo on se parempi tapa.
Jos kiinnostuu ulkonäön takia, ja toinen rupsahtaa, tunteet voi hävitä.
Jos kiinnostuu luonteen takia, sitä voi kestää loppuelämän.