Kun tajuaa, että melkein ok parisuhteella/liitolla ei ole mahdollisuuksia olla koskaan tarpeeksi hyvä vaan liian kamala

Fiksut ei joudu tuollaiseen. Kannattaa hoitaa se läheisriippuvuus.

Mun neuvo on että ole mahdollisimman reilu ja ojenna se käsi ensimmäisenä, niin ilmapiiri on omalta puoleltasi rovitteleva ja ystävällinen eikä ainakaan sen vuoksi mene asiat pahemmin solmuun. Jokainen kuitenkin vastaa vain omasta käytöksestään. Mua erossa kyllä auttoi se, kun muistelin miten oikeasti kuitenkin kyseessä on ihminen jota rakastan, enkä eron aikana tai sen jälkeen halunnut hänelle edelleenkään mitään pahaa. Eronkin voi hoitaa rakkaudella ja se on myös itsellesi kaikista lempein tapa eikä erosta jää niin paljon haavoja nuoltavaksi. Kähiseminen ja vääntäminen ei oikein edistä mitään, vaikka kuinka houkuttaisi joskus laskeutua toisen tasolle jos sellaista tapahtuu. Kannattaa olla tässä kohti itse se isompi ihminen, ihan oikeasti. Loppuelämä sujuu paremmin oman puhtaan omatuntosi kanssa.

Mä sitouduin eropäätökseen ennen kaikkea sitä kautta, että mietin millaisen elämän tahdon/en tahdo itselleni. Itsestään huolen pitämisen ja rakastamisen kautta. Vaikka välillä olikin lämpöisempi vaihe eroa tehdessä, niin muistelin vaan että tämä ei ole sitä mitä oikeasti lopullisesti haluan itselleni/meille, että vaikka tuntuu voimakkaasti (no tottakai kun rakas ihminen kyseessä), niin se henkinen tavoite oli silti tärkeämpi - oma hyvinvointi siis-  joten en sitten lähtenyt enää niihin lämmittelyihin varsinaisesti mukaan. Kun koko ajan pidin mielessä että teen tätä itseäni ja omaa hyvinvointia ja loppuelämäni onnellisuutta varten, niin pysyin päätöksessä. Kyseessä oli kuitenkin ero joka johtui siitä että vaikka rakastimme toisiamme niin emme vaan yksinkertaisesti olleet oikeat ihmiset toisillemme/elämäämme jakamaan, joten oli helppo lähestyä prosessia välittämisen kautta. Välittämistä ja kunnioitusta sekä itseä että toista ja koko sitä parisuhdetta ja eroprosessia kohtaan.

rovitteleva = sovitteleva :D