HEINIKSET 2004 *huhuu!*
Hei vaan pitkästä aikaa kaikille 2004 heiniksille!
Aloitin pinon, jos saatais taas pitkästä aikaa kerättyä kuulumisia!
Palstalla olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti pitkin syksyä, enkä ole löytänyt esim. 2-v. neuvolapinoa... Mitäs kaikille kuuluu?
Meillä on siis poika 20.7.04 syntynyt, ja aika on hurjan nopeasti vierähtänyt!
Olen vieläkin hoitovapaalla joten poitsun kans kotona ollaan. Kesä meni vauhdikkaasti, ulkoltiin paljon kun oli niin mahtavat ilmat! Poika viihtyi ulkohommissa hyvin. Toisin on nyt, huoh!
Uhma on toden teolla alkanut ja kaikki on EI. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa, kun pitäis laittaa haalaria, hanskoja ja jotkut muut kengät kuin rakkaat lenkkarit ;) Mutta jotenkin ne päivät neuvottelemalla (ja aika kovastikin joutuu välillä sanomaan =) ) sujuu.
Nukahtaminen on herralla vaikeaa edelleen, siihen menee puolesta tunnista tuntiin. Päiväunet tarvii vielä ihan selkeästi, koska saattaa nukku kolmekin tuntia. Yöt nukkuu pääsääntöisesti 10h heräämättä, omassa sängyssä äitin vieressä. Haaveissa olis siirtää hänet omaan huoneeseen viimeistään joulukuussa, että ehtii sinne tottua ennen kuin uusi vauva syntyy.
Meille odotetaan kovasti toivottua pikkukakkosta, L A 23.2.2007. Raskausaika on mennyt hyvin ja massu on jo valtava. Pojalle en ole paljoa puhunut, että vauva on tulossa, hän vaan tietää, että äitin massussa on " pikkuinen" . =))
Poika on nyt n.4 viikoa sitten oppinut kuivaksi, todella helposti kävi meillä tuo! Tai siis, varmaan tulee takapakkia vielä mutta hyvässä vaiheessa ollaan. Sisällä on täysin vaipatta, ulos, automatkoille ja unille vaippa vielä laitetaan. Yleensä vaippa on kuiva, jopa monena yönä ollut, mutta äiti vielä sitä käyttää " varmuuden vuoksi" . Kohta varmasti jätetään ulko- ja autovaippa pois.
Muuten meillä sujuu vallan mainiosti, poika on mitä hurmaavin villi pikkumies! Puhuu KAIKKI asiat, on puhunut jo kauan. Nyt on laulujen opettelu-vaihe menossa ja monta kertaa päivässä laulelee pieni nokipoika vaan tms. Suloista! Muskarissa käymme edellen kerran viikossa, muita harrastuksia meillä ei ole.
Mutta nyt lopettelen, puheenvuoro muillekin!
Kirjoitelkaahan kuulumisianne, heinikset!
Kommentit (6)
Pitipä laittaa itsekin kuulumisia
Meidän tyttönen siis syntyi 27.7.04. On ollut vuoden alusta päivähoidossa pienessä päiväkodissa jossa tuntuu viihtyvän hyvin. Meidän erittäin varautuneesta tytöstä on tullut päivähoidon ansiosta paljon reippaampi, ujostelee vielä mutta ei niin pahasti kuin ennen.
Puhuu jo paljon, kotona ei montaa hiljaista hetkeä olekaan. Sanavarasto on melkoinen, lauseet pitkiä ja laulujakin alkaa lauleskella. Osaa kertoilla jo jonkin verran tunteistaan (olen iloinen, olen vihainen jne).
Kuivaksi tyttö oppi ihan yllättäen jo ennen 2-vuotissynttäriään, ja siis vieläpä täysin kuivaksi eli yölläkään ei vaippaa ole sitten heinäkuun käytetty. Tutistakin luovuttiin viimein toukokuussa ja pinnasängystä elokuussa joten ihan on " iso tyttö" omasta mielestäänkin. Iso on kooltaankin, pituutta oli neuvolassa 91cm.
Me käydään kerran viikossa " telinevoimistelussa" elikäs temppujumpassa. Tyttö on hyvin liikunnallinen mutta onneksi ei mikään päätön koheltaja eli yhtään ainoaa kolhua ei ole edes jumpassa tullut. Mitä nyt kerran tipahti renkaista mutta patjalle :-) Kuperkeikkakin onnistuu ilman apuja. Tykkää juosta, pomppia, kiipeillä, seistä käsillään ja puomillakin pysyy hienosti yhdellä kädellä kiinni pitäen.
Meillä on tytöllä tahtoa mutta onneksi ei vielä oikeastaan uhmaa. Sitä odotellessa :-)
Muuten meillä menee arki raksaprojektin kanssa aika tiiviisti, tammikuussa meille valmistuu uusi koti ja nyt asustellaan kaksiossa vuokralla. Tyttö on " linnoittautunut" ainoaan makuuhuoneeseen ja me miehen kanssa olemme saaneet tyytyä asumaan olohuoneessa :-) Onneksi väliaikaista...
-minskuliina
laitelkaahan kuulumisianne heinikset 2004!
...kun uudempaan en ole törmännyt! Mukavaa oli silloin syksyllä lukea kuulumisia, harmi ettei useampi innostunut pinoon mukaan ;)
Missä luuraavat ennen aktiiviset palstakamut neilikka, leepuska, sirpa, zirpukka, omppu ja muutkin? Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää!
Ajattelin tulla kertomaan, mikäli jotakuta kiinostaa että meille syntyi ystävänpäivänä suunnitellulla sektiolla tummatukkainen tyttövauva, 3720g ja 49 cm. Kaikki on mennyt hyvin, tyttö on suurimmaksi osaksi hyvin tyytyväinen saamaansa palveluun, toisin kuin isoveljensä aikanaan ;)
Poika on häneen aika hyvin suhtautunut, joskus tosin tuskastuu kun äiti ei ehdi HETI palvella nuortaherraa =)
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille!
Meillä on heinäkuun 7. päivä syntynyt tomera miehenalku.
Tämä meidän heinis on perheen toinen lapsi. Isosisko on lähes 4-vuotta vanhempi. Hyvin on niillä yhteiselämä sujunut ilman mustasukkaisuuksia ja suurimpia riitoja *koputan puuta*. Yhteisiä leikkejäkin löytyy sitä enemmän mitä enemmän pikkuveikalla on ikää.
Päiväkuvaksi opittiin viime lokakuussa. Poika sairasti vesirokon ja siinä samassa jätin sitten päivävaipan pois. Oli hyvää aikaa harjoitella kun oltiin monta päivää kotona... Yökuiva rupesi olemaan sitten samoihin aikoihin, mutta yövaipan uskalsin lopulliset jättää pois " vasta" joulun-uudenvuoden aikoihin. Hyvin on menny. Ainoastaan 1 yövahinko on toistaiseksi sattunut.
Meillä oli pojalla vähän puheen viivästymistä. 2 vuotiaana ei puhunnut kun pari selvää sanaa. Hirveesi oli sellaista omaa kieltä. Suu kävi koko ajan, mutta mitään ei selvää saanu :-) Marraskuussa kävimme kontrollissa. Puhe oli mennyt eteenpäin, mutta edelleenkään ei neuvolatäti ollut tyytyväinen. Sanoi. että jos ei 3 vuotiaana puhu kunnolla, niin sitten puheterapiaan. Tais poika vähän säikähtää, koska melkein samantien kun neuvolasta tultiin rupes puhe selkiytymään ja nykyään puhuu, ainakin meidän mielestä, tosi hyvin. Ainoastaan S:n ja R:n kanssa on vielä vaikeuksia, mutta se on kai aika tavallista tuon ikäisellä.
Poika on ollut tarhassa 1,2 vuotiaasta. Hyvin viihtyy. Kavereitakin on jo. Yhden toisen pojan kanssa ovat kuin paita ja peppu. Aina yhdessä niin hyvässä kuin pahassa. Välillä kotiin tullaan otsa kuhmulla ja silleen, kun on vähän tullut poikien kesken riitaa..
Tässä varmaan kaikki tärkeimmät kuulumiset :-)
T. Helkku
P.S. Onnea Heinämamille vauvan syntymän johdosta ja kaikille muille joille on pikkuinen syntynyt.
Eli Eero on syntynyt 21.7.2004 ja heti perään seuraavana kesäkuussa 19. päivä syntyi tyttäremme Ronja... Ainakaan toistaiseksi ei ole tietääkseni perheen lisäystä tulossa, mutta mistäs sitä ikinä tietää...
Eero on kasvanut henkisesti todella paljon tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana! Kesällä jäbä ei sanonut juuri mitään mistä selvää olis saanut ehkä noin 10 sanaa mutta nyt niitä sanoja tulee jo viitisenkymmentä ja vaikka on ollut ilman lauseita tai edes kaksisanaisia yrityksiä, päätti ihan ykskaks sanoo iskälle eräänä aamuna: " iti anna kikkueipä" Ja isinhän oli pakko antaa kinkkuleipä haavi auki ihmetellessään osaako tuo poika sittenkin puhua. Vastaavia ylläreitä tulee kerran kaks päivässä. Tänään vuorossa oli: " ei oo nammi, nammi oppu" eli namit oli tosiaan loppu! Kovasti poika yrittää kertoa mulle jotain ja suu tietenki käy ku papupata, poika näyttää, selittää ja alkaa jopa änkyttää lopulta ku ei saa sanotuksi sitä asiaa mitä on kertomassa...harmittaa kun toinen niin selvästi yrittää ja sitte äiti on hölmö eikä tajuu.
Eerosta on myös alkanut kasvamaan pieni herrasmies. Hän kovasti yrittää ottaa päivittäisissä asioissa pikkusiskoaan huomioon leikeissä antamalla siskolle vapaaehtoisesti oma auto jolla sisko voi leikkiä sillä aikaa kun ihän itse leikkii niillä 30 muulla autolla... Kun siskoa sattuu, menee Eero paijaamaan siskoa ja saattaa pyytää jopa anteeksi kun ei oikein tiedä muutakaan miten voisi siskoa lohduttaa... Eero osaa pyytää anteeksi: Joka kerta kun tekee jotain pahaa, kuten lyö siskoa tai kaataa hänet, Eero menee halaamaan, jonka jälkeen silittää päätä ja sanoo antöök. Yleensä toimiimainiosti mutta on myös kertoja jolloin uhma yllättää eikä haluta tehdä mitään hyvää...sitten mennään jäähylle (joka ei nykyään meinaa oikein toimia meillä...) Aika usein nykyään poika huomaa itse omat virheensä ja käy pyytämässä anteeksi siskolta tai keneltä ikinä tarvitsee ja nostaa pudonneet tavarat takaisin paikalleen yms.
Pari päivää täällä lahden suunnalla on satanut roimasti lunta ja sitähän täällä on ihmetelty niin ikkunasta kuin ihan omalta kädeltä ulkonakin. Se on kummallista, kylmää mutta ihanaa kun saa pyöriä ulkona topatuissa vaatteissa kylmässä lumessa vaikka se kylmä ei kuitenkaan pääsen tulemaan, paitsi äitille!
Meillä on tullut ton potta-asian kans tosi paljon takapakkia... Kesällä homma alkoi toimia aika hyvin ja musta alkoi jo näyttää että kyllähän tässä kuivaksi päästään... Vaan nytpä poika ei suostu kotona millään verukkeilla, ei nameilla eikä leluilla menemään lähellekään pottaa. Isovanhemmilla lyllä onnistuu oikein hyvin ja arvaatte varmaan mitä sieltä tuumataan ku poikahan osaa ihan hyvin ja että pitää vaan jaksaa ja malttaa opettaa...PLAA PLAA PLAA...Kun ei toimi kotona niin ei toimi!
Mutta en jaksa stressata asialla ku tietona kuitenkin on et YLEENSÄ nuo lapset ei enää koulussa vaippoja käytä...;)
Kodin siistinä pitäminen on ollut mulle erityisen vaikeaa, OIKEESTI! Kyse ei ole mistään muutamasta astiasta pöydällä tai pölypalleroista sohvan alla. Mulla epäiltiin kesällä vakavaa masennusta johon sain lääkkeet...ei auttanut ja sitä tutkittiin lisää. Mulla on kilpirauhasen liikatoimintaa; ns. Basedowin tauti. Tässä taudissa voi olla samanlaiset oireet kuin masennuksessa ja lisäksi muitakin. Mulla oireena on melkein kaikki mahdollinen paitsi normaali oire; silmien pullistuminen. Jossain vaiheessa mulla oli niin voimat loppu etten jaksanut yhtään mitään, lapset ei päässyt ulos päivällä, ei saanut päivällistä, koti oli aivan hyrskyn myrskyn... Mut sitten sain jutella psykan kanssa ja oikeat läääkkeet joita oon nyt syönyt kuukauden verran...Alkaa taas maailma tuntua paljon paremmalta paikalta elää ja olla!!! Kaikkein pahinta tossa taudissa oli tietämättömyys, syyllisyys jota tunsin, eli oma huonous äitinä, vaimona ihmisenä. Tunsin syyllisyyttä kaikesta! Jopa suklaapatukan ostamisesta kaupasta, kun rahat oli muutenkin vähissä. Toisena pahimpana oireena oli aloitekyvyn puutos! Se oli hankalaa sillä lapset tarvii myös päiväruoan, eikä vain välipaloja...Kodin täytyy olla edes suhtkoht kunnossa ja sen pitäis pysyä sellasena... Meillä ei pysynyt vaikka kuinka koitti, mä en saanut mitään aikaseks, halusin vaa nukkua ja olla, kaiken siivouyksen alottaminen tuntui ylitsepääsemättömältä ja taas tunsin syyllisyyttä.. Nyt oon huomannut itsestäni viikon sisällä että lääkkeet alkaa vaikuttaa: Mä oon saanut kodin pysymään siistinä jo reilun viikon, lapset ja mies on saanut joka päivä lämpimän ruoan ja mulla itselläni on paljon parempi mieli!! ...lapsistakin on tutut huomannut eron, ovat kuulemma paljon iloisempia nyt...=)
Että näin meillä! Toi äskenen stoori tähän loppuun vaan että muutkin tajuais hakeutua lekuriin jos alkaa tutnua siltäö ettei mikään toimi...
Jatketaan taas joku toinen kerta!!
HEINÄMAMI: ONNEA UUDESTA TULEVASTA PIKKUISESTA!!!
...Jollain muullakin oli vauvauutisia, ONNEA MYÖS SINNE!!!
Moi meiltäkin,
eli poju on 30.7.04 syntynyt. Hoidossa on ollut 10kk:sta alkaen. Välillä päiväkodissa aloitettuaan olu TOSI paljon kipeänä, ja useimmiten oli surullinen kun omasta ikirakkaasta äidistä joutuu luopumaan. Äiti on siis aina ollut aivan ehdoton suosikki, onneksi isä alkoi saada jalansijaa pojan läheisten pop-listalla jossaan vaiheessa ja nyt on tasaisempaa.
Päiväkodissa viiihtyy aikaisempaa paremmin, se on hieno juttu. Koti on suomenkielinen, mutta hoitopaikka ja asuinympäristö muunkielinen. Kotikieltä alkoi tulla reilun vuoden kieppeillä hitaasi mutta varmasti- erityisesti kielenkehitys ottaa hyppäyksiä eteenpäin, tuntuu että viikonlopussakin saattaa poju muuttua kielellisesti jos hypäys on silloin osunut kohdalle. Asuinmaan kieltä= hoitopaikan kieltä alkoi puhumaan n.reilu kuukausi sitten 2 sanan lauseilla suoraan. Ei puhu mitenkään runsaasti sitä, kun on niin ujo, mutta tuntuu ymmärtävän " kaiken" silläkin kielellä.
Apupyörällisellä pyörällä oppi ajamaan kesällä kun on kova pyöräily fani, kiipeilee telineissä ulkona jne. Tasajalka hyppyä ei kyllä osaa...
Rauhallinen poika, jolle ei kauheasti vahinkoja satu, kun on niin hitasti lämpenevä tarkkailija että ei voi sanoa että " rapatessa roiskuu" . Omassa " isojen" sängyssä on nukkunut puolisen vuotta, kaikki vaipat jätettiin pois elokuun puolessa välissä. Unissaan joskus sattuu pissavahinkoja. Yleensä " änisee" n22:30 jolloin käyn viemässä potalle yöpissalle, ja silloin 100% on kuivana aamuun asti. Joskus on jättänyt " känisemättä" , ja sänky on ollut joskus märkä ja joskus kuiva...
Mitat taitaa olla semmoiset 13 kg (tai hiukan alle) ja pituus 90m.
t.Tanja ja Poju