Onko teillä sisustettu SINUN maun mukaan vai annatko myönnytyksiä miehesi maulle?

Mutta käyttää kyllä veto-oikeuttaan isommissa hankinnoissa. Jos miehellä on omia mielipiteitä, annan toteuttaa, koska hänen makunsa on ihan hyvä, siis samantyylinen kuin omani.



Mitään hirvityksiä meillä ei siis ole, mutta on huonekaluja, joista haluaisin eroon jossain vaiheessa ja mies ei.

Mieheni haluaa, että seinät ovat paljaat, siis ei tauluja eikä valokuvia tms. Minusta se on ikävää, mutta olen antanut tässä periksi ja sisustanut muuten oman makuni mkaan. Vain kangaspuissa itse tekemäni ryijyn olen ripustanut seinälle. Kellon mieskin sentään hyväksyy.

Meillä on sisustettu miehen maun mukaan. Itse en osallistu sisustusasioihin lainkaan, koska mulle on aika herttasen yhdentekevää, millaiset matot tai verhot on. Jos mies olisi koriste-esinefriikki, joutuisin varmaan puuttumaan asiaan, koska sellaista en kotonani jaksaisi sietää. Koska rakkaimpani on minimalisti, ei tarvitse ärähdellä näistä(kään) asioista.

Mikä on helppoa sillä pääosin makumme on samanlainen.



Remontoimme vanhaa taloa, ja monet hankinnat olen antanut miehen tehdä omin päin, kun tiedän, että valitsee sen jonka minäkin olisin valinnut (muutama ovi, joitain laattoja, takan rappaus yms.).

Tyypillä ei mitään tajua hyvästä mausta. Onneksi pahimmat olen saantu kitkettyä pois, mutta silti en pysty 100% sisustamaan omalla maulla, vaan mies pääsee joisasin asioissa vaikuttamaan. Valitettavasti.

Aika erikoinen lähtökohta ajattelulle. Että nainen sisustaa ja mies myötäilee. Korkeintaan annetaan vähän "myönnytyksiä" miehelle.



Meillä ei kyllä ole ensimmäistäkään huonekalua tai kodintekstiiliä joiden valintaan molemmat puolisot eivät olisi osallistuneet tai hyväksyneet toisen valintaa. Pari taulua on, jotka ovat enempi tai vähempi "sukukalleuksia", mutta niidenkin ripustuspaikka on sitten mietitty yhdessä jotta ne taulut joista toinen ei tykkää olisivat sitten sellaisessa paikassa että eivät häiritse.



Kyllä tämä on sisustamista hidastanut huomattavasti siinä mielessä että kukaan ei voi hankkia mitään pelkästä päähänpistosta ja joka ostos on tosissaan harkittu, mutta en pidä sitä kauhean huonona asiana. Sisustuksesta tulee itse asiassa paljon yhtenäisempi kun ostokset harkitaan kunnolla.

Jotain sellaisia huonekalutoiveita ja sisustusratkaisuja on mitä en ole saanut läpi miehen maun takia, mutta kun mullakin on veto-oikeus niin ei ole ostettu sellaisiakaan mitä inhoan.

miehellä ei voi sanoa olevan makua. Tietää sen itsekin eikä miestä onneksi ollenkaan haittaa se että mä hoidan tämän puolen. Näin on itsekin sanonut, että luojan kiitos hänen ei tarvi miettiä jostain kaakeleista kuin tekniset asiat, minä mietin värit.

Sisustuksesta tulee itse asiassa paljon yhtenäisempi kun ostokset harkitaan kunnolla.

Mutta jos joudutaan tekemään myönnytyksiä sinne tänne, silloin ei voi tehdä kunnollisia hankintoja. Meillä mies juuri haluaisi kaikkea halpaa ja ällöä, itse haluaisin laadukasta ja kunnollista. Mutta se ei onnistu jos hankitaan yhdessä, pitää hankkia yksin.

ja matoista. Tapeteista kysyn mielipidettä, mutta lopullisen päätöksen teen minä.Tämä sen takia, että miestä nämä asiat eivät juuri kiinnosta. Huonekalut ostetaan yleensä yhdessä, mutta jos satun jotain löytämään ja se sopii meille, en ala miehelle soittelemaan, otetaanko tämä.

tai sitten etsitään kompromissiratkaisu. Yleensä ollaan aika samoilla linjoilla. Minunkin miehelläni on siis hyvä maku.



Joskus ongelmaksi tosin muodostuu se, että ei osaa sovittaa asioita yhteen, silloin joudun jarruttelemaan. Esim. pidämme molemmat tummasta puusta ja mies onkin löytänyt ihanan TV-tason, jota en ole kuitenkaan antanut ostaa, koska yläkerran tv-huone on muuten ihan vaalea ja siellä on vain vaaleaa puuta. Toisaalta pieni ristiriita saattaisi piristääkin kokonaisuutta. Pitää vielä miettiä.



Aika vapaat kädet kuitenkin saan, mutta yritän hankkia kaikkiin ideoihini suostumuksen mieheltä. Muutenkin ostokset yleensä neuvotellaan yhdessä, koska rahat on yhteisiä.

Miestä homma ei niin kauheasti liikuta, ei yleensä edes huomaa jos vaikka vaihdan verhot tms. Sen saattaa huomata jos saan sisustuspuuskan ja siirrän sohvan...



Mutta saa hänkin sanoa sanansa. Minä esim. haluaisin maalata tai tapetoida muutaman seinän, mutta kun mies tykkää valkoisesta niin antaa olla sitten sellaiset. Ja hän halusi itse sisustaa telkkarihuoneen, ja hankki sinne sellaiset säkkituolit joista en niin hirveästi välitä... tai oikeastaan ne on kauheat. Mutta ihan nätin tv-tason hankki.



Kaikenkaikkiaan uskon että meidän maut on on aika yhteneväiset, eli mies tykkää mun sisutusmausta. Molemmat pidetään vanhoista huonekaluista.

on selvästi aikanaan ilmoittanut, että tämä minunkin koti, joten taulut ovat paraatipaikalla ja sillä siisti. Onhan se näin, mutta ottaa päähän. Lisäksi kaikki huonekalumuutokset ovat aina turhia ja epäonnistuneita, joten joudun aina "runnomaan" muutokset ja uuden huonekalut läpi puoliväkisin. Lopputulos on lopulta yleensä miehenkin mieleen, mutta kunnon vastarinta pitää kuitenkin pistää pysytyyn ennen muutosta. En tajua.

Ja jos en saa tahtoani läpi muuten, juonittelen niin, että se onnistuu! :D Miehen maku on karmea, enkä voisi asua hänen sisustamassaan asunnossa. Oman työhuoneensa sisustuksesta saa osin päättää ihan itsenäisesti. ;)

Miestä ei tuon taivaallista kiinnosta miettiä erilaisia ratkaisuja remonteissakaan. Minä taas haluan, että osallistuu sen verran, että hyväksyy ideat ennen toteuttamista. Aina varmistaa, että hankin laadukasta, sillä meillä jutut tehdään kerran eikä kymmenen vuoden päästä uudelleen. Vaikka rahaa ei paljon ole, niin silloin kun tehdään niin tehdään kunnolla ja tinkimättä. Mies luottaa makuuni ja on tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse käyttää aikaa remontteihin ja hankintoihin.



Remontoinnissa ja sisustamisessa on se hyvä puoli, että voi aina panostaa täysillä yhteen kohteeseen kun ei tarvi kerralla kaikkea uusiksi laittaa.



Jos jotain uutta huonekalua oltaisiin ostamassa, niin taatusti olisimme molemmat siellä kaupassa. En halua tehdä yksin ostoksia. Mutta onneksi meillä alkaa kaikki olemaan enemmän tai vähemmän vanhaa, joten uusia huonekaluja ei tarvitsekaan hankkia :)

..kun olen tehnyt valinnat, hän sanoo että HUOH, onpa helpotus, että meillä on sama maku! Siis hän antaisi mun hankkia mitä kammotuksia tahansa, mutta on mielissään, kun en hanki.



Kaikki tosi löydöt meillä ovat hänen bongauksiaan, esimerkiksi kirpparilta hankittu vanha, viehättävän mallinen sohva, joka oli siellä myynnissä uudelleen verhoiltuna. Hän löytää kaikenlaista priimaa ja käyttökelpoista myös roskalavoilta. Nämä löydöt hän esittelee minulle ylpeänä ja minä sitten hyväksyn. Ellen hyväksy, hän vie ne firmaansa.