Kaipaan sitä tunnetta kun lapsena kesät tuntuivat ikuisuuden mittaisilta. Nyt nelikymppisenä kun juhannuksena räpäyttää silmiä, onkin jo halloween

Aikuisena on niin paljon tekemistä ja vastuuta, lapsena saa vaan olla ja hyvä niin.

Pitää muistaa leikkiä kuten kersana. 

Ainoa lohtu on että myös kylmä, pimeä talvi menee ohi nopeammin ja maaliskuussa sitä ihmettelee mihin se talvi oikein katosi.

Nyt viiskymppisenä räpäytyksellä siirtyy juhannuksesta joulun kautta pääsiäiseen.

Mummukin (yli 80v.) sanoi, että aika menee hurjan nopeaa eikä pysy enää itsekään perässä, naureskeli kertoessaan.

Hän on siis kotona, hieman sairas mutta pärjää papan kanssa. Ei ole muistisairautta.

Kerroin tämän siksi koska eihän tuo selitä sitten, että kun on niin paljon tekemistä tms, niin aika vain kuluu nopeasti sen vuoksi.

Olihan meillä lapsenakin tekemistä yllin kyllin. Silti kaikki tuntui paljon hitaammalta, varmaan siksi, että olimme läsnä joka hetkessä mitä teimme.

Luin hetki sitten, ettei kiire joudu siitä ettei ole tarpeeksi aikaa vaan siitä, että emme ole läsnä.

Tämä pitää varmasti paljolti paikkaansa. Olemme aina jossain muualla ajatuksissamme.

Lapsena aika koetaan eri tavalla sen takia, kun kaikki on uutta. Aikuisena on tottunut kaikkeen ja sen takia aika tuntuu menevän nopeammin.

Mietipä vaikka kun ajat tuttua reittiä töistä kotiin, matkasta ei jää mitään muistikuvaa. Mutta kun lähdet paikkaan missä et ole ennen käynyt, matka on elävämpi ja mieleenpainuvampi kokemus. Kun koko ajan on näitä mieleenpainuvia hetkiä (lapsena) niin matka on mieleenpainuvampi kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena aika koetaan eri tavalla sen takia, kun kaikki on uutta. Aikuisena on tottunut kaikkeen ja sen takia aika tuntuu menevän nopeammin.

Mietipä vaikka kun ajat tuttua reittiä töistä kotiin, matkasta ei jää mitään muistikuvaa. Mutta kun lähdet paikkaan missä et ole ennen käynyt, matka on elävämpi ja mieleenpainuvampi kokemus. Kun koko ajan on näitä mieleenpainuvia hetkiä (lapsena) niin matka on mieleenpainuvampi kokemus.

Oho loppu tuli väärin. Siis kun koko ajan on uutuuksia elämässä niin ajanjakso tuntuu pidemmältä.

Kaikkihan me kaivataan sitä kun kesä tuntui kestävän ikuisesti. Gunnareitten yksi hitti perustuu just tuohon. Ou ou ou ou suloiset lapsuuden kesät. Parasta aikaa mitä ihmisellä on. Sitten kasvaa aikuiseksi ja ainoa taikuus löytyy päihteistä...

Tosin kun katson maailmaa kuinka hullu se on. Sotineen ja kaikkine muine ahneuden tavoittelu vikoineen niin tekisi mieli montakin asiaa. Olen liian vanha vallankumoukseen että jos söis vaan sen sienen ja kattois auttaako se mitään?

Tuo tunne on todellinen. Aikuisena on niin paljon elettyä elämää jo takana, että suhteutettuna siihen, esimerkiksi muutama kuukausi ei tunnu miltään.

Hauskasti sanottu. Totta. Sitten pitää tehdä ajoissa eri asioita, mutta kuumalla pitää ottaa rauhallisesti.

Mulla on vähän syysfiilis jo.

Tiituli80 kirjoitti:

Ainoa lohtu on että myös kylmä, pimeä talvi menee ohi nopeammin ja maaliskuussa sitä ihmettelee mihin se talvi oikein katosi.

Ei toimi. Viime talvi tuntui kestävän ainakin 5 vuotta, oli kylmää pitkään.

Nyt on juhannus. Yöttömät yöt ja hehkuva luonto.

Mummini aina sanoi, että vuodet menivät erittäin nopeasti. Koki, että oli juuri ollut nuori ja nyt onkin jo vanha.

Surullista, mutta sitten vietti pari viimeistä vuotta sängyssä, kun lonkka murtui kolmeen kertaan. Ehkä aika taas kulki hitaasti.

Kammottavaa monen hengen huoneessa.

Kesä menee äkkiä. On niin viileää, että odottaa, koska alkaisi. Sitten alkaa jo päivät lyhentyä juhannuksena.

Minulle seuraavat pyhät ovat joulu. Halloween on turha ja tänne väkisin työnnetty, minulle merkityksetön.

Mieheni mummo 80vuotta sanoi hiukan ennen kuolemaansa "Vastaha mie pääsin ripiltä, aika männöö" eikä kyse siis ollut muistisairaudesta vaan tiedosti kyllä ikänsä. Tuskallisen hyvin. Katsoi lipaston päällä olevia kuvia kohti, ei ehkä' nähnyt niitä silmillä enää hyvin mutta mielessään kyllä ja mietti mihin se nuori neito katosi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena aika koetaan eri tavalla sen takia, kun kaikki on uutta. Aikuisena on tottunut kaikkeen ja sen takia aika tuntuu menevän nopeammin.

Mietipä vaikka kun ajat tuttua reittiä töistä kotiin, matkasta ei jää mitään muistikuvaa. Mutta kun lähdet paikkaan missä et ole ennen käynyt, matka on elävämpi ja mieleenpainuvampi kokemus. Kun koko ajan on näitä mieleenpainuvia hetkiä (lapsena) niin matka on mieleenpainuvampi kokemus.

Tämä on lähinnä oikeaa vastausta. Kun muutin Japaniin töihin, niin ensimmäinen kuukausi meni todella hitaasti. Ajattelin, että hienoa, vielä 11kk jäljellä. Seuraava kuukausi menikin sitten paljon nopeammin, ja loput ajat vielä nopeampaa. Mitä tylsempi elämä, sitä nopeampaa aika menee.

Samaa mietin juuri hiljattain. Lapsuuden kesät tuntuivat tosiaan lähes loputtomilta ja silloin pystyi saavuttamaan sellaisen rentouden, jota ei aikuisiällä pääse lähellekään. Osittain se liittyy varmasti ihan siihen, että nykyisin sitä vaan on niin paljon kaikkea "pakollista" tekemistä, että lomapäiväkin menee jo melkein niissä. Ja onhan lomaakin vähemmän.