Vaitiolovelvollisuus on näköjään venyvä käsite.

Ilmoittakaa asiasta ko. osaston ylihoitajalle tai kotipalveluvastaavalle tai kuka nyt on pomona missäkin tapauksessa.

hieman eri luokkaa terveydenhuollon kanssa mutta niin ovat myös henkiset paineet. Jos sinulla ei ole tukiverkostoa kotona niin et terveydenhuollossa jaksa! Tuollaiset edellä mainitut juoruamiset ovat todellakin suuri häpeä terveydenhuollolle mutta jollekin näistä raskasita asioista on puhuttava. En muista numeroa mutta joku jo tuolla sanoi äitinsä olleen lastenosastolla töissä, kyllä se jokaisen hoitajan oloon ja käytökseen vaikuttaa jos hoitamansa lapsi kuolee, ei sitä voi kotona esittää kaikki hyvin, mukava päivä oli töissä. Kyllä sitä on joltain läheiseltä saatava tukea ja voimia seuraavan päivän työvuoroa varten. Kavereille, sukulaisille, tuttaville, asiakkaille ym. juoruaminen on ehdottomasti kellettyä mutta jollekin läheiselle on saatava purkaa pahoja kokemuksia ja ikävää oloa.

Esim just tää esimerkki missä miehen äiti ja sisko ovat samalla osastolla.



Ei siellä työaikana kerkeä kaikkea purkaa!

kun LTO- ja LÄÄKÄRIystäväni puhuvat asiakkaistaan. Kuten amis-huutelijat huomaavat, tähän kohtaan eivät " argumenttinne" sovi.

myös äitisi ole juorukello???!!! Mun oma äitikin on hyvin vaitiolovelvollisuuden alaisessa työssä, mutta puhuu mulle joskus jotain, sillä tietää ettei ne mene multa eteenpäin! Eikä tosiaan mene!

mun äiti ei uskalla ottaa kodinhoitajaa, vaikka tarvetta olisi. Kun ne sitten puhuu hänen asioitaan.

keskenään asiakkaistaan. Eivät nimellä, mutta heti puheita kuunnellessa sai kuvan, että työskentelevät psykiatrisella... Kertoilivat siis mielisairaiden touhuista ja tempauksista.. Jäin sitten samalla pysäkillä pois ja eiköhän nämä kaksi kävellyt psykiatrista kohti.



Eikä tässä nyt sinänsä mitään pahaa ollut, mutta oma siskoni sattui olemaan sillä hetkellä yhdellä niistä osastoista, jonne päin nämä kaksi hoitsua kävelivät... Ja muutenkin ruuhkabussi ei välttämättä ole oikea paikka kailottaa noinkin herkistä asioista kaiken kansan kuullen...

nimillä esim mun vanhasta opettajasta ja nimenomaan sellasia juttuja mitä ei pitäis kenestäkään kertoa. Äidillä lähihoitajan koulutus.

Tuttuni on maatalouslomittaja ja olen valitettavan hyvin perillä, mitä entisen kotipaikkakuntani perheissä tapahtuu. Ällöttää kuulla ihan sellasia viattomiakin juttuja, kuten kenellä emännällä on paskanen keittiö, likaset lapset tai törkeet olkkarinverhot. Voin oikein kuvitella, kuinka tuttuni tekee tupatarkastusta lypsyn jälkeen aamukahvilla käydessään, kurkkii varmaan vessassa kaapit ja komerot.

Minusta on ihan eri asia jos joskus kotona sanoo että töissä oli raskas päivä tai joku kuoli tms kuin edellä esitetyt esimerkit. Työnohjaus on sitä varten, että siellä puidaan tarkemmin vaikeita asioita. Esim psykiatrisella puolella kaikki käyvät työnohjauksessa.

Itse olen terveydenhoitoalalla. Ei koskaan mitään tunnistettavia asioita tai nimiä. Ei mitään mistä kukaan voisi päätellä mitään. Ei vapaa-ajalla, ei edes työkavereiden kesken. Ei sitä koskaan tiedä kuka kuuntelee.



Olen myös yksityisellä töissä, ja potkut siitä tulisi (ihan oikein! sakkoja vielä päälle niin tuntuisi kunnolla). Ja se ei ole edes se syy miksen puhu, vaan se syy on mulle ihan luonnollisesti se että niin ei kuulu tehdä! Vaikkei olisi koskaan edes allekirjoittanut mitään salassapitosopimusta.



Tämä on yksi syy siihen miksi esim pienillä paikkakunnilla jotkut eivät uskalla mennä terkkariin/lääkäriin edes aiheesta. Kun niitä hemmetin lörppäsuita löytyy aina.



Ilmoitus suoraan potilasasiamiehelle, niin menee eteenpäin!

viimeiset ajat. Sellaiset asiat, mitä ei todellakaan pitäisi tietää.

Utelias tämä kyseinen henkilö on ja minunkin työstä on kiinnostunut. Mutta mitään en kerro!

lukeneet " vanhoilla päivillä" lähihoitajiksi. Ovat suoraan sanoen tyhmiä, mutta luulevat olevansa kovinkin fiksuja ja melkein lääkärinarvoisia.

Toistuva vaitiolovelvollisuuden rikkominen voi johtaa irtisanomiseen. Tuollaiset lörpöt pilaa meidän muiden maineen!

Me jutellaan myös salaisista asioista joskus, mutta ei koskaan nimillä, eikä niin että niistä jonkun tunnistaisi. Myös lääkärit tekevät samaa, meillä on sama kahvihuone lääkäreiden kanssa, ja kyllä he juttelevat potilaistaan, mutta ei nimillä. Yleensä se on sellaista " voitko kuvitella" juttua..

Esim. junissa saa välillä kuulla kätilöiden tarinoita synnytyksistä, opettajien tarinoita oppilaistaan, eri firmojen tilanteista (miten firmassa menee, millaista väkeä siellä on jne.)

Tietenkin terveydenhuollon asiat ovat asia erikseen, mutta kyllä minusta opettajienkin toivoisi välillä pitävänsä suunsa kiinni oppilaidensa asioista.

Etenkin kun puhuvat etu- ja sukunimellä.