Rehellisesti, miksi vietät juhannuksen kotona?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Kotona möllötetään kun ei saatu kutsua minnekään eikä kukaan pääse meillekään vaikka kutsuttiin.
Teini pelaa omassa huoneessaan, mies kattoo yläkerrassa telkkaria ja minä istun alakerrassa ja surffaan netissä. Jossain vaiheessa varmaan grillataan jotain. Muutaman lasin viiniä otan ihan vaan v***tukseen.
Älä hyvä ihminen tunne vitutusta, kun mun mielestäni teillä on kaikki hyvin.
Ei minulla ole mitään paikkaa minne mennä. Vanhemmillani käyn syömässä, mutta siinä se sitten on. Olen viettänyt viimeiset 15 vuotta juhannukset yksin yksiössäni. Ei ole ikinä ollut oikein rahaa, ei ole ollut kavereita ja ei ole ollut mitään intoa lähteä esimerkiksi kaupungille käymään. Hyvän kelin sattuessa käyn yleensä joko kävelemässä tai pyöräilemässä muutaman tunnin ja palaan sitten taas asuntooni.
Vierailija kirjoitti:
No missä sitten? Ei se juhannus enää niin tärkeä vuotuinen juhla ole, kun sen merkitys ja alkuperäinen tarkoitus on kadonnut.
Mikäs juhla se sitten on juhlimisen arvoinen? Kyllä Jussi on edelleen ihan juhlimisen arvoinen juhla ja jos sinulta on juhannuksen merkitys jotenkin hukassa, niin eihän se ole mitenkään juhannuksen vika.
Kyllä ihanaa kesää kannattaa juhlia ja juhannus on just oikea juhla siihen!!
En siis itsekään ryyppää ja rellestä, että en niin juhli ja olen aika iäkäskin, mutta kyllä keskikesän juhla on ihan paikallaan ja juhlimisen arvoinen.
Nykyään vaan on niin outoa, että yksi sun toinen juhla ei enää ole "juhlimisen arvoinen" joidenkin mielestä ja tottahan sekin on, että ei mikään juhla enää aikuisena ole sama kuin lapsena.
Mutta kyllä se arkea piristää, kun välillä voi juhlia, jos juhlaan on aiketta ja Jussina on!
Me kyllä ollaan kotona tämä juhannus, grillataan, saunotaan, paljuillaan ja jälkikasvua tulee mukaan juhlimaan.
Koska olin juuri viime viikonloppuna kaverin kanssa mökillä ja tuli juotua kaikki viinat ja syötyä makkarat. Nyt niitä ei ole enää yhtään jäljellä, nyyh!
Asun maassa, jossa juhannusta ei vietetä. Ihan tavallinen viikonloppu muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuttuja, kavereita tai ystäviä kenen kanssa viettää Juhannusta tai mennä jonnekin. Puoliso on mutta haluaa ryypätä vain kotona ja olla perseet olalla. :( On tämä todella masentava tilanne, juuri pari päivää sitten todettiin lääkärissä masennukseni pahentuneen enkä ihmettele. Sängyssä päivästä toiseen av:lla eikä mitään muuta. :/ Voi kun pääsisi jo pois täältä kärsimästä.
Hmm, eiköhän tuohon riittäisi tuosta siipastakin eroon pääseminen. Luulen että itsetuhoisuus ja masennus lähtisi samantien.
Muista - vain yksi elämä!
Mies on töissä kaikkina kolmena juhannuksen päivänä. En viitsi lasten kanssa lähteä pois kotoa, eipä oikein ole paikkaa minne edes mentäisiin.
Päiväseltään voisi toki mennä, yökyläilyistä en oikein pidä isolla porukalla.
Mulle sopii tämä, juhannus ei ole niin tärkeä, että olisi "pakko" juhlia erityisesti.
Olen aivan rikki sydänsuruista. Ja lähden sunnuntaina ulkomaille, pakko kerätä voimia. Eikä olisi edes paikkaa minne mennä.
Auto rikki, mökit täynnä, mies muualla.
Jos ei kotonaan viihdy niin jotain on pahasti vialla.
Mietin että jaksanko lähteä vanhempien mökille pyörähtämään. Yötä en halua olla, en viihdy mökillä niin pitkään.
Koska haluan. En tiedä, miksi minulla pitäisi olla joku erityinen syy.
Olen yksinäinen enkä omista mökkiä tms.
Ei oo tullut kutsua minnekkään, ja raskaan työviikon jälkeen viihdyn mielellään itsekseni. En aio hirveästi juoda, paistan makkaraa, teen jotain muutakin hyvää ruokaa, istun parvekkeella ja rentoudun.
Asun kaupungissa eikä ole omaa mökkiä. Ei ole kavereita tai kumppania jonka kanssa mennä mihinkään mökille, yksin en jaksa vaivautua vaan käyn mielummin golfaamassa kun kelikin on hyvä.
Ei juhannus ole mikään erityinen juhlapäivä kuten vaikka joulu, ei ole oikeastaan muuta syytä kuin se, että on surullista kun kesä kääntyy syksyyn. Ei juhannus ole mikään syy mennä vaikka mökille, mökille mennään kun on siihen sopiva sää ja vapaata, ja muutenkin huvittaa. Mökille meneminen on toisille aina arkipäiväistä, ja toisille harvinaista juhlaa, tapahtui se tavallisena kesätiistaina tai juhannuksena.
Aika väkinäistä on se juhannuksen juhliminen nykyihmisillä, ryyppäämistä ja muka juhannusruokien ahtamista, ennenvanhaan sentään mentiin romanttisesti juhannustansseihin ja tehtiin juhannustaikoja, mutta minä olen 70-luvulla syntynyt enkä ole enää sellaisia tehnyt. Vanhempani kävivät tansseissa, minä nuorena diskossa/yökerhossa.
Nyt olisi miehelläkin töistä vapaata juhannuksena, mutta ei todellakaan jakseta lähteä mökille kun maanantaina pitää taas töihin, mennään sitten kun on kesäloma, jos jaksetaan silloinkaan, matkaan menee kuitenkin reilu pari tuntia suuntaansa. Nautin tänä juhannuksena hyvästä säästä omalla pihalla, jos jaksaisin vaikka vähän kukkapenkkejä putsailla rikkaruohoista niin olisin tyytyväinen itseeni. Ikävä kyllä sisällä on paljon rästiin jääneitä siivousjuttuja, ja vieläpä opiskelujuttujakin kun opiskelen työn ohessa. Ja kesälomaa mulla ei ole kun olen käyttänyt lomapäivät lähipäiviin.
Kaupunki hiljenee ihanasti. Juhannus!
Olen masentunut erakko ja haluan olla rauhassa yksin.
Just ajattelin miten ihanaa kun ei enää tarvitse raahata saarimökille mantereelta vesiä, ruokia sun muuta!
Ensin piti kantaa kamat alamäkeen autolta veneelle, sitten soutaa ja sitten ylämäkeen mökille. Huh, ja minä olin ainoa hyväkuntoinen tuolloin joten suurin osa oli minun vastuulla. Ja ne itikat saunan portailla.
Ihanaa olla arkisesti kotona yksin, harrastelen lempiharrastukseni tiimoilta. En jaksa minnekään ihmisten ilmoillekaan lähteä.
Mulla ihan sama juttu, näin on ollut miehen kuoleman jälkeen. kesämökkiä eim ole ollut 1996m jälkeen edes. eli kolmas juhannus näin ja joiulu ja pääsiäinen.