Lue keskustelun säännöt.
Onko se nyt jotenkin outoa, jos sinkkuihminen ei oo harrastanut lemmen leikkiä 4-5kk?
22.06.2022 |
Viimeisin kerta on ollut helmikuussa silloisen kumppanin kanssa, sitten tiet erkani. Sen jälkeen ei ole ollut mitään kenenkään kanssa.
Jos jossain illan istujaisissa, kaverien kanssa tms tulee puheeksi, on tämä suuri ihmettelyn aihe.
"Herranjestas! Onko siitä jo niin pitkä aika?"
"Kyllä pitäisi sulle nyt jotain vipinää saada!" "Mulla ei koskaan ole ollut noin pitkää aikaa".
Tämä tuntuu oudolta, koska olen ollut joskus vuodenkin ilman. Mielestäni siitä on jopa melko vähän aikaa siihen suhteutettuna.
Mikä on itsellesi ollut pisin aika ilman seksiä?
Kommentit (25)
Minä erosin lapseni isästä 1990- luvun lopulla, olin n. 25- vuotias tuolloin, enkä sen jälkeen ole enää harrastanut seksiä. Ei ole tullut mahdollisuuksia. Kyllähän se vähän ikävältä tuntuu ettei ole haluttava miesten silmissä, mutta kaikkeen (melkein) tottuu ajan kanssa. En varmaan osaisi enää harrastaa seksiä, jos mahdollisuus tulisi (ei tule, turhaan kuvittelen.)
Tuommoinen puoli vuotta on ihan normaali asia, eikä edes tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole outoa. Vaikkei harrastaisi koskaan, ollenkaan. Nykyään epämääräinen seura on pahempi riski, taudit/raskaus, juova kumppani tai kumppanin luurankojen kaapista tuleminen, kuin että ei harrastele. Jotkut voivat olla vuosia ilman kumppania tai kokonaan. Osaa kai ihmiset itsekseen tehdä jotain. Jos löytyy luotettava kiva ihminen, katsoo sitten asiaa uudelleen, mutta nykyään erojakin tulee nuorille.
Vajaa pari vuotta pisin, vaikka harrastan kyllä irtoseksiäkin. Olen vaan aika nirso, paitsi yli vuoden puutteen jälkeen saattaa rima laskea kertapanoa varten.
Eron jälkeen olin varmaan vuoden ilman seksiä, jos omia käsiä ei lasketa.
Ei kai se niin ihmeellistä ole. Olen nainen, mulla oli miespuolinen kolmekymppinen kaveri joka oli ollut ilman seksiä 10 vuotta - pidin sitä outona. Ajattelin itsekseni, että minulle "vasta eronneelle" ei niin kävisi!
Vaan näyttää siltä, että minulle käy samoin.
Oikeastaan lakkasin edes toivomasta mitään jo viime kesänä, kun tajusin että projektini ja pyöräily vie kaiken aikani... ja internetistä on tullut seuran korvike. Enkä tarkoita edes aikuisviihdettä! 😅
Pitäisikö olla huolissani itsestäni, en tiedä. Suhdeasiat on mulle "sitten joskus, EHKÄ". En haaveile aviosta, lapsesta ehkä. Vaikka perhe on mielestäni tärkeintä maailmassa, ainakin ihanteellisesti yksilön kannalta.
Jos seuraa löytyy oishan se hienoa, mutta toistaiseksi en todellakaan etsi seuraa. Se vaatisi työtä ulkonäön suhteen... eikä aikaa/kiinnostusta ole nyt edes meikkaamiseen. Pitäisi saada rahaa ja siihen keskityn nyt, tavallaan.
Ei ole sellaista asennetta, että ilon ja jännityksen pitäisi tulla ihastumisesta ja treffeistä, siis itseni ulkopuolelta. Yritän rakentaa jotain itse, ja toivon että vielä joskus se sopii jonkun toisenkin elämään, ja olisi jotain yhteistä. Edes joskus.
Ehkä olen vaan outo, enkä edes tajua sitä. Vielä oudompi olisin, jos suhde olisi minulle jokin itseisarvo?