Lue keskustelun säännöt.
Mikä ahdistaa?
22.06.2022 |
Kiinnostaisi kuulla mikä on se mikä ahdistusta aiheuttaa? Erityisesti nuoremmissa sukupolvissa tuntuu olevan varsin yleistä. Mikä tässä nykyisyydessä aiheuttaa sen?
En ihan oikeasti ymmärrä ja haluaisin ymmärrystäni lisätä.
Kommentit (21)
Minulle ainakin se, että tulisi olla sosiaalinen ja sanavalmis, ja itse ei ole näitä sekä kummallisen näköinen.
Odotukset ahdistaa ja epäonnistuminen niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä.
Liian vanha miehille, oman ikäset poliitikotkin ihailee vaan 16v naiskauneutta.
N37
Huonosti toimiva suolisto aiheuttaa usein ahdistuksia. Syynä on se että nykyään nuoriso syö epäterveellisesti ja monet kärsii ärtyneestä suolesta.
Myös pinnallisuus aiheuttaa ahdistusta nuorille paljon. Ovat niin pinnallisia kaikista pienimmistäkin asioista. Ahdistaa esim huonossa asennossa olevat hiukset tai muut turhat seikat. Oman pään sisällähän nuo vaan on, mutta nuoriso on kyllä herkkiä ja aivopestyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa ihmiset. Haluaisin olla vaan itsekseni, mutta vähän väliä tulee soittoja/viestejä, että sinne taikka tuonne pitäisi mennä.
Olen kiltti enkä voi kieltäytyäkään. Ei se paljoa vaadi, vaikka menenkin mukaan juttuihin. Noiden menojen jälkeen olen ihan uupunut ja haluaisin vaan olla kotonani. Kukaan ei tiedä tätä tilannettani, että saatan olla masentunut.
Kevät on yleensäkin mulle hankalinta aikaa ja vanhetessa vaan pahenee.
Joskus ajattelin jopa niinkin sairaasti, että hautajaiset on helpompi kestää kuin joku riemujuhla, kun siellä ei tartte nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin se, että tulisi olla sosiaalinen ja sanavalmis, ja itse ei ole näitä sekä kummallisen näköinen.
Odotukset ahdistaa ja epäonnistuminen niissä.
No ei tarvi olla sosiaalinen ja sanavalmis. Ymmärrän, että tämä on nyky-yhteiskunnassa tietenkin se ideaali mitä monet tavoittelee, mutta turhaan. Sitä on mitä on. Taidat olla aika nuori ja itsesi hyväksyminen vielä aika vaiheessa?
Itse jaksan olla välillä vähän sosiaalinen. Sitten tulee introverttinä raja vastaan ja tarviin aikaa latautua omissa oloissani. Toki se tarkoittaa sitä, ettei someni ole täynnä tapahtumia ja ihmisiä, mutta so be it.
Voitko ulkonäölledi mitään? Jos voit, tee se muutos. Jos et niin turha ahdistua. Näillä korteilla mennään, mitkä on jaettu.
Kuka näitä odotuksia asettaa? Muut vai itse? Muiden odotuksista ei kannata välittää. Omat odotukset kannattaa muuttaa realistisiksi ja siten mahdollisiksi, jotka kuormittaa sopivasti, muttei liikaa.
Ja kaikki epäonnistuu toisinaan. Se oliskin helppo juttu jos kaikki menis aina suunnitelmien mukaan. Sitä vaan täytyy oppia sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin se, että tulisi olla sosiaalinen ja sanavalmis, ja itse ei ole näitä sekä kummallisen näköinen.
Odotukset ahdistaa ja epäonnistuminen niissä.
Todellisuudet eivät kohtaa. Olisin ehkä mennyt jonon jatkona joskus 1800-luvulla, jos silloinkaan. Ilma siipien alla ei jotenkaan kanna. Tai sitten tuntuu siltä, että uisi jäykkänä kuin kivi, peläten koko ajan hukkuvansa. En saavuta jotenkin harmoonista tasapainoa. Ihan kuin vetäisin perässäni kivirekeä, jota elämäksi kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä.
Liian vanha miehille, oman ikäset poliitikotkin ihailee vaan 16v naiskauneutta.
N37
Miehillekö vain elät? Iällesi et mitään voi, mutta entä iän tuomiin lisiin? Onko joku erityisesti mikä siinä iässä hankaa? Itse koen iän ainakin siten positiivisena, että viisauden määrä iän myötää (ainakin yleensä) kokemusten myötä kasvaa. Toki sitä ulkoisesti vanhenee, mutta sillekin voi osin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mansikan hinta.
Kyllä se siitä vähän notkahtaa. Jos ei niin käyt kerään mustikoita - ilmaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ihmiset ei tajua että me mennään kohta semmoseen syöksyyn taloudessa, mistä ei toivuta meidän elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihmiset. Haluaisin olla vaan itsekseni, mutta vähän väliä tulee soittoja/viestejä, että sinne taikka tuonne pitäisi mennä.
Olen kiltti enkä voi kieltäytyäkään. Ei se paljoa vaadi, vaikka menenkin mukaan juttuihin. Noiden menojen jälkeen olen ihan uupunut ja haluaisin vaan olla kotonani. Kukaan ei tiedä tätä tilannettani, että saatan olla masentunut.
Kevät on yleensäkin mulle hankalinta aikaa ja vanhetessa vaan pahenee.
Joskus ajattelin jopa niinkin sairaasti, että hautajaiset on helpompi kestää kuin joku riemujuhla, kun siellä ei tartte nauraa.
Voi sinua! Opettele sanomaan ei ja että nyt ei jaksa ja elä itsellesi, älä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuushäiriö. Ahdistusta tulee milloin mistäkin. Se vaihtelee. Siihen vaikuttaa lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Saattaa olla että vähäinen yöuni lapsena laukaisi sen.
Vierailija kirjoitti:
Perse ahdistaa.
Mikä aspekti siinä erityisesti?
Onko sille jotain tehtävissä?
Vierailija kirjoitti:
Se että ihmiset ei tajua että me mennään kohta semmoseen syöksyyn taloudessa, mistä ei toivuta meidän elinaikana.
Jokainen huolehtii vain omasta taloudestaan. Turhaan murehdit muiden raha-asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihmiset. Haluaisin olla vaan itsekseni, mutta vähän väliä tulee soittoja/viestejä, että sinne taikka tuonne pitäisi mennä.
Olen kiltti enkä voi kieltäytyäkään. Ei se paljoa vaadi, vaikka menenkin mukaan juttuihin. Noiden menojen jälkeen olen ihan uupunut ja haluaisin vaan olla kotonani. Kukaan ei tiedä tätä tilannettani, että saatan olla masentunut.
Kevät on yleensäkin mulle hankalinta aikaa ja vanhetessa vaan pahenee.
Joskus ajattelin jopa niinkin sairaasti, että hautajaiset on helpompi kestää kuin joku riemujuhla, kun siellä ei tartte nauraa.
Voi sinua! Opettele sanomaan ei ja että nyt ei jaksa ja elä itsellesi, älä muille.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriö. Ahdistusta tulee milloin mistäkin. Se vaihtelee. Siihen vaikuttaa lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Saattaa olla että vähäinen yöuni lapsena laukaisi sen.
Onhan sinulla hoitokontakti olemassa? Voiko asiaa ennakoida ts. tiedätkö mitkä tilanteet erityisesti laukaisee? Voisiko niitä purkaa osiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä?
Vierailija kirjoitti:
Se että ihmiset ei tajua että me mennään kohta semmoseen syöksyyn taloudessa, mistä ei toivuta meidän elinaikana.
Toivon, että saadaan elää rauhassa ja turvassa. Ettei tule sotaa eikä kolmatta maailman sotaa.
Olen miettinyt samaa ja itse paloittelen ahdistuksen tähän tyyliin: jos on ahdistava olo, pähkäilen mikä sen aiheuttaa. Jos se on sellainen asia mihin voin itse toimillani vaikuttaa, teen asian eteen jotain. Jos taas se on jokin mihin en voi vaikuttaa niin on turha siitä ahdistusta tuntea. Asiat menee silloin omalla painollaan tavalla tai toisella. Turha murehtia etukäteen.