Olivatko vanhempasi aina töissä? Kerro esimerkkejä

80-luku. ap

Mun vanhempani olivat aina kotona. Olivat mielenterveysongelmista eläkkeellä. Se oli tosi noloa.

Oli kyllä, eipä vanhempia paljon kotona näkynyt ja kun näkyi, piti lasten olla näkymättömiä, että "saivat levätä". Jopa siinä määrin työhönsä uppoutuneet vanhemmat, että pidän itseäni isoäitini kasvattamana. Hirveästi ei muistikuvia ole omista vanhemmista arjen tasolla. 80-luku.

90-luku. Isä yritti kovasti aina järjestää kivaa yhteistä tekemistä mutta oli aina sen ajan puhelimessa puhuen työpuheluita. Aina. Äidillä oli täystyö pikkusisarusteni hoidossa. Vietin suurimman osan lapsuudestani kavereiden tykönä.

Oma lapseni juuri kysyi oliko äitini (eli mummunsa) kiva äiti kun olin lapsi. Rupesin kysymystä miettimään, mutta siihen olikin mahdoton vastata sillä en muista juuri viettäneeni äidin kanssa koskaan aikaa eikä hänestä ole jäänyt mitään mielikuvaa itselle vaikka nyt aikuisena melko usein tavataankin.

Itse olen työtön ollut jo pitkään ja mietin aina onkohan tämä lapsille noloa kun äiti on aina kotona. Toisaalta onneksi olen, lasten isä on kuitenkin niin paljon töissä.

Isä asui viikot yksiössä lähellä työpaikkaansa Helsingissä. Tuli perjantai-iltana kotiin, lähti maanantaiaamuisin kukonlaulun aikaan junalla töihin. Äiti oli onneksi opettaja, eli tuli joskus kahden ja kolmen välissä kotiin. Me totuimme jo pieninä siihen, että oman huoneen kunnossa pidon lisäksi oli tehtävä töitä yhteisien tilojen kunnossa pitoon, ja siihen, että kun Mandy-täti perjantaisin tuli siivoamaan, oli parasta, että mitään turhaa ei ollut lattioilla, jotta siivous olisi ohi pikaisesti. Olin 16 kun vanhempani erosivat (isä löysi uuden rakkaan Helsingistä työpaikaltaan) ja äitini alkoi opettaa työväenopistossa ranskaa kerran viikossa iltaisin (jolloin meillä sitten isän entisessä pyhässä työhuoneessa Mandy-täti asusti ja piti meistä huolta) minkä lisäksi äitini teki käännöksiä. Eli: kyllä, olen tottunut siihen, että molemmat vanhemmat ovat töissä.

Vanhempani olivat aina töissä tai omissa harrastuksissaan. Minä olin etupäässä yksin kotona. Talouskukkaro sentään oli, että sai käydä kaupasta ostamassa ruokaa. Useimmiten meillä oli ruokana leipää ja makkaraa.

Asuin äidin kanssa yksin. Hän teki ma-la töitä klo 9-20 ja joskus vielä sunnuntaisin. Halusin välttää yksinoloa, joten monesti matkustin junalla hänen työpaikalleen ja autoin siellä 7v alkaen. Sekin oli mukavampaa kuin olla yksin kotona koko ajan. Monesti pelotti. Äiti ei jaksanut tehdä ruokaa, joten ostin aina lähikaupasta mm maksalaatikkoa ja suklaata, monesti söin laatikon kylmänä sillä en osannut lämmittää sitä. Tämä 70-80 luvulla.

90-luku. Molemmat vanhemmat aina töissä.

En kyllä heitä oikeastaan kaivannut, hilluin kavereiden kanssa metsissä yms.

Molemmilla vanhemmilla oli oma yritys, isällä palkkatyö lisäksi, äiti oli myös tuuraajana tietyissä töissä ja teki paljon vapaaehtoistyötä vahnusten ja vammaisten kanssa. Joskus olin äidin mukana. Molempien yritykset olivat iltapainotteisia, isä kulki korjailemassa maatalouskoneita mm. ja äiti iltaisiiivouksia tekemässä.  

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työtön ollut jo pitkään ja mietin aina onkohan tämä lapsille noloa kun äiti on aina kotona. Toisaalta onneksi olen, lasten isä on kuitenkin niin paljon töissä.

Voin sanoa, ettei ole noloa lapsen näkökulmasta. Omat vanhemmat olivat koko ajan töissä kunnes molemmat sairastuivat vakavasti fyysisesti. Pääsivät työkyvyttömyyseläkkeelle ollessani 13-14-vuotias.  Vasta silloin tunsin olevani rakastettu. Rahasta oli tiukkaa, kun säästöt menivät sairauden hoitoon, mutta mielummin rahaton ja rakastettu kuin toisin päin. Köyhänä sai käyttää mielikuvitusta, enkä osannut kaivata kalliita harrastuksia.

Iskä on ollut kyllä aika työnarkomaani koko aikuiselämänsä mutta on ehtinyt olla kans meijän lasten kanssa, kun olin vielä alaikäinen mun isosiskojen kanssa. Tosin äiti on ollu kyllä enemmän kotona meijän kanssa, kun iskä ajeli arkipäivisin Lahti-Vantaa-väliä. Äiti kävi töissä ihan Lahessa taasen. Iskän ja äidin eron jälkeen tuotiin varsinkin teinivuosina viettämään aikaa yksinkin kotona, kun äiti kävi entisen miesystävänsä ja tämän 2 lapsen kanssa mökillä viikonloppuisin. Vietin ensimmäistä kertaa yksin yön kotona 15-vuotiaana äitini entisen miesystävän nyt jo edesmenneen koiran kanssa. Mun biologiset vanhemmat erosivat siis 18 vuotta sitten ja sitä seuraavana vuonna muutin Lahesta Ilmajoella mun äidin kanssa hänen silloisen ja nykyään entisen miesystävänsä luo asumaan 9 vuodeksi ja mun molemmat isosiskot jäi asumaan meijän lapsuudenkotiin Lahteen iskän kanssa. Kävin täysi-ikäiseksi asti joka toinen viikonloppu iskän luona vierailemassa ensin Lahessa ja myöhemmin Vantaalla, jonne hän muutti nyt jo entisen naisystävän kanssa yhteen. Heidän eronsa jälkeen 10 vuotta sitten vanhin isosiskoni oli jo opiskelemassa yliopistossa Jyväskylässä ja toinen isosisko asui kimppakämpässä kaverinsa kanssa Helsingissä.

Iskän ja molempien isosiskojen kanssa oon muunmuassa käyny Via Baltica-lomalla Virossa ja Latviassa kesällä 2006, minä oon käynyt iskän kanssa parin päivän mittaisella mottoripyöräreissulla Virossa Pärnu-Viljadi-Tartto-akselilla kesällä 2009, Mä, mun toinen isosisko sekä iskä ollaan oltu viikonloppu reissussa Kalajoen hiekkasärkillä kesällä 2007 sekä samalla kokoonpanolla ollaan vietetty pari päivää vuokramökillä Ristiinassa kesällä 2008 sekä kävin iskän kanssa tapaamassa mun yliopistovaihdossa ollutta vanhinta isosiskoa Saksan Hampurissa 2 päivän ajan huhtikuun lopussa 2012. Oon kyllä matkustellut iskän kanssa enemmän eri paikoissa kuin äidin kanssa, sillä iskällä on ollut parempi palkka. Äiti ja molempien vanhempien puolen mummot ovat olleet valehtelematta parempia hoitamaan meitä lapsia kuin iskä.

T: M28

Äiti oli aina töissä ja tuli kotiin kun lapset meni nukkumaan. Isä teki raksahommia ja kotona ollessaan hoiti meidät ja kotia. Jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja vastuu jäi hälle entistä enemmän. Äiti oli päätyössä tai lisätöissä.

Äidin kanssa ei koskaan ole ollutkaan niin läheisiä välejä kun isän kanssa joka oli se läsnäoleva vanhempi.

Just mietin tänään, että meidän firman jätkät ei ole koskaan olleet kesälomalla samaan aikaan lastensa kanssa. Siinä kyllä menettää aika paljon, sekä lapsi että isä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin äidin kanssa yksin. Hän teki ma-la töitä klo 9-20 ja joskus vielä sunnuntaisin. Halusin välttää yksinoloa, joten monesti matkustin junalla hänen työpaikalleen ja autoin siellä 7v alkaen. Sekin oli mukavampaa kuin olla yksin kotona koko ajan. Monesti pelotti. Äiti ei jaksanut tehdä ruokaa, joten ostin aina lähikaupasta mm maksalaatikkoa ja suklaata, monesti söin laatikon kylmänä sillä en osannut lämmittää sitä. Tämä 70-80 luvulla.