Miten masentunena pääsee sängyn pohjalta ylös??

No mut koira pakotti ylös sängystä kun olin masentunut. Pakotti myös pysymään hengissä. 

Nostat peittoa, hivuttaudut istuma-asentoon ja ponnustat ylös sängyltä.

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Just, istuma-asentoon ekaksi ja sitten etenet tavoite kerrallaan pikkuhiljaa. Koko maailmaa tarvi valloittaa välittömästi.

Pienin askelin. Käy vessassa, nouse avataksesi verhot, tai käy pesemässä kasvot. Pienetkin asiat voivat uuvuttaa, ja sen jälkeen on ihan okei mennä takaisin sänkyyn. Ne pienet asiat myös tuovat vähän paremman olon.

Ja tietysti kaikista tärkein, hae apua.

Tykkään sen verran paljon ruuasta, että pääsin aamupalaa ajattelemalla ylös. Sitten mietinkin jo lounasta jne.

Ei välttämättä pääsekään. Itse paranin vasta, kun annoin itseni olla siellä sängynpohjalla. Kun lupasin että minun ei tarvitse mitään tehdä.

Tsemppiä! Pakota itsesi esim. suihkuun. Toivoa on vaikkei nyt siltä TUNNU että missään olisi mitään pointtia tai että mikään muuttuisi koskaan. Älä anna masentuneen pääsi huijata. Sinulla on väliä ja sinä voit selvitä. Joka ikinen pikkuasia minkä saat nyt tehtyä itsesi eteen on eteenpäin menoa ja loistosuoritus.

Minun ymmärtääkseni ihan samalla lailla kuin ei masentunutkin. Ei kai siinä mitään eroja ole. Jos on jalka poikki ja kipsattuna niin joutuu nousemaan eritavalla.

Jos on kohtuullisen masentunut niin joka kolmas päivä isommalle tarpeelle oikeen vessanpytylle, pienemmät jonkun astian kautta lavuaariin. Samalla voi yrittää korvata nestevajausta. Yleensä muutaman viikon päästä ruokahalu alkaa herättämään olemassaolollaan ja mun ainakin täytyy hankkia ravintoa, siinä vaiheessa on viimeisetkin näkkärin murut nuoltu.

Onneks ei oo mulla ollut pahempaa masennusta, siitä en osaa neuvoa.

Jos masennus on vaan ihan lievä, niin sitten vielä pystyy käymään kaupassa, yritän ostaa siinä vaiheessa vähän enemmän. Mutta se on tietty OT tähän kysymykseen

Vierailija kirjoitti:

Minun ymmärtääkseni ihan samalla lailla kuin ei masentunutkin. Ei kai siinä mitään eroja ole. Jos on jalka poikki ja kipsattuna niin joutuu nousemaan eritavalla.

Mä olen tosi iloinen sun puolesta. Olisi tosi ihanaa voida tuntua tommoselta.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sen verran paljon ruuasta, että pääsin aamupalaa ajattelemalla ylös. Sitten mietinkin jo lounasta jne.

Tosi kiva kuulla, että et ole ollut masentunut

Vierailija kirjoitti:

Minun ymmärtääkseni ihan samalla lailla kuin ei masentunutkin. Ei kai siinä mitään eroja ole. Jos on jalka poikki ja kipsattuna niin joutuu nousemaan eritavalla.

Ah, tyypillinen mukahauska vauvisrölli vauhdissa

Vierailija kirjoitti:

Pienin askelin. Käy vessassa, nouse avataksesi verhot, tai käy pesemässä kasvot. Pienetkin asiat voivat uuvuttaa, ja sen jälkeen on ihan okei mennä takaisin sänkyyn. Ne pienet asiat myös tuovat vähän paremman olon.

Ja tietysti kaikista tärkein, hae apua.

Onko oikeesti olemassa ihmisiä jotka pesee kasvot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienin askelin. Käy vessassa, nouse avataksesi verhot, tai käy pesemässä kasvot. Pienetkin asiat voivat uuvuttaa, ja sen jälkeen on ihan okei mennä takaisin sänkyyn. Ne pienet asiat myös tuovat vähän paremman olon.

Ja tietysti kaikista tärkein, hae apua.

Onko oikeesti olemassa ihmisiä jotka pesee kasvot?

Kyllä on. Itse pesen kasvot esimerkiksi hikoilun jälkeen, meikkien poiston yhteydessä ja joskus aamuisin jotta heräisin paremmin. Toiminto on ihan vapaaehtoista eivätkä kaikki varmaan näin tee, mutta täällä tällä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ ja taloudellinen tilanne, jossa sinne on pakko raahautua. Itse olen miettinyt itsaria työmatkalla joka päivä tänä vuonna. Paikkakin on katsottuna. Mutta samaan aikaan työ on pitänyt edes vähän elämänsyrjässä kiinni, koska en voi jättää perhettä pärjäämään omillaan. Saikkua ehkä 5 päivää koko vuonna, vaikka joka aamu tuntuu, etten jaksa enää.

Ihana kuulla, että et ole sairastunut masennukseen. Mäkin kävin pitkään töissä. Se kävi ihan hyvin vaikka niitä ajatuksia alko olemaan lähinnä koko ajan - sitten kun ne ajatukset alkoi kaikota ja tuli vaan semmoinen äärettömän tyhjyyden tunne ja mitään ei vaan tapahtunut vaikka yritin kaikin voimin niin jäi menemättä minekkään. Mahtava tunne varmaan toi kun pystyy toimimaan noin täydellisen hyvin

Olen sairastanut masennusta yli 20 vuotta, mutta on se hyvä että sinä tiedät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sen verran paljon ruuasta, että pääsin aamupalaa ajattelemalla ylös. Sitten mietinkin jo lounasta jne.

Tosi kiva kuulla, että et ole ollut masentunut

Mulla masennus oirehti niin, että en olisi muuta halunnutkaan kuin syödä ja syödä. Kaikilta masentuneilta ei katoa ruokahalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienin askelin. Käy vessassa, nouse avataksesi verhot, tai käy pesemässä kasvot. Pienetkin asiat voivat uuvuttaa, ja sen jälkeen on ihan okei mennä takaisin sänkyyn. Ne pienet asiat myös tuovat vähän paremman olon.

Ja tietysti kaikista tärkein, hae apua.

Onko oikeesti olemassa ihmisiä jotka pesee kasvot?

Vaikkei sitä normaalisti tekisi, kylmä tai kuuma vesi kasvoilla tuntuu hyvältä. Tai jos ei hyvältä, se tuntuu JOLTAIN, mikä on se merkitsevä tekijä. Sekä olet noussut sängystä edes hetkeksi, ja tehnyt jotain itseäsi varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienin askelin. Käy vessassa, nouse avataksesi verhot, tai käy pesemässä kasvot. Pienetkin asiat voivat uuvuttaa, ja sen jälkeen on ihan okei mennä takaisin sänkyyn. Ne pienet asiat myös tuovat vähän paremman olon.

Ja tietysti kaikista tärkein, hae apua.

Onko oikeesti olemassa ihmisiä jotka pesee kasvot?

Kyllä on. Itse pesen kasvot esimerkiksi hikoilun jälkeen, meikkien poiston yhteydessä ja joskus aamuisin jotta heräisin paremmin. Toiminto on ihan vapaaehtoista eivätkä kaikki varmaan näin tee, mutta täällä tällä lailla.

Mä sain pari päivää sitten huuhdeltua itseäni ämpärillä melkein täyteen vettä ja kupilla siitä. Jotenkin suihkun alle menoon ei riitä jaksaminen. Sitä ennen en muista mutta turhan pitkään meni, ehkä kolme viikkoa, vaateitta on vielä riittänyt, otan puhdasta päälle ja vanhoilla pyyhin kainaloista ja haaroista