Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheisen poismeno ja surutyö
21.06.2022 |
Minulle yksi läheisimmistä ihmisistä, kuoli viime vuonna. Otin aikaa työstääkseni surua.
Hän eli pitkän hyvän elämän ja siitä voimme olla kiitollisia.
Nyt olen kuitenkin huomannut että aika ajoin suru iskee (kuin aalloissa) ja se tuntuu todella musertavalta. :(
Olen ollut viime vuodesta asti aika ajoin todella vihainen ja huomaan että en ole ehkä oma itseni. Sitten kun suru vyöryy ja saan itketyksi, niin se vihaisuuskin aina laantuu. Sitten on taas hetken helpompi hengittää.
En ole kuitenkaan masentunut tai että tämä häiritsisi elämääni isommin, mutta on näitä hetkiä kun en pysty hengittämään ja on vain niin iso ikävä.
Inhottaa että silloin tiuskin myös perheelleni ja tuntuu että tarvitsen paljon omaa tilaa.
Kuuluuko tämä suremiseen? Ja auttaako aika?
Kommentit (9)
En ole kuitenkaan masentunut, mistä tiedät ettet ole masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos surun aiheuttama tuskaisuus on jatkunut noin pitkään, saatat tarvita ammattilaisen apua.
Kun selitinkin tuossa että tämä tulee aalloissa, tämä suru.
Eli en ole vellonnut tässä vuotta, vaan se aina yllättää minut hetkeksi!
Esimerkiksi tähän aikaan viime vuonna kuulin hänestä viimeisen kerran, niin huomasin nyt sitten jotenkin taas surun iskevän.
Varmasti kyllä hyötyisin myös keskusteluavusta, sitä en kiellä. Mutta olen nuoruudessani sairastanut masennusta ja uskoisin tuntevani/tietäväni itseni sen suhteen.
AP
Minun suruun kuului. Samalla kun rakasta ihmistä kaipaa, voi tuntea vihaa tai raivoa siitä, että hän kuoli. Sisäinen lapsi tunnistaa vain hylkäämisen kokemuksen ja reagoi.
Minulla nousi pintaan myös varhaisia häpeän tunteita ja muuta sekalaista.
Olin välillä lamaantunutkin, oireet muistuttivat masennusoireita ja voidaan kenties sanoa, että olin masentunut.
Juttelin ammattilaisen kanssa jonkin verran omalla kustannuksellani, omaan tahtiin.
En usko, että mistään lääkityksestä olisi ollut apua. Kyse oli kuitenkin valtavan menetyksen aiheuttamasta reaktiosta, ja ajan ja tunteiden käsittelyn myötä olen jatkanut eteenpäin. Kenties joku toinen voisi hyötyäkin, ei ole minun asiani arvioida.
Myötätuntoa ja lempeyttä menetyksesi keskelle ap <3
Areenassa on hyvä ohjelma aiheesta, hae "olet aina mielessäin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko teidän välillä jotain eripuraa? Minun läheinen kun kuoli niin surun jälkeen tuli vihan ryöpsähdyksiä, moni asia tuli mieleen joka aiheutti vihaisia tunteita. Noin 2-3 vuoden jälkeen tilanne tasaantui ja nyt henkilö ei ole enää mielessä juuri. Missä ikinä hän on toivon hänelle kaikkea hyvää. Muuta en voi tehdä. Jokaisen pitää työstää omaa pelastusta peläten ja vapisten.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän välillä jotain eripuraa? Minun läheinen kun kuoli niin surun jälkeen tuli vihan ryöpsähdyksiä, moni asia tuli mieleen joka aiheutti vihaisia tunteita. Noin 2-3 vuoden jälkeen tilanne tasaantui ja nyt henkilö ei ole enää mielessä juuri. Missä ikinä hän on toivon hänelle kaikkea hyvää. Muuta en voi tehdä. Jokaisen pitää työstää omaa pelastusta peläten ja vapisten.
Ei ollut. Toki elämässä ollut omat vastoinkäymiset meilläkin, mutta hän oli vähän kuin äiti minulle.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 2 viimeisen vuoden aikana kuoli yht.17 ihmistä elämästäni. ""vuotta kestänyt suhteeni 1 vuosi sitten.meni,sisko,veli,parhaat ystävätkin..Joten olen mikä maa ,mikä valutta. Elossa olevat ihmiset : Antaa sen surra rauhassa ei pidä yhteyttä! Kertohan asia miten ihmiset suhtautuu kuolemaan: Siskon,veljen,miesytävän kuolemat tuli pikaisella puhelulla,kiiren ei kerki puuhua! Sitten: 13 kpl.Kymänä testiviestinä ja kaksi kappaletta kirjeenä postin kautta!
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulu. Ihminen harvoin tunnistaa itsestään esim masennuksen, uupumuksen, jne oireita. Lääkäriin.