Jos jokaisesta työstä saisi saman verran palkkaa, mitä tekisit työksesi?

Vierailija kirjoitti:

edelleen kotivaimona

👍Varmaan rouviintuisit. Ainakin vähän.

Luokanopettaja

Lapsellinen kysymys mutta lapsena oli haaveammatti rakennuspiirtäjä suunnittelija ja korusuunnittelija kaivertaja. Kuin unelma soitin oli viulu ja urkuharmoni piano ja yksin laulu. Ei mikään toteutunut voit kysyä koulukavereilta. Taidekoulu oli sitten seuraava ei sekään toteutunut. Oma talo ei toteutunut. Taidetta kyllä tuli jonkun verran mutta 3 - vuoro työ vei ajan. 

Nuorena oli suunnitelmana ostaa vanha koulu asunnoksi ja ammatti taiteilija. No lapset kouluissa on jo petoja. Toisilleen. Työssä samoin. Lääkärin ammatti olisi hieno auttaa osaamalla jotain oikein. Vaatii pitkän koulutuksen. Tarkkaa hygieniaa vaativaa väliinehuoltoa voisi tehdä palkalla ei niin väliä. Huolestuttaa likaiset työvälineet hammashoidossa kuin sairaaloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kukkakaupassa olisi kiva olla töissä.

Kiristääkö vanne päätäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

Jos jokaisesta työstä saisi saman verran palkkaa -- ja töitä olisi joka alalla -- mitä tekisit työksesi?

Kyllä kai nyt ihan maalaisjärki riittää kertomaan, mikä on oikeaa työtä ja mikä ei. Tääl on niin tyhmiä "töitä" lueteltu, ettei oo tosikaan, mm patjan testaajaa, mursua ja erakkoa saarella. Ei tarvitse juurikaan aivokapasiteettia ymmärtämään, ettei noista makseta mitään palkkaa.

Aloituksen voi lukea niinkin, että mitä työtä tekisit tai mihin ammatiin tai alalle olisit kouluttautunut, jos ansiotaso-odotukset eivät olisi vaikuttaneet valintoihisi.

Suomessa tarvitaan enemmän boksin ulkopuolelta ajattelua. (Verovaroilla kustannettu) palkkatyö on harvojen herkkua. Niihin päässeiden on toki helppo komennella muita (huonopalkkaisempiin) oikeisiin töihin (jotka eivät itselle kelpaisi).

Muitakin vaihtoehtoja on.

Lakasin-lakasin koneen kuljettaja tietenkin.

Ma kävisin kirjastossa lukukoiran kanssa ja lapset tulisi lukemaan, ti valaisin savea, ke luontokuvaisin, to voisin olla löylynheittäjä yleisessä saunassa ja pe-la laulaja/näyttelijä. Harrastuksena voisin tukea nuoria.

Tekisin jotain pieniä huonekaluja ja ruokia nukkekoteihin. Ehkä "myisin" sellaista osaamista aina välillä joillekin nukkeanimaatioille tai vastaaville.

Ammattilaulaja vaikkapa kansallisoopperan kuorossa. Olen nykyään lääkäri ja jos en olisi, niin kai se kiinnostus ihmistä ja sairauksia kohtaan kutenkin polttelisi sen verran että tälle alalle tulisi hakeuduttua. Jos juuri nyt, toimittuani lääkärinä jo 10 vuotta,  tulisi tuollainen uudistus niin katsoisin kyllä luultavasti saaneeni tarpeeksi lääkäriyttä ja hakeutuisin joko tuonne Kansallisoopperaan tai sitten voisin tehdä työtä kissojen parissa, esimerkiksi rotukissojen kasvattajana tai pienen kissahotellin työntekijänä tai omistajana. Myös joku kuvittaja/graafinen suunnittelija voisi olla kiva ammatti, tai chilinviljelijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaan brittiläisen (maalais)herrasmiehen työ kiinnostaisi.

https://d.ibtimes.co.uk/en/full/1448507/fox-hunting.webp?w=480&f=f3a51f…

The unspeakable in full pursuit of the uneatable.

Tässä kysyttiin työstä. Tuo ei ole työ eikä ammatti vaan päinvastoin.

Valitettavasti vapaat herrasmiehet alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Esimerkiksi nostamani ketunmetsästyskin on käsittääkseni jo kielletty koko Britanniassa.

Viime aikoina puhdasverisen englantilaisen (maalais)herrasmiehen perinnettä lienevät pitäneet yllä vain P. G. Wodehousen kertomukset, joiden pääosassa esiintyvät Bertie Wooster ja hänen miespalvelijansa Jeeves. Vaikka Bertie on perinyt asemansa ja omaisuutensa, mielestäni on lyhytnäköistä kutsua sitä Työn vastakohdaksi.

Mielestäni brittien itse käyttämä termi Joutilas luokka kuvaa tilannetta paremmin. Paitsi että tähän luokkaan kuuluvat henkilöt eivät vie työpaikkaa joltakin, joka tarvitsee sitä heitä enemmän, he tarjoavat työtä lukuisille muille. Monet pitävät myös perityn varallisuuden hoitamista työnä.

On surullista nähdä, miten herrasmiehet(kin) katoavat muualta maailmasta sitä mukaa kun feminismi leviää.

Siivosin vessoja ja keittiöitä,tiskaisin

trumpinpuheiden kirjoittaja

Ehkä löytökissakodin hoitaja. Tykkää niin jutella kissoille ja leikittää niitä ja jotenkin mulla on hyvä yhteys kissoihin. Ymmärrän niitä keskimääräistä paremmin ja ne mua.

Aika harva haaveilee näköjään nykyaikaisesta ja kevyestä näyttöpäätetyöstä. Kertooko tämä kuitenkin siitä, että ihminen olisi onnellisimmillaan saadessaan käyttää aivojensa lisäksi myös käsiään ja kehoaan?

Vaikka automaation ja digitalisaation mainostetaan tekevän ihmisten elämästä helpompaa, niin se myös kahlitsee ihmiset tietokoneenruudun eteen. Ruumiillinen työ ja kädentaidot on aliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa olisin töissä. Aiemmin työskentelin päiväkodissa muutaman vuoden ja viihdyin todella hyvin. Palkka oli kehno ja lähdin kouluttautumaan ihan toiselle alalle. Nyt palkka on kohtuullinen, mutta päiväkotiarkea on välillä ikävä.

Minulla sama. Valmistuin sosionomiksi v. 2000 keväällä, enkä saanut mitään koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä pääsin v. 2001 puoleksi vuodeksi päiväkotiin työmarkkinatuella. Se oli todella hauskaa. Leikittiin ja askarreltiin. En ollut pienten ryhmissä, joten en paljonkaan vaippoja vaihdellut. Metsäretkipäivä perjantaisin oli parasta. Lapset ovat todella kekseliäitä: kävyistä ja risuista saavat vaikka mitä aikaiseksi. Metsässä kulkeminen kehittää tasapainoa. Itsekin sai liikuntaa siinä puuhassa. Kun puolen vuoden jakso päättyi, sain vielä pitkän sijaisuuden, olisiko ollut 11 viikkoa. Sitten työllistyinkin omalle alalle eli aikuissosiaalityöhön sosiaaliohjaajaksi ratkomaan isojen ihmisten isoja ongelmia.

On edelleen päiväkotiin ikävä ajoittain. Olisi kannattanut suorittaa varhaiskasvatuksen pätevyys, kun siihen vielä oli sosionomeilla mahdollisuus. Työ oli niin paljon iloisempaa ja helpompaa kuin ikinä missään työpaikassa sosionomin koulutuksella työ on ollut. Olen ollut vanhustyössä, vammautuneiden parissa, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien parissa, ja työtäni on aina leimannut ihmiselämän vaikeat aiheet, kuten köyhyys, riippuvuudet, lähisuhdeväkivalta, kuolema, vakavat sairaudet ja vammat, onnettomuudet, mielen sairaudet. Päiväkodissa voi toki noihin törmätä myös, mutta hyvin harvoin, eikä niiden käsittely ole työn perustehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva haaveilee näköjään nykyaikaisesta ja kevyestä näyttöpäätetyöstä. Kertooko tämä kuitenkin siitä, että ihminen olisi onnellisimmillaan saadessaan käyttää aivojensa lisäksi myös käsiään ja kehoaan?

Vaikka automaation ja digitalisaation mainostetaan tekevän ihmisten elämästä helpompaa, niin se myös kahlitsee ihmiset tietokoneenruudun eteen. Ruumiillinen työ ja kädentaidot on aliarvostettua.

Ei se oikeastaan siitä kerro, vaan siitä, että ihmisillä ei nykyisin ole kokemusta fyysisesti raskaista töistä ja niiden haittapuolista. Olin kenkätehtaalla nuorena töissä 3,5 vuotta. Haittoja: selkä väsyy ja kipeytyy, olkapäihin, kyynärpäihin ja muihin niveliin tulee kulumia, jatkuva meteli ärsyttää, pöly laittaa aivastelemaan ja altistaa mm. astmalle. Kaikki ne ihmiset, jotka olivat siellä olleet pitkään, olivat todella monisairaita. 

Minun omat vanhemmat olivat karjatilallisia maanviljelijöitä 70-80-luvulla. Oli se siihen aikaan rankkaa työtä. Aamulla viideltä lyosylle. Traktorilla saattoi joutua peltoja ajamaan 14 tuntia putkeen kun sen aika oli. Raskaita nostoja. Nykyisin on koneita, joten ihan erilaista työtä. Minä olin lapsi/ nuori ja auttelin vain tietyissä töissä, kuten lehmien pesussa tai kanojen ruokinnassa ja kananmunien pesussa (kyllä: munat piti pestä ihan käsin, jos niitä aikoi myydä.) Maitotonkkiin en saanut koskea, kun ne oli raskaita, enkä ajaa traktoria. Välillä tietysti piti ruokkia lehmiä ja katsoa, että on raikasta vettä. Meillä isä kävi myös metsätöissä, missä hän sitten vammautui ja joutui työkyvyttömäksi. Kotoa on peritty se ajatus, että kevyeen työhön kannattaa pyrkiä, niin säilyy terveempänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa olisin töissä. Aiemmin työskentelin päiväkodissa muutaman vuoden ja viihdyin todella hyvin. Palkka oli kehno ja lähdin kouluttautumaan ihan toiselle alalle. Nyt palkka on kohtuullinen, mutta päiväkotiarkea on välillä ikävä.

Minulla sama. Valmistuin sosionomiksi v. 2000 keväällä, enkä saanut mitään koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä pääsin v. 2001 puoleksi vuodeksi päiväkotiin työmarkkinatuella. Se oli todella hauskaa. Leikittiin ja askarreltiin. En ollut pienten ryhmissä, joten en paljonkaan vaippoja vaihdellut. Metsäretkipäivä perjantaisin oli parasta. Lapset ovat todella kekseliäitä: kävyistä ja risuista saavat vaikka mitä aikaiseksi. Metsässä kulkeminen kehittää tasapainoa. Itsekin sai liikuntaa siinä puuhassa. Kun puolen vuoden jakso päättyi, sain vielä pitkän sijaisuuden, olisiko ollut 11 viikkoa. Sitten työllistyinkin omalle alalle eli aikuis

Onko niin, ettei sosionomi (amk) pääse enää varhaiskasvatukseen? Vai pitääkö lisäksi olla jotain kasvatusalaa? Mielenkiinnosta kysyn, kun julkisuudessa ollut viime vuosina valitusta, ettei päiväkoteihin löydy työntekijöitä ja vaka-opettajia.

Tekisin tietysti lapsuuden ihannetytöksi, eli olisin lossin kuljettaja :). Asuimme isossa saaressa, josta kulki lossi mantereelle. Kulkee edelleenkin. Minusta se oli ihailtavaa työtä.

Museo-opas