Pakkoajatukset

Minulla vähän samanlaista oireita ja diagnoosina skitsofrenia.

Turha hävetä tuollaista. Olet nyt itse huomannut että sinulla on tällaisia häiritseviä ajatuksia, ja olet menossa saamaan hoitoa niihin, ja kuulemaan ettet todellakaan ole yksin. 

Muista kuitenkin se että parantuaksesi sinun täytyy itse lopettaa tuo yliajattelu, sitä ei voi millään hoidolla kukaan puolestasi lopettaa, tai pillereillä. Sanon tämän siksi että moni ajattelee ettei pysty lopettamaan, vaan jonkun toisen pitäisi parantaa ajattelu, ja tämä on syynä siihen ettei ihminen toivu. Eli ota alussa jo kanta että sinä itse työskentelet voittaaksesi tämän sairauden.

Tsemppiä! 

Onko liikaa tehtäviä joista yrität suoriutua. Joillekin alkoholi, kofeiini tai lääkkeen haittavaikutus voi tehdä /lisätä pakko- tai toistoajatuksia. Stressitasokin vaikuttaa, unen määrä/laatu, valaistus, lämpötilat ja ympäristö, onko kolkko. Vai jokin trauma. Mutta ihmiset ovat nuorena varsinkin vähän "neuroottisempia", ei hulluja. Elämää voi muotoilla itselle sopivammaksi.

Kiitos,

On hirveätä pelätä tekevänsä jotain vaikka pidän itseäni kilttinä luonteena, joka on joutunut kokemaan pahoja asioita elämässä.

Stressiä on kieltämättä aika paljon tällä hetkellä. työ, raha, ihmissuhteet, vanhemmat yms kaikki yhtäaikaa. Olen myös juuri saanut tietää joutuvani suht suureen leikkaukseen

Joo normia settiä. Töissä usein tuli tunne että unohdin kodin etuoven auki (vaikkei se ole edes kauhean mahdollista) ja sitten piti taistella koko päivä sitä ajatusta vastaan, ettei lähtenyt kotona käymään sen vuoksi. Samoin vainoharhaisia ajatuksia, kuvittelen että kaikki tuntevat minut ja puhuvat minusta pahaa keskenään, myös kaupassa ne työntekijät.

On hyvä että pääset puhumaan jonkun kanssa asiasta. Se yleensä helpottaa oireita.

Pakkooireet / -ajatukset eivät ole yhtä kuin "sekoaminen".💙

Vierailija kirjoitti:

Joo normia settiä. Töissä usein tuli tunne että unohdin kodin etuoven auki (vaikkei se ole edes kauhean mahdollista) ja sitten piti taistella koko päivä sitä ajatusta vastaan, ettei lähtenyt kotona käymään sen vuoksi. Samoin vainoharhaisia ajatuksia, kuvittelen että kaikki tuntevat minut ja puhuvat minusta pahaa keskenään, myös kaupassa ne työntekijät.

Kun miettii, kuinka vähän itse ajattelee muitten ihmisten tekemisiä, ymmärtää, ettei toisia kiinnosta omat tekemiset yhtään sen enempää. On vapauttavaa ymmärtää, kuinka vähän ihmiset itsestä kiinnostuvat ja itseä ajattelevat :)

Vierailija kirjoitti:

Pakkooireet / -ajatukset eivät ole yhtä kuin "sekoaminen".💙

Tämä. Ajatukset ovat vain ajatuksia -- niin kamalia, häiritseviä, rampauttavia ja sekopäisiä kuin ne voivatkin pahimmillaan olla. Esim. itsellä stressi pahentaa radikaalisti OCD-oireilua, ja se on myös hyvä tunnistaa. Voi ikään kuin tietyissä tilanteissa tarkkailla itseään ulkopuolelta ja yrittää lempeästi/huvittuneesti katkaista esim. jotain hellantarkistusluuppia: "No niin, nytpä taas menee ihan hassuksi tämä homma, taidan olla aika väsynyt ja stressaantunut, eiköhän se ole tullut jo selväksi, ettei liesi ole päällä." 

Mulla sama homma ja OCD dg 2013

Mun pakkoajatukset on usein negatiivisella tavalla seksuaalisia. Saatan ajatella/nähdä mielessäni naapurin mummon alasti enkä saa sitä pakkoajatusta pois päästäni. Ja ei muuten oo trolli. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tätä just puitiin että on melko yleistä että pakko-oireisessa on näitä tän kaltaisia ajatuksia. Tunnen itteni usein likaseks myös mieleltäni.

Hei ap, et ole hullu. Minäkään en ole vaikka diagnooseina OCD, paniikkihäiriö ja agorafobia. Sekä terapeuttini että aiheeseen liittyvät kirjat kertovat etteivät ahdistuneisuushäiriöt ole sama asia kuin hulluus.

Kiitos, pelkästään "ääneen" kirjoittaminen tuntui hieman helpottavalta.

Olen yrittänyt päästä eroon näistä ajatuksista, olen lukenut aiheesta. Olen yrittänyt ohjeitten mukaan esim. Ajatella mikä voisi olla pahin seuraus näissä ajatuksissa. Kyllä aina päädyn samaan lopputulokseen häpeä, häpeä on pahin ajatus. Ja joskus mietin, että mitä jos oikeasti ajatus toteutuisi, mikä olisi pahin pelkoni, häpeä ja vankila. Näitä olen pyörittänyt päässäni, kun jossain bnäin neuvottiin

Ap

Olen miettinyt, että ennenkuin pääsen terapiaan. Onko väärin hakea sairaslomaa, erään toisen sairauden takia. Tuntuu, että pääni käy liian "kuumana" tällä hetkellä. Minulla on sairaus, jonka takia tiedän saavani esim. Viikon sairaslomaa helposti. Mutta jotenkin ajattelen, että siitä seuraa pahaa ja pakkoajatukset muuttuu "todeksi" eli tunnen, että olisin levon tarpeessa mutta en uskalla sitä hakea

Ap.

Tarkistelua mulla myös. Väsyneenä pahenee. En koe olevani muuten hullu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos,

On hirveätä pelätä tekevänsä jotain vaikka pidän itseäni kilttinä luonteena, joka on joutunut kokemaan pahoja asioita elämässä.

 Kuulostaa muutenkin siltä, että taustalla on pikemminkin sairaalloinen ylitunnollisuus ja ilmiömäisen herkkä alttius syyllistyä ja syyllistää itseään, ei mikään "hulluus" tyyliin skitsofrenia. Nou hätä, pääset tosta yli.

Mee lääkäriin, selitä oirees niin voit saada rauhoittavia. Mieles rauhoittuisi. Kilttinä, analyyttisenä, itsekriittisenä, ahdistuneena ja itseään ulkopuolelta katsovana saa solmuun itsensä aika nopeesti.

Solmussa ja ylikuumentuneessa tilassa kyllä oikeasti olen muutenkin kuin tämän helteen takia.

Jörki sanoo, että nyt on aika viheltää peli poikki mutta ajatukset pyörii omaa rataa. Ihan hirveä sairaus, en kyllä ihan bheti pahempaa keksi 😢 olen monesti miettinyt, oi mitä pahaa olen tehnyt tämän ansaitakseni.

Kirjoitan teille nyt ajatuksen mikä saa mieleni ahdistumaan. Pelkään, että olen tietämättäni lähennellyt työkaveriani, joka kehitykseltään hieman erilainen, kun me muut. Hän on minulle todella tärkeö, enkä koskaan satuttaisi häntä. Tämä ajatus ahdistaa niin, että töihin meno tuntuu ahdistavalta.

Et oo yksin ap!

T: myöskin OCD:stä kärsivä