Lue keskustelun säännöt.
Aloitan suomenruotsalaisen naisen elämäntyylin. Onko teillä vinkkejä tai ehdotuksia?
20.06.2022 |
Suomenruotsalaisia tulee kaikissa malleissa herrakerhojen sikarintupruttajista maaseudun lantavarpaisiin, ja tavoitteeni on olla sitä fiinimpää väkeä.
Ruoka: tuoreista raaka-aineista kotitekoista ruokaa, ei mitään valmisruokia. Vaihdan lautaskoon pienempään (linjat pysyvät kurissa). Kesään sopivat erilaiset rapukestit ja grillaustuokiot ystävien ja perheen kanssa. Alkoholi kuuluu aterioille ja täydentää ateriaa, mutta mitään kännäystä ei ruokapöydässä harrasteta.
Liikunta: purjehdus on vaikeaa vasta-alkajalle, joten pidän riman matalammalla. Tavoitteellinen liikunta on ihanteellista, esim. puolimaratoniin treenaus. Vaellusretket Lappiin ja saaristoon listalla.
Muu vapaa-aika: Vähennän puoleen teeveen katselua, enemmän hyvän kirjan lukemista. Sosialisoin enemmän vapaa-ajalla. Hymyilen melkein jatkuvasti seurassa, murjotus on selvin merkki metsäläisyydestä. Heittelen keskusteluun satunnaisia kielitaitojani korostavia lausahduksia, kuten "härregud!" yllättävissä tilanteissa ja "jaså" todetessani jotain. Kielellisen ulostuloni pidän ruotsalaisen leikikkäänä blues-tyylisenä rytminä, jossa sanan paino voi olla vaikka sanan lopussa! Näin pääsen eroon suomalaisesta monotonisesta murahtelusta.
Meikki ja tyyli: hyvin luonnollinen meikki, paklaaminen ei ole ihailtavaa. Huulipuna hyvin luonnollisen värinen, jos ollenkaan. Vaaleat (tarvittaessa vaalennetut) polkka- tai keskimittaiset hiukset rennosti auki, kenties laineita. Valkeita neuletakkeja huolimattoman tyylikkäästi harteille aseteltuna. Valkoinen, beige. Farkut korvataan chinoilla ja t-paidat urheilullisilla pikeepaidoilla. Kenkinä ei mitään crocseja, vaan loaferit tai puhtaan valkoiset tennarit.
Näillä ohjeilla kohti kesää!
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kaiken maksaa isä ja sitten aviomies.
Väärin. Varsin monella on yliopisto-korkeakoulu loppututkinto.
Niin on mutta ammatti on hemmafru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä unohda että fafa teki taas sitä ja fafa teki taas tätä.
Ja kai sulla on hommattuna myös aviomies, joka seurapiirissä kutsuu sua hellittynimillä, mutta selän takana pettää koko ajan? Mä en taida tuntea kuin yhden suomalaisruotsalaisen, joka ei petä ja tunnen töiden takia heitä monta. Ja työkaverien kanssa ne pettääkin.
Vierailija kirjoitti:
Poistaisin listaltasi alkoholin, sitä eivät tutut suomenruotsalaiset käytä juuri ollenkaan, milloinkaan. Vastaavasti lisäisin liikuntaa eri lajeja ja ylipäänsä terveellistä elämää. En muuten tunne ketään suomenruotsalaista, joka purjehtisi, ne ovat kaikki suomenkielisiä.
Kyllä rapujuhlissa tulee ottaa snapsia, mutta humaltua saa vain sen verran että on iloinen ja hyvä meininki.
Purjehtivia suomenruotsalaisia tunnen useampia (itse en purjehdi, olen enemmän tuota ap:n mainitsemaa lantavarvas-kategoriaa), ja heillä on usein varsin vanha purjevene, hyvin hoidettu ja kunnostettu.
En tunnista itseeni noista, vaikka oonki suomenruotsalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin kaiken maksaa isä ja sitten aviomies.
Ei. Suomenruotsalaiset naiset ovat yleisesti ottaen feministejä, ja käyvät itse töissä. Opinnot usein Hankenissa, Helsingin yliopistossa tai Åbo Akademissa (Vaasassakin lienee jotain yliopistotasoista tarjolla, mutta siellä asuu enemmän niitä jyväjemmareita kuin parempaa väkeä, ja meno on hyvin erilaista.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielen opettelet kaiketi ihan ensimmäisenä? Voit valita jonkun kivan murteen, itse suosittelen Pietarsaaren seudun murretta. Ehdottomasti hauskin.
Mun mielestä hauskimman kuuloinen suomenruotsin murre on Helsingin seudun murre, kun siinä sekoitetaan suomen ja ruotsin sanoja keskenään vähän.
Katso ap tältä Youtubekanavalta esimerkkejä, miten eri suomenruotsin murteita puhutaan stereotyyppisesti.
Ihan mainio! Alldeles toppen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielen opettelet kaiketi ihan ensimmäisenä? Voit valita jonkun kivan murteen, itse suosittelen Pietarsaaren seudun murretta. Ehdottomasti hauskin.
Närpiön murre vasta hauska onkin, mutta ei edusta tuota paremman väen kieltä, ja ap:han nimenomaan halusi olla sitä ns. parempaa väkeä. Tähän sopii parhaiten Helsingissä koulutetumman väen kesken puhuttava selkeä suomenruotsalainen yleiskieli, aika samantyylinen mitä kuulee suomenruotsalaisissa uutisissa. Kannattaa käydä esim. Svenska litteratursällskapetin luennoilla, siellä käy paljon korkeasti koulutettua ja kulttuurista kiinnostunutta väkeä, joka puhuu ns. sivistyneesti.
Samalla voi muuten etsiä pukeutumiseen inspiraatiota, jos se ap:n mainitsema neutraali pukeutumistyyli ei nappaa. Kulttuurista kiinnostuneilla naisilla on usein värikkäitä kaapumekkoja, vähän sellaisia Gudrun Sjöden-tyylisiä, isot värikkäät silmälasit sekä oikein lyhyt tukka. Tämä koskee kyllä vähän kypsempää ikäluokkaa, joten jos ap on alle 40-vuotias, niin tätä tyyliä ei välttämättä kannata harkita.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsinkieliset EI vaella vaan purjehtii/veneilee.
Väärin. Kaikenlainen luonnossa liikkuminen on meidän joukossa todella suosittua, moni on ollut lapsena partiolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kaiken maksaa isä ja sitten aviomies.
Väärin. Varsin monella on yliopisto-korkeakoulu loppututkinto.
Niin on mutta ammatti on hemmafru.
Jotain lähdettä tälle? En tunne yhtäkään suomenruotsalaiste hemmafruta, jos ei oteta huomioon kotona alle 3-vuotiaita hoitavia. Meillä on kyllä tapana tehdä töitä.
Muista, että ihon pitää olla ruskeaa korppua ja hiusten valkeaa hamppua. Se purjehtiminen nääs.
Hoikkuus, kyllä, ja muista että jokainen kunnon suomenruotsalainen nainen on lättäperse. Pyöreät pakarat tai persjalkaisuus on niin savolaista.
Muista myös sotkea kieliä, puhut jättekivasta jne. "det är ihansama" osv.
t: suomenkielinen från Pargas. Ihan oikeasti ruotsinkieliset tunnistaa jo takapuolesta, vaikka hoikkaan suomenkieliseenkin vertaisi. Se on aivan hämmästyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota käyttöön lyhyt ja "pirteä" lempinimi kuten Lili, Sofi, Caro.
Solsidanista kyllä opimme, että omasta nimestä väännetyt lempinimet, kuten Mickan, ovat niin alaluokkaisia.
Lempinimien pitää olla jotain minkä tarinan tietää vain samassa yksityiskoulussa olleet.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että ihon pitää olla ruskeaa korppua ja hiusten valkeaa hamppua. Se purjehtiminen nääs.
Hoikkuus, kyllä, ja muista että jokainen kunnon suomenruotsalainen nainen on lättäperse. Pyöreät pakarat tai persjalkaisuus on niin savolaista.
Muista myös sotkea kieliä, puhut jättekivasta jne. "det är ihansama" osv.
t: suomenkielinen från Pargas. Ihan oikeasti ruotsinkieliset tunnistaa jo takapuolesta, vaikka hoikkaan suomenkieliseenkin vertaisi. Se on aivan hämmästyttävää.
Mulla on toi litteä takamus. Suomalainen olen. Ja pitkät jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielen opettelet kaiketi ihan ensimmäisenä? Voit valita jonkun kivan murteen, itse suosittelen Pietarsaaren seudun murretta. Ehdottomasti hauskin.
Närpiön murre vasta hauska onkin, mutta ei edusta tuota paremman väen kieltä, ja ap:han nimenomaan halusi olla sitä ns. parempaa väkeä. Tähän sopii parhaiten Helsingissä koulutetumman väen kesken puhuttava selkeä suomenruotsalainen yleiskieli, aika samantyylinen mitä kuulee suomenruotsalaisissa uutisissa. Kannattaa käydä esim. Svenska litteratursällskapetin luennoilla, siellä käy paljon korkeasti koulutettua ja kulttuurista kiinnostunutta väkeä, joka puhuu ns. sivistyneesti.
Samalla voi muuten etsiä pukeutumiseen inspiraatiota, jos se ap:n mainitsema neutraali pukeutumistyyli ei nappaa. Kulttuurista kiinnostuneilla naisilla on usein värikkäitä kaapumekkoja, vähän sellaisia Gudrun Sjöden-tyylisiä, isot värikkäät silmälasit sekä oikein lyhyt tukka. Tämä koskee kyllä vähän kypsempää ikäluokkaa, joten jos ap on alle 40-vuotias, niin tätä tyyliä ei välttämättä kannata harkita.
By Piasin valkoiset pellavamekot, tunikat ja housut ovat must! Ja se pikkuhuivi kaulaan. Ja jos oot nuori, suomalaisten Ruotsinkielelle nauraminen!
Kaikki, joilla on ruotsalainen sukunimi, eivät ole juuriltaan ruotsalaisia/kielisiä. Aikoinaan ihmisillä ei ollut sukunimiä, vaan nimet saatiin tarvittaessa siitä tilasta, jonne syntyi tai jossa työskenteli. Joillakin saattoi tosin olla isänä se tilan isäntä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen nimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ja kai sulla on hommattuna myös aviomies, joka seurapiirissä kutsuu sua hellittynimillä, mutta selän takana pettää koko ajan? Mä en taida tuntea kuin yhden suomalaisruotsalaisen, joka ei petä ja tunnen töiden takia heitä monta. Ja työkaverien kanssa ne pettääkin.
Erona suomalaisiin onkin se, että tämän takia ei ikinä erota!
Joku kysyi lähtötilannetta, että minkä verran täytyy muuttua jos mielin suomenruotsalaiseksi. Olen tummiin klassisiin vaatteisiin pukeutuva tekoblondi tamperelainen tallukka. Ulkonäkö siis melkein ok, vaaleita värejä vaan lisää, mutta luonteeltani olen monotonisesti murahteleva erakko. Harrastan kulttuuria ja hyvää ruokaa, mutta rapuja en ole koskaan maistanut. Olen myös vitivalkoinen enkä rusketu, saisin sen huolettoman purjehdusrusketuksen vain purkista! Olen asunut rannikkoseudulla ja ihastuin siihen yhteisöllisyyteen ja iloisuuteen, jota ei täällä metsässä näe. t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kaiken maksaa isä ja sitten aviomies.
Ei. Suomenruotsalaiset naiset ovat yleisesti ottaen feministejä, ja käyvät itse töissä. Opinnot usein Hankenissa, Helsingin yliopistossa tai Åbo Akademissa (Vaasassakin lienee jotain yliopistotasoista tarjolla, mutta siellä asuu enemmän niitä jyväjemmareita kuin parempaa väkeä, ja meno on hyvin erilaista.)
Nykyään joitain suomenruotsalaisia opiskelee myös Jyväskylän yliopistossa, kun sinne on muistaakseni siirretty joiden kielten opinto-ohjelmat Vaasan yliopistosta. Ainakin 5 vuotta sitten Jyväskylän yliopistoon siirrettiin saksan kielen opinto-ohjelma Vaasan yliopistosta, kun siinä ei riittänyt enää opiskelijamäärä Vaasassa. Muistan kun melkein 5 vuotta sitten kävin italian kielen sivuainekokeessa (olin tuolloin vielä Jyväskylän yliopiston opiskelija ja asuin Jyväskylässä), ja musta oli outoa kuulla jonkun nuoren naisen puhuvan ruotsia yhdelle sen tenttitilaisuuden valvojalle sen kokeen jälkeen poistuessani sieltä salista kokeen jälkeen. Ilmeisesti joku suomenruotsalainen. Opiskelen nykyään Helsingin yliopistossa samaa pääainetta kuin Jyväskylässä.
Ota käyttöön lyhyt ja "pirteä" lempinimi kuten Lili, Sofi, Caro.