Milloin vielä ohi ihanteena, että tyttölapsesta kasvatetaan mahdollisimman kiltti?
Nythän ei enää ole, vaan pitää kasvattaa sellaiseksi, että osaa pitää puoliaan ja tuoda itseään esiin, olla sanavalmis, sosiaalinen jne.
Minä nyt reilu kolmekymppinen muistan, että meillä oli tärkeää että oli aina kiltisti ja nätisti. Vaikka ei se tavallaan ollut alistavaa, kyllä minua kuunneltiin ja otettiin huomioon, mutta esim. jossain juhlissa tai tapahtumissa, missä oli muita, piti osata olla aina tosi kiltisti. Joskus ihan remmiäkin annettiin siitä, jos oli käyttäytynyt jossain muiden nähden huonosti.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta... ja se, että veli sai kuritusta vasta jos oli suunnilleen tappannut naapurin koiran, mutta minua kuritettiin, jos olin kiukutellut! Epäreilua.
Perheissä on ollut kovin eri tyylejä kasvattaa. Hyvät käytöstavat voi opettaa ilman väkivaltaa. Näin toimivat 40-luvulla syntyneet vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta... ja se, että veli sai kuritusta vasta jos oli suunnilleen tappannut naapurin koiran, mutta minua kuritettiin, jos olin kiukutellut! Epäreilua.
Perheissä on ollut kovin eri tyylejä kasvattaa. Hyvät käytöstavat voi opettaa ilman väkivaltaa. Näin toimivat 40-luvulla syntyneet vanhempani.
Tuolloin 70-80-luvulla monet joutuivat koulussakin väkivallan kohteiksi. Nimittäin henkisen sellaisen, joka ilmeni eristämisenä muista esimerkiksi käytävään, jälki-istuntoon tai jopa nurkkaan.
2010-luvullahan nimenomaan lapset sai käyttäytyä "sukupuolelleen epätavallisesti", siis nuoret tytöt sai olla räväköitä jne ilman, että joku tuli kertomaan heille, että he eivät sitten varmaan ole tyttöjä ollenkaan, koska tytöt on hei kilttejä ja kauniita ja tykkäävät meikata jne. Nykyään kiltteys, taiteellisuus jne tekevät pojastakin tytön. Ts. tyttöys tarkoittaa noita asioita 2020-luvulla?