Kuinka selvisit traumasta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on perheen sisäisestä pääosin henkisestä väkivallasta syntynyt cptsd. Ja sitten elämässä trauma on vahvistunut erinäisten tapahtumien myötä parisuhteissa. Olen vuosikymmenten saatossa käynyt erilaisia määriä eri terapeuteilla ja tutustunut paljon self helpiin. 

Nyt ostan tarvittavan määrän terapiaa kovalla rahalla (toivottavasti budjetti riittää...) terapeutilta, joka on erikoistunut kriisiterapiaan, lähisuhdeväkivaltaan, narsismiin, seksuaaliväkivaltaan tms. En usko tarvitsevani kelan pitkäkestoista terapiaa enkä ole tällä hetkellä edes halukas sellaiseen (oikeanlaisen terapeutin löytämisen vaikeus, ajankäyttö jne). 

Käytännön haitta tällä hetkellä on se, että trauma on sen verran aktiivisessa vaiheessa tällä hetkellä, että dissosioin melko paljon. Osasta ystävistäni olen eristäytynyt, osa taas on tukenani. 

Millä tavalla dissosioit? Millaista se on käytännössä? Mietin siis; voiko minulla olla sitä.. mutta kun en täysin ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on perheen sisäisestä pääosin henkisestä väkivallasta syntynyt cptsd. Ja sitten elämässä trauma on vahvistunut erinäisten tapahtumien myötä parisuhteissa. Olen vuosikymmenten saatossa käynyt erilaisia määriä eri terapeuteilla ja tutustunut paljon self helpiin. 

Nyt ostan tarvittavan määrän terapiaa kovalla rahalla (toivottavasti budjetti riittää...) terapeutilta, joka on erikoistunut kriisiterapiaan, lähisuhdeväkivaltaan, narsismiin, seksuaaliväkivaltaan tms. En usko tarvitsevani kelan pitkäkestoista terapiaa enkä ole tällä hetkellä edes halukas sellaiseen (oikeanlaisen terapeutin löytämisen vaikeus, ajankäyttö jne). 

Käytännön haitta tällä hetkellä on se, että trauma on sen verran aktiivisessa vaiheessa tällä hetkellä, että dissosioin melko paljon. Osasta ystävistäni olen eristäytynyt, osa taas on tukenani. 

Millä tavalla dissosioit? Millaista se on käytännössä? Mietin siis; voiko minulla olla sitä.. mutta kun en täysin ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Itselläni se on vahvaa alivireisyyttä. Katoan vaan jonnekin. Sumuun. Huomaan, että olen saanut päivän aikana tehtyä ehkä kolme, neljä tuntia jotain ja muu on vaan mennyt huomaamatta. Olen äärimmäisen hidas enkä kosketuksessa hetkeen. Tai nukun valtavasti. 

Joskus se voi olla myös ehkä ylivireyttä, en tiedä, liittyykö tämä siihen vai ei. Voin urheilla paljon tai tanssia itsekseni tai tehdä jonkun ihme mielikuvitustripin. 

Jollain, joka käyttää päihteitä tai on muita addiktioita, saattaa olla addiktiivista käytöstä, mulla sellaista ei ole. Ainoa on, että saatan alisyödä tai ylensyödä, mutta en anoreksiaan tai bulimiaan asti, paljon lievemmällä tasolla. 

Mua harmittaa se, että olen vetäytynyt ystävien seurasta enkä jaksa pitää yhteyttä. Toivottavasti saan heidät takaisin vielä sitten, kun toivun tästä. Normaalisti olisin tänäänkin soittanut jollekin tai tavannut. Nyt vaan olen hiljaa kotona, pääosin omissa oloissani. Keho tuntuu täysin nääntyneeltä, mutta en oikein osaa nyt muutakaan. 

En ole oikein vieläkään selvinnyt terapiasta huolimatta, mutta vielä riittää toivoa.

Traumoja on monenlaisia.  Yksi avaimista melkein kaikkiin on työstää antaa anteeksi. Toinen on kokonaiskuvan säilyttäminen, sillä elmässä yleensä on paljon myös hyvää.

Kipua ei voi "hukuttaa" (alko, huumeet,seksi, ruoka ym). Vihan pitää tulla ulos jotenkin terveesti, vaikka metsässä huutamalla:).

Jumala auttaa, mutta olemme kolminaisuus ja sielunhaavoihin auttaa myös terapiat.

Valitettavasti on heitä, jotka vain jäävät odottamaan ihmettä, ja eivät etsi myös terapeuttista apua. Jos vain voi on hyvä kertoa niille läheisille, kun alkaa työstää sielunkipua, muuten voi tulla yllätys reaktioita joita he eivät voi ymmärtää.

Puhumalla, kirjoittamalla. Ehkä merkittävin apu oli emdr-terapia. Sen jälkeen minusta murtuivat pahimmat tunteet ja energiaa jäi elää muutakin elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Puhumalla, kirjoittamalla. Ehkä merkittävin apu oli emdr-terapia. Sen jälkeen minusta murtuivat pahimmat tunteet ja energiaa jäi elää muutakin elämää. 

Voitko kertoa lisää tästä edmr terapiasta?

Up

With a little help from my friends.

Up

😊

Vierailija kirjoitti:

Pitkän terapian ja läheisten tuen avulla. Mulla lapsuuden aikainen trauma. Heitteillejättö ja hyväksikäyttö.

Mulla taas terapia ei auttanut mitään. Oma henkilökohtainen asian prosessointi on tuonut jonkinasteisen mielenrauhan ja kyvyn antaa tekijälle anteeksi, se kai se onkin olennaista, että päästää irti siitä surusta, vihasta ja katkeruudesta.

Luulen, että tuon seurauksena sairastuin myöhemmin myös paniikki/ahdistus häiriöön ja siitä en ole onnistunut pääsemään eroon, tai no ehkä ahdistuksesta pääosin, mutten sosiaalisten paikkojen ja tilanteiden pelosta.