Mies sanoi suhteen muuttuneen kaverilliseksi

Joitakin päiviä sitten mieheni halusi kertoa tuntemuksiaan. Sanoi ettei koe samanlaista tunnetta kuin ennen ja tunnun enemmän kaverilta nykyään, eikä hän tiedä miten reagoida asiaan. Ei halunnut siis erota, mutta kertoi rehdisti mikä on tilanne hänen kohdallaan.

Meillä on takana jakso missä olemme olleet ehkä liikaakin yhdessä, eikä siinä yhdessäolossa ollut niinkään laatuaikaa enää kyseessä, koska koronan ym takia vaan oltiin tosi paljon kaksin kotona ja elämä oli sitä perusarkea lähinnä ilman erikoisuuksia. Siinä itselläkin asenne muuttui jokseenkin äksyileväksi ja väsyneeksi kun työt ym kaikki tapahtui kotoa niin tuntui lähinnä että mökkihöperyys ottaa vallan. Enkä varmasti ole osannut itsekään huomioida miestäni tarpeeksi hyvin. En siis voinut syyttää miestäni tuntemuksistaan, koska hän oli oikeassa. Suhteemme ei ollut enää se alkuajan ihana ja sama. Siltikään itsekään en halunnut näillä perusteilla päättää suhdetta.

Tämän jälkeen juttelimme paljon ja selviteltiin asioita. Jostain syystä sitten muutama päivä myöhemmin mieheni otti minusta yhtäkkiä nukkumaan mennessä kiinni ja päädyimme kiihkeään suuteluun ja harrastamaan parasta seksiä mitä koskaan on ollut. Sama tapahtui seuraavanakin iltana. Ja sitä seuraavana päivänä.

Mutta mieheni ei vaikuttanut silti erilaiselta tunteidensa kanssa jälkikäteen. Tämä suretti itseäni kun en tiennyt mistä on kyse ja taas vetäydyimme omiin kuoriin hetkeksi ja oli päivätolkulla hiljaista.

Olin hämmentynyt, koska mieheni tuntien hän ei pysty seksiin jos mieltään painaa mikään, eikä hän koskaan käyttäisi minua ns. hyväkseen sen suhteen vain tarpeita tyydyttääkseen. Kuten en itsekään voisi tehdä hänelle. Hän siltikin vetäytyi yhtäkkiä tuon ihanan seksin jälkeen eikä yhtäkkiä sitten seksi ollutkaan edes kysymyksessä enää hänen kohdallaan. Minua raastoi tunne siitä, ettei minua kohtaan tunneta halua ja rakkautta. Vaikka kuinka halusin pyrkiä eteenpäin niin vastarakkautta saamatta olo oli hirveä kokoajan ja oli vaikea antaa toiselle mitään kun en saanut mitään vastakaikua takaisin.

Otin asian puheeksi ja kysyin mikä on homman nimi, mitä tuo kaikki ihana seksi oli ja miksi nyt on näin etäinen minulle. Mies sanoi vaan että tunteet ovat olleet sekavia ja tuntuu jotenkin vaikealta päästä eteenpäin yhtäkkiä. Olimme siis pohtineet kenties samaa ongelmaa. Kysyin suoraan mikä on tilanne, että haluaako hän nyt luovuttaa täysin vai uskooko meihin vielä. Ei halunnut luopua ja sanoi haluavansa takaisin sen hyvän mitä meillä on ollut, ja haluaa että kaikki olisi hyvin. Minä haluan sitä myös edelleen. Tuon keskustelun jälkeen mies on ollut enemmän oma itsensä taas ja ottaa syliinsä ja osoittaa välittämistä enemmän.

Ehkä haluaisin vaan kuulla samantyylistä kokemusta, että jos liika yhdessäolo tai vaikea elämäntilanne on kuormittanut suhteen kipinän vaisummaksi, niin miten olette selvittäneet asian ja saaneet kipinää takaisin?

Haluan uskoa, että kun tästä selvitään niin suhde vaan lujittuu. Meillä alku oli todella huikea ja kyseessä ei ollut vain alkuhuuman hienous, vaan muutoinkin tämä suhde on aivan erilaista kuin mikään ikinä. Mutta samalla tämä tilanne on itselle niin uusi, että kaipaan kenties vertaistukea ym.