Menisitkö naimisiin jos miehellä ruma sukunimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köhkah kirjoitti:

Sukevalla on Kakkisia paljon - ja Äkkijyrkkiä.

Ei taida Suomessa olla kuin yksi Äkkijyrkkä.

Ja sekin taitaa olla lähinnä vain se hänen taiteilijanimensä julkisuudessa.

Taitaa Ritva tai Riitta olla virallisesti..

Pitäisin oman nimeni oli miehen sukunimi mikä hyvänsä, tietysti.

Miten se miehen sukunimi mihinkään liittyy?

En meinisi nimen mukaan naimisiin vaan miehen ja jos sukunimi olisi ällöttävä voisin ehdottaa uuden sukunimen ottoa.

Sukunimi ei yleensäkään ole ällöttävä olisi se sitten Sikiö tai Guggelson ei väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köhkah kirjoitti:

Sukevalla on Kakkisia paljon - ja Äkkijyrkkiä.

Ei taida Suomessa olla kuin yksi Äkkijyrkkä.

Ja sekin taitaa olla lähinnä vain se hänen taiteilijanimensä julkisuudessa.

Miina Äkkijyrkän alkuperäinen sukunimi oli Loiva.

En vaihda nimeä jos menen naimisiin. Enkä edes mene naimisiin. Synnissä on kivempi elää.

Otin miehen sukunimen tietysti, kun naimisiin mentiin. Ihan tavallinen tosin oli.

Isäni vähän vinkaisi, kun ei hänen nimisiään paljon ole, mutta minkä minä sille voin, että sai vain tyttöjä.

Sukunimihullu on näköjään päässyt suljetulta.

Hänelle ei ole vieläkään valjennut se, että ei Suomessa tarvitse ottaa perheelle aina miehen sukunimeä. Ihan turha sitä on hänelle yrittää vakuuttaa.

Mä pidin aikamani oman sukunimeni naimisiin mennessä, vaikka miehen nimi oli ihan tavallinen. Ei miehen sukunimi mun naimisiinmenoon vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köhkah kirjoitti:

Sukevalla on Kakkisia paljon - ja Äkkijyrkkiä.

Ei taida Suomessa olla kuin yksi Äkkijyrkkä.

Ja sekin taitaa olla lähinnä vain se hänen taiteilijanimensä julkisuudessa.

Oikea nimi oli Loiva. Ja on tosijuttu.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin naimisiin miehen kanssa, jolla ei ollut yhtään sen rumempi/parempi/kauniinpi nimi, kuin minullakaan, mutta pidin toki oman nimeni. 

Voi kai sitä mennä naimisiin vaikka kuinka ruma nimisen miehen kanssa, mutta ei sitä nimeä tarvitse itse ottaa, eikä ainakaan lapsille antaa.

Itse en suostuisi antamaan lapselle  sukunimeksi  Sikala/Junttila/Tollola/Hourula ja on kai niitä paljon muitakin.

... tai Nuija... tai Sikiö... 😳

Eron jälkeen otin takaisin tyttönimeni. Lapsista keskimmäinen halusi sen myös. Kahdella on isänsä sukunimi, mikä on aika harvinainen sukunimi.

Tiedän tapauksen, että lapsi otti aikuisena äitinsä tyttönimen, tyyliin juurikin tuo Sikiö, koska isä, jolla oli tavallinen sukunimi tyyliin Mäkinen, oli harvinaisen vittumainen tätä tyttöä kohtaan.

En. Jättäisin sen sian alttarille ja karkaisin matkasaarnaajan kanssa ja alkaisin lestaksi. Oliko muuta kysyttävää.

Mua niin harmittaa kun otin miehen ruman sukunimen :( Silloin se ei tuntunut ihan niin kamalalta, mutta vuosien myötä aina vain enemmän ärstyttää kirjoittaa se. OIisi pitänyt miettiä tarkemmin ja olla "itsekäs". Naimisiin mennessä nuorena mulla oli ristiriitaisia tunteita asian suhteen sillä en tahtonut pitää juopon isäni nimeä, äiti taas oli höpissyt, että jos on tosissaan asiassa niin nimensä vaihtaa.. hitto, kyseessähän on vain nimi ja olihan se mun oma nimeni, ja niin paljon kauniimpi. Lapsilla myös isän nimi, ruma. :/ 

Näkeehän sen monesti että nainen haluaa pitää oman sukunimensä. Yleensä ei vaihda sitä Lahtiseksi jos on Kultakimpale itse.

Pitäisin oman, mies saa mun sukunimen jos haluaa.

Pitäisin oman nimeni huolimatta siitä minkälainen nimi miehellä on. Sillä onkin itse asiassa paljon kivempi sukunimi kuin mulla, mutta en silti vaihtaisi omaa nimeäni.

Minä pidin pitkin hampain ex-mieheni sukunimen jotta olisi sama lasten kanssa.

Hanna G., hesa

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen sukunimessä ei ole mitään vikaa, en silti ottanut sitä.  En näe ainuttakaan syytä vaihtaa nimeä.

Sama. Miehellä on ihan tavallinen neutraali suomalainen sukunimi kuten minullakin, mutta en nähnyt mitään syytä vaihtaa. Sen sijaan oli montakin syytä pitää oma nimi. Ei tarvinnut ruveta vaihtamaan ajo- ja pankkikortteja yms.