Loukkaantuisitko, jos kaverisi tekisi näin?
Emme ole nähneet kaverini kanssa pariin vuoteen, koska korona-aika ja tässä välissä sain lapsen. Kaveri kertoi, että hänellä on tänä vuonna pitkä kesäloma, koska kesätöitä ei ole. Pyysin häntä perheemme luo kylään. Bussimatka luoksemme on n. 1,5 tuntia, bussi tuo muutaman kilometrin päähän kodistamme. Lupasin, että kävisin hakemassa kaverin bussipysäkiltä ja meillä voisi olla yötäkin, huolehdin kaverille lakanat, pyyhkeet, ruoat yms. Kotonamme on vieraalle ns. oma huone, jossa voi nukkua eli ei tarvitse yöpyä muiden kanssa samassa huoneessa. Kotimme on perussiisti ja tavallinen, lemmikkejä ei ole. Puolisoni on ihan tavallinen ja lapsemme rauhallinen. Kivaa tekemistä kotipaikkakunnallamme riittää.
Kaveri ei ensin vastannut ehdotukseeni ja lopulta kieltäytyi tulemasta, koska vetosi huonoon rahatilanteeseensa. Muutama päivä kieltäytymisen jälkeen hän oli julkaissut somessa ilmoituksen, että hän kaipaa lomalleen tekemistä ja haluaisiko joku tuttu tehdä kämppävaihdon muutaman päivän tai viikon ajaksi. Haaveili, että voisi vaihtaa asuntoa esim. jonkun pk-seudulla asuvan kanssa ja vastineeksi toinen tulisi asumaan hänen yksiöönsä siksi aikaa, kastelemaan kukat yms. Kukaan ei jostain kumman syystä vastannut hänen ehdotukseensa.
Koin tuon tosi loukkaavana, että kaveri ei halunnut nähdä minun kanssani ja tulla kylään, mutta oli valmis lähtemään muualle. Olisitko sinä loukkaantunut tällaisessa tilanteessa? Miksi/miksi et?
Kommentit (28)
Johtuu siitä, että teillä on lapsiperhe. Selvästi kaipaa jotain menomestoja eikä hiekkalaatikon ääressä istumista.
Ei halua nähdä sinua, ikävä sanoa suoraan tämä totuus. Ette ole nähneet muutamaan vuoteen, vaikka välimatka on noin lyhyt. Jos oikeasti häntä kiinnostaisi, olisi sanonut kyllä.
Joo kaveri ei suostunut tuhlaamaan kesälomaansa jonkun parkuvat sinappikoneen seurassa, ihan hirveä kaveri.
Mietin nyt vähän?
Jätä lapsi isän hoitoon ja lähde sen kaverin kanssa tekemään jotain sellaista mitä hän haluaa kesälomallaan tehdä.
No huolimatta hienoista puitteistanne hän ei halua tavata sinua. Olette ehkä vieraantuneet toisistanne.
No kyllä unohtaisin tuollaisen ystävän.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että teillä on lapsiperhe. Selvästi kaipaa jotain menomestoja eikä hiekkalaatikon ääressä istumista.
Ei meillä tarvitse hiekkalaatikolla istua. Jos kaveri tulee käymään, niin mies voi katsoa lasta, niin päästään kaverin kanssa vaikka ulos syömään ja yksille.
Ap
Tuossa kämpänvaihtoskenaariossa hän olisi itsekseen eikä lapsiperheen kanssa viettämässä lomaa. Luultavasti haluaa tehdä "aikuisten juttuja" eikä ole varma, onnistuisiko se perheenne kanssa. Saattaa myös olla, että hän viihtyy yksin eikä mielellään vietä noin pitkiä aikoja muiden seurassa, vaikka olisikin oma huone. Varmasti suostuisi käymään kahvilla tms. kanssasi.
Ehkä ei vain halunnut sanoa ettei halua teidän perhearkeen. Ehkä haluaisi tavata sinut kahdestaan rauhassa.
En olisi loukkaantunut, kyseinen henkilö ei selvästi halunnut viettää lomaa toisten nurkissa. Ekä kokee olevansa tiellä tai vaivaksi.
Valitettava totuus nyt vaan on että te äiti-ihmiset ette osaa oikein lapsen saatuanne keskustella mistään muusta kuin siitä lapsestanne. Kaikki väitätte, että te osaatte ja että otatte sen toisenkin huomioon ja kysytte hänenkin kuulumisiaan ja puhuttu muistakin asioista mutta totuus on, että käännätte keskustelun joka vaiheessa siihen lapseen ja ymmärrän hyvin ettei kaverilla kiinnostanut tulla moneksi päiväksi kuuntelemaan hehkutusta sinun lapsesta.
Ehkä tyyppi halusi Helsinkiin eikä johonkin metsään?
Tuo asuntojenvaihto on erilaista tekemistä kuin kylään tuleminen. Joten en ehkä loukkaantuisi tuosta nimenomaisesta asiasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Valitettava totuus nyt vaan on että te äiti-ihmiset ette osaa oikein lapsen saatuanne keskustella mistään muusta kuin siitä lapsestanne. Kaikki väitätte, että te osaatte ja että otatte sen toisenkin huomioon ja kysytte hänenkin kuulumisiaan ja puhuttu muistakin asioista mutta totuus on, että käännätte keskustelun joka vaiheessa siihen lapseen ja ymmärrän hyvin ettei kaverilla kiinnostanut tulla moneksi päiväksi kuuntelemaan hehkutusta sinun lapsesta.
Minua kiinnostaa puhua muista asioista ja kysellä toisen kuulumisia, lapsiarkea on kotona ihan riittävästi ja lapsesta voin puhua puolison kanssa. En myöskään ymmärrä lapsen hehkuttamista muille, mitä se heitä liikuttaisi? Toki voin sanoa, jos Emma on oppinut uuden taidon tai mitä on Emman kanssa tehty. Sama, kuin sanoisin, mitä tv-sarjaa olen viime aikoina katsellut eli ihan neutraali asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettava totuus nyt vaan on että te äiti-ihmiset ette osaa oikein lapsen saatuanne keskustella mistään muusta kuin siitä lapsestanne. Kaikki väitätte, että te osaatte ja että otatte sen toisenkin huomioon ja kysytte hänenkin kuulumisiaan ja puhuttu muistakin asioista mutta totuus on, että käännätte keskustelun joka vaiheessa siihen lapseen ja ymmärrän hyvin ettei kaverilla kiinnostanut tulla moneksi päiväksi kuuntelemaan hehkutusta sinun lapsesta.
Minua kiinnostaa puhua muista asioista ja kysellä toisen kuulumisia, lapsiarkea on kotona ihan riittävästi ja lapsesta voin puhua puolison kanssa. En myöskään ymmärrä lapsen hehkuttamista muille, mitä se heitä liikuttaisi? Toki voin sanoa, jos Emma on oppinut uuden taidon tai mitä on Emman kanssa tehty. Sama, kuin sanoisin, mitä tv-sarjaa olen viime aikoina katsellut eli ihan neutraali asia.
Ap
Niin, kuten sanoin, näin te aina väitätte kun ette edes itse huomaa että kun elämänne on vain siellä kotona sen lapsen kanssa niin teillä ei ole mitään muuta puheenaihetta mistä osaisitte keskustella.
Tunnistan itseni tuosta aikojen takaa. Muistan kun hyvä ystäväni sai vauvan ja minulla ei ollut aikomustakaan lisääntyä, niin kyllä se tuntui niin eri planeetalta se heidän elämä kuin omani. Vieraannuttiin valitettavasti toisistamme. Mutta sitten kun omat muksut syntyivät, niin seuraa sai muista äideistä vauvakerhoista ja lasten harrastusten kautta. Jopa nykyinen paras ystäväni on alkujaan tuolta MLL:n vauvakerhosta lähtöisin. Tsemppiä sulle ja nokka kohti tulevia, älä jää turhaan miettimään moista.
Mulla oli joskus ystävä joka ilmeisesti luuli, että olin kovin kiitollinen kun hän pyysi minua yökylään (hänellä pari lasta ja mies). Kyllästyin kyllä suoraan sanoen kun siellä oleskelu oli pelkkää sitä lapsiarkea ja lapset tulivat jatkuvasti keskeyttämään juttumme, eikä siinä voinut mitään aikuisten asioita ottaa esillekään kun piti ottaa ne muksut huomioon koko ajan. Lapset laitettiin hyvin myöhään nukkumaan joten mitään aikuisten iltaoleskelua ja juttelua ei tehty.
Totta kai ymmärrän että lapset olivat hänelle kaikki kaikessa mutta kun itse en ollut lainkaan innostunut lapsista niin tylsältähän tuo oleskelu tuntui.
Kerran kun olin hänen luonaan niin hän päätti että jäänkin yöksi vaikka siitä ei ollut mitään puhetta ennestään. Otin talvisaappaitani eteisestä laittaakseni ne jalkoihin, niin hän rupesi repimään niitä käsistäni eikä tahtonut millään uskoa että minä nyt olen kotiin lähdössä.
Ei tuntunut niin hirveän kivalta.
No, olisin varmaan loukkaantunut. Mutta ymmärrän myös häntä, ei halua viettää lapsiperheviikonloppua vaan ihan itselleen haki kaupunkikämppää vaihtoasunnoksi. Onhan se ihan eri juttu olla jonkun nurkissa vieraana vaikka olisi oma huone, ja vielä lapsiperheen luona. Siis siinä on kaikkea että lasta syötetään yms iltatoimia ja rytmi menee lapsen mukaan vähän, ne on tylsää ulkopuoliselle.
Mutta on aika tökeröä että hän heti kun oli kieltäytynyt kutsustasi kinui muuta seuraa facessa. Oletteko edes oikeasti enää ystäviä?
Jos kaverillasi on tiukka rahatilanne, niin hän ehkä tekee vain yhden reissun lomallaan. Se ei nyt kohdistu teidän vierashuoneeseenne, vaan kaverisi itse valitsemaan uuteen paikkaan. Aivan ymmärrettävää.
Miksi ehdotit heti pitkän tauon jälkeen noin isoa juttua, eli yökyläilyä lapsiperheessä? Olisit ehdottanut että voit matkustaa hänen kaupunkiin kahville/syömään tms.
Valitettavasti kaveruus kuulostaa kuolleelta kun hän vältteli noin tapaamista, mutta silti ehdotuksesi oli vähän.. no, minusta ihan kiva, mutta ymmärrän täysin että hän ei koe sitä kivaksi jos ei ole lapsia yms.
Oletko puolison ja lapsen kanssa liian tiiviisti? Ehkä kokee ettei kanssanne ole hauskaa ja kaipaa sinkkukaveria.