Lue keskustelun säännöt.
Apua! Miten tässä näin kävi...?
16.10.2006 |
Olen onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. Minua ei ole suhteemme (6 v.) aikana kiinnostanut yksikään muu mies, ei millään tasolla. Liittomme on hyvä ja tasapainoinen ja kipinääkään ei puutu.
Ja nyt se tapahtui. Yksi mies vei kuvaannollisesti jalat alta. No kuvaannolliseksi se jääkin, mutta tämä on ihan mielipuolista.
Kyseessä on yksi kollega, jonka olen tavannut ensimmäisen kerran vuosi sitten ja sen jälkeen pari kertaa. Silloin ei mitään. Mutta nyt olen puhunut hänen kanssaan työasioita puhelimessa useita kertoja ja meillä on synkannut todella hyvin. Kiinnostus heräsi jollain asteella.
Hän tuli käymään toimistollamme viime viikolla ja kun katseemme kohtasivat, se oli menoa. Kellot soi päässä ja jalat meni veltoiksi, sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Ja niistä katseista välittyi että täräys oli molemminpuolinen.
No en todellakaan halua että kukaan toinen kollega huomaa näitä kipinöitä, mutta vaikeaa se on. Hän on nyt soitellut kerran pari päivässä työasioita (enemmän tai vähemmän tärkeitä) ja samalla puhumme kaikkea muutakin. Siis yksityisasioita. Ihan viattomia, perheisiin ja kotiin liittyviä.
Mutta taivas, ajattelen tätä miestä koko ajan. Ihan koko ajan. Pienen pientä flirttiä puhelimessa meillä on, sellaista, jota ei ulkopuoliset huomaa.
Hyvää (tai huonoa) tässä asiassa on, että tämä kollega työskentelee eri maassa, eli näemme aika harvoin. Mutta voi taivas tätä tärinää ja innostusta, mikä minulla on. En ole varmaan ensirakkauden jälkeen moista kokenut. HUH..... Suorastaan pelottavaa.
Nyt täytyy vain pitää jäitä hatussa ja tuuletella tunteita. Ensi viikkoa odotellessa...... ;)
Kommentit (6)
Yritä ajaa tunteesi takaisin asialliseen työmoodiin ja jos mahdollista siirtää romanttiset ajatukset mieheesi.
Näin moraalisaarnan jälkeen tuli itselläni mieleen ainoa mies joka sai jalkani hyytelöksi ja esittäytyessämme unohtamaan oman nimeni :) Hän oli myös kollegani ulkomailta ja vieläpä silloinen esimieheni pomo. Varmaan sama vaikutus olisi nyt, vuosien päästä, mutta olen sitoutunut onnelliseen avioliittooni ja mieheeni ja kahteen lapseeni. En koskaan päästäisi tilannetta niin hurmiolliseksi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat naimisissa ja lapsellisia ihmisiä. Eikä minulla ole aikomustakaan viedä tätä hommaa yhtään eteenpäin, ehei. En riskeeraa avioliittoani.
Mutta kun tälle tunteelle ei voi mitään. Olen aivan lääpälläni. Kauheaa... Tämä tekee mut ihan sekapäiseksi. Kai se ohi menee, luulisin. Nämä fyysiset oireet vain häiritsevät työntekoa! Saati ajatukset. En olisi luullut että koskaan koen moista tunnetta.
ap
Minä olen ollut moniin eri miehiin ihastunut avioliittoni aikana, ja aina ne tunteet ovat menneet ohi. Voihan niistä iloita ja nauttia, kun ne pysyvät vain oman pään sisällä. Pieni harmiton flirttikin on minusta ok, kunhan pitää siinä selvät rajat eikä anna tietoisesti toisenkaan ymmärtää enemmän kuin mikä on tarkoitus.
ja salailla ja pidät sitä kiellettynä, sen paremmin se pitää sut vallassaan.
Mites olisi jos pelaisit avoimilla korteilla? Mitäs jos kertoisit miehellesi, että olet ihastunut, mutta et aio tehdä asialle mitään? Kestäisikö miehesi itsetunto sen? Uskon että se kuitenkin auttaisi sinua, ja jos miehesikin olisi järkeävä, niin tajuaisi, että sinä kuitenkin valitset hänet.
TAi vaihtoehtoisesti voit tuon kollegan kanssa jutella avoimesti ja kysyä miltä hänestä tuntuu. Ja tehdä selväksi, että juttu jää tuohon.
Minulle olennaisinta jutussa oli se, kun sain päätettyä, ettei mitään enempää voi tapahtua missään olosuhteissa. Tiedän, miten hirveä järjen ja tunteen ristiriita se on! Mutta loppupelissä tunteen kuunteleminen ei kannata, jos yhtään haluaa säästää oman avioliittonsa.
Olen samaa mieltä, että tunteesta voi nauttia tiettyyn pisteeseen asti, mutta jäitä kannattaa työntää hattuun ja rankasti. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kehityksen pystyy katkaisemaan (tai jättämään sikseen), sen parempi. Meillä homma ei jäänyt ihan vain ajatuksen tasolle, mutta onneksi ei edennyt paljon pitemmällekään. Minua auttoi kun ajattelin, mitkä seuraukset pettämisellä olisi - miten se satuttaisi miestäni, minua, lastamme jne. Oikeasti pettämiselle ei ole minkäänlaisia perusteita tai puolustusta! Hetken huuman takia ei kannata uhrata hyvää ja pysyvää...
Näitä vaiheita tulee aina välillä.