Ahdistaako mieheys?

Vierailija kirjoitti:

Intersektionalismi ja woketus ahdistaa.

Amen.

Maailman tuhoisin voima on miehen seksuaalisuus.

Ainakin monia naisia.

Varmaan läppä aloitus, mutta hiukan ehkä joskus. 

Miehenähän pitää aina osata kaikki (esim. minä en osaa porata porakoneella, mutta kaikki naiset olettaa että tietenkin osaan kun olen mies ja jopa vaativat näyttämään), pitää olla aina valmis nussimaan ihan missä tahansa tilanteessa ja mielentilassa, ikinä ei saisi jännittää tai pelätä mitään ja muuta tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta ilmeisesti naisia ahdistaa kun jatkuvasti ja joka paikassa yritetään kieltää kaikki miehisyyteen liittyvä. Eikä naiset näe miehiä tasavertaisena kun vaaditaan miehiä tekemään niin kuin naiset haluavat ja vaativat joka yleensä menee niin että naiset väittävät että miesten kuuluu palvella naisia

Miehet varta vasten ottavat elämäänsä toksisia naisia. Ja kyllä, juurikin kotirouvat tykkää ehdoista. Ehtoina on tienaaminen, miehinen mies, tunteiden patoaminen.

Okei, onko heteronormatiivinen ydinperhe myrkyllinen? Aikalailla joo.

Voisit päättää toisin. Elä halutessasi feminiinisenä miehenä maskuliinisen naisen kanssa tai sinkkuna.

Up

Kyllä on paljonkin rooleja. Aina oletetaan, että mies korjaa ja rakentaa jonkin asiat kuntoon. Esimerkkejä omista kokemuksista:

Autot ei kiinnosta minua tippaakaan. Ostin auton työni vuoksi. Naispuoliset kommentoivat, että "mies osti itselleen uuden lelun". Hankin auton hampaat irvessä ja pakosta. Sitten sanotaan, että se on "uusi lelu".

Kyläpaikassa minut vietiin heti ensimmäisenä autotalliin katsomaan perheen miehen projektiautoa. Sitten naispuoliset kommentoivat, miten "nuo miehet ei muuta tee kuin autoja vain rassaavat" -ja minulle naureskeltiin alentavasti.

Seurustelusuhteen alussa kävimme tyttöystäväni mummon luona. Minut pantiin korjaamaan vikaantunutta ruohonleikkuria, ilman ohjeita ja ilman työkaluja. Naiset kahvittelivat terassilla sillä aikaa.

Kutsuilta jäi kermakakku syömättä. Vein sen töihin seuraavana päivänä. Kahvinurkkaukset naiset eivät uskoneet korviaan, kun sanoin itse tehneeni sen -"ettäkö teillä mies leipoo lastenkutsujen kakut"? ja perään epäuskoista naureskelua.

Kyläpaikassa vaimoni ystävätär kysyi, kävinkö katsomassa jääkiekkoa? Sanoin, että kiekko ei kiinnosta. "Onpa ihme mies, kun jääkiekko ei kiinnosta" -oli spontaani vastaus.

Kun kerron, että harrastan kalastusta, niin naisseurueessa käy helpotuksen huokaus. Aivan kuin kaikki ajattelisivat, että vihdoinkin tuo mies sanoo jotain rooliin sopivaa.

Nämä kaikki siis 2000 luvulla. Puhumattakaan siitä, mikä oli asennemaailma -80 ja -90 luvulla. Osaan kyllä korjata ja rakentaa, mutta se ei ole intohimoni, eikä harrastukseni. Jos olen seurueen ainoa mies, niin minulle lykätään ruuvimeisseli käteen, koska "kaikki miehet tykkää korjata ja rakentaa". Väitän, että erityisesti naiset ovat konservatiivisempia ja asenteellisempia, kuin miehet.

Ei ahdista mieheys millään tavalla. Ei omaa sukupuolta tule edes aktiivisesti ajateltua ennen kuin joku siitä kysyy tällä tavalla.

Miehenä ehkä joskus vituttaa se, että minulla on naiselle pelkkä välinearvo eikä minua koskaan rakasteta persoonana vaan sen mukaan, mitä materiaalista voin tarjota. Paikalleni voidaan ottaa kuka tahansa mies milloin tahansa, eikä se naisen näkokulmasta muuttaisi mitään. Nainen ei rakasta samalla tavalla kuin mies.

Mutta se on elämää, täytyy nauttia omista harrastuksistaan ja jutuistaan.