Lue keskustelun säännöt.
Minä muistan ikuisesti lapsuudestani
16.10.2006 |
kuinka isä vajosi viikonloppukänneissään " ryömin maassa ja paskon housuuni" -tasolle. Muistan ikuisesti kuinka huusin rappukäytävässä apua kun isä ja äiti tappelivat.
Muistan ikuisesti kuinka isä ulvoi ja huusi vessanpöntöllä istuessaan, tuhannen kännissä.
Muistan ikuisesti kuinka syntymäpäivilläni istuimme lasten kanssa kakkumehu-pöydässä ja näin sivusilmilläni kuinka isä lähti kännisenä, kalsareissaan valumaan makuuhuoneestaan kohti olohuoneen sohvaa.
Muistan ikuisesti kuinka isä lähti sunnuntaina juomaan tasoittavia paikalliseen pubiin, lähti vaikka minä roikuin lahkeessa ja rukoilin ettei menisi.
Muistan ikuisesti kuinka kesäviettopaikasta soitimme isälle kotiin ja kuulimme puhelimessa että isä oli ratkennut puolen vuoden raittiuden jälkeen. Minä olin silloin 7vuotias, ja elin monta vuotta ajatellen että niin ei olisi käynyt jos olisin ollut kotona isän kanssa.
Muistan ikuisesti kuinka löysin isän kuolleena sängystään...
Kommentit (10)
itselläni siinä mielessä onnellinen lapsuus, ettei meillä käytetty alkoholia, ainakaan niin että olisimme sitä nähneet. en voi kuin vain kuvitella miltä se pienestä lapsesta voi tuntua. olen pahoillani puolestasi, olet kuitenkin itse mahtava ihminen, muista se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaisia muistoja lapsuudesta kuin ap:llä :(
Meillä vaan isä löytyi kuolleena keittiön lattialta. Illalla oli mennyt nukkumaan mutta yöllä lähtenyt keittiöön tissuttelemaan --oli saanut konjakkipullon työpaikalta joululahjaksi, muuten piti olla sinä vuonna raitis joulu--
Sydän ei enää kestänyt juopottelua.
Vituiks meni. Äidin mies örisi, paiskoi ovia, huusi.. kunnes sammui aamun tunteina.
Miksi kuvittelinkaan sen perjantain olevan mitään muuta kuin mitä se aina oli ollut. Joka vitun perjantai ja lauantai.
Silloin päätin että omat lapseni eivät ikinä tule kokemaan samaa. Ja nyt toteutan tätä lupausta:)
En osaa muuta sanoa. Ja ihan varmasti todella pelottavaa pienelle lapselle.
Tosi surullista luettavaa. Toivottavasti ap olet päässyt asioista yli, vaikka et niitä koskaan unohtaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kirjoituksesi herättää jonkun vanhemman silmät näkemään, miten lapset kokevat vanhempien alkoholismin.
Kuulostaa lähes minun lapsuudeltani. Isäni elää vielä, mutta emme ole missään tekemisissä, eikä hän ole tavannut lapsianikaan.
Samaa sarjaa:
Muistan, kun pelkäsin isän tappavan äidin ja tappavan minut. Muistan, kun en voinut koskaan viedä kavereita kotiini, kun isä oli humalassa. Muistan, kun isä otti pienen koirani autoon mukaansa ja lähti ajamaan humalassa. Muistan. En unohda. Enkä anna anteeksi. Isä pilasi lapsuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itelläni TÄYSIN sama tilanne. Koskaan en unohda, koskaan en hyväksy enkä koskaan anna anteeksi.
muistot täälläkin. Jos silloin joskus olisi tiennyt, ettei ole todellakaan ainoa, joka sellaista elämää joutuu näkemään... niin turhaan sitä kantoi häpeää asian vuoksi.
Voimia kaikille saman kokeneille!
up