Olen masentunut-miksi??
En ymmärrä itsekkään miksi tunnen näin syvää " masennusta" . Minulla kun ei pitäisi olla mikään erityisen huonosti!
Meillä on 2 tervettä lasta, mies on hyväpalkkaisessa työssä, velkaa ei ole kun pieni asuntolaina, kaikki muu on omaa ja omilla rahoilla hankittua, parisuhde on ihan normaali, välillä on jotain pientä, mutta niinhän sitä kaikilla (?), perhesuhteeni on kunnossa ja pääsen aina silloin tällöin omille menoillenikin, mies ei juo eikä käy muutenkaan juuri missään..
MUTTA MIKSI IHMEESSÄ TUNTUU SILTÄ KUIN MAAILMA KAATUSI PÄÄLLE???? Saatan yksin ollessani ruveta itkemään tuosta noin vaan, enkä edes tiedä miksi. ENKÄ OLE RASKAANA. Mieskin useasti, viimeksi juuri eilen, kysyy että mikä sun oikein on, oot ihan ihmeellinen.. Alkaa varmaan hänenkin hermojaan rassaamaan, kun oon välillä ihan muissa maailmoissa.
En todellakaan tiedä, miksi tunnen näin.. Pitäisi olla onnellinen siitä mitä meillä on, kun kaikki kerran on ihan hyvin! Tuntuu kun sisällä olisi joku iso musta möykky, joka kuristaa ja ahdistaa..
Kommentit (8)
Voisiko olla synnytyksenjälkeistä masennusta? Mikä on oma elämäntilanteesi, oletko kotona/töissä?
Me muut emme voi edes arvailla, miksi olet masentunut. Vähän voin yrittää auttaa eteenpäin kuitenkin:
-Onko sinulla ystäviä? Näetkö heitä säännöllisesti?
-Oletko jatkuvasti masentunut, vai ainoastaan silloin kun olet yksin?
-Koetko jaksavasi arkea hyvin/huonosti/vaihtelevasti? Pidätkö itseäsi työkuntoisesna?
-Syötkö kalaa, ulkoiletko, harrastatko liikuntaa?
-Onko sinulla riittävästi mielekästä omaa tekemistä, harrastus tms?
-Oletko aikaisemmin ollut masentunut? Milloin? Kauanko?
-Kauanko masennus on nyt kestänyt?
-Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
-Tunnetko olosi toivottomaksi, ajatteletko, ettei elämä enää tästä parane?
-Tunnetko usein häpeää tai syyllisyyttä, joka tuntuu ylimitoitetulta?
Itselleni se ei sopinut ollenkaan. Mies on nyt hoitovapaalla ja minä töissä. Voin paaaaaaaljon paremmin..
Enkä tarkoita mitään omaa aikaa, että saisit löhöillä, vaan omaa aikaa siksi, että saat muuta sisältöä elämääsi. Niin se vaan on, että aikuiselle täyspäiselle naiselle eivät riitä pelkät kodin haasteet, elämä on liian helppoa. Et joudu miettimään, keksimään ja venymään millään muulla saralla kuin lasten kanssa, tietenkin. Ennen elämä oli paljon sosiaalisempaa, tässä tilanteessa oli päivittäin paikalla oma äiti, anoppi, sisko, käly, ja vielä pari vuosikymmentäkin sitten esim. naapurit aivan eri tavalla, kuin nykyajan eristäytyneessä yhteiskunnassa. Ihminen on kehittynyt laumaeläin, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä, ajatustenvaihtoa ja keskustelua.
Ja joku ei usko vai? Mitä sitten teette av:lla?
..siis että olisiko töihin palaaminen helpotus. Työni vaan on aivan p*rseestä, niin en tiedä auttaisiko sekään... nyt on pakko mennä, nuorempi heräsi uniltaan, kiitos teille kun kuuntelitte!!!!!!!!!! :)
Sen verran eroa vaan, että mies alkaa olla jo myös ihan hermoraunio minun takia, ja sehän ei taas paranna minun oloa yhtään. Onpa kiva kuulla 6:lta että teillä tilanne parani kun menit töihin, minä olen nääs menossa parin kuukauden kuluttua töihin (mies jää hoitovapaalle), ja olen ajatellut että se on viimeinen oljen korsi. Tässä alkoi jo hiipiä mieleen ajatus, että sekään ei tuo helpotusta, koska tuntuu että olen koko ajan vajoamassa vaan syvemmälle johonkin pimeään, eikä mistään löydy valoa.
Luulisin (ja toivon), että omat fiilikset johtuu näistä liian pienistä ympyröistä.
Googleta masennustesti ja harkitse lääkäriin menoa.