avioliitto vaarassa?
milloin tietää, onko avioliitto vaarassa toisen ihastumisen takia vai ei?
Luulen, että mieheni on ihastunut yhteen harrastuskaveriin (naiseen). Kieltää sen, kun kysyn, mutta minulla on siitä vahva tunne (on muuttunut minua kohtaan etäiseksi ja tylyksi ilman selvää syytä). Nyt tämä harrastus alkanut viedä enemmän ja enemmän hänen aikaansa, vaikka on luvannut lopettaa ja antaa enemmän aikaa perheelle.
Ymmärrän, että monivuotisessa suhteessa ihastumisia voi tulla, mutta olemme puhuneet siitä aikaisemmin ja olleet yhtä mieltä, että silloin ei vaan saa ruveta hehkuttelemaan sitä tunnetta ja järjestämään tapaamisia ihastuksen kohteen kanssa. *Nyt* mulle sitten vaan sanotaan että tämä harrastus on hänelle niin tärkeä henkireikä, että hän ei voi siitä luopua tai vähentää sitä (tällä paikkakunnalla vain vähän lajin harrastajia)
ostettiin juuri asunto, meillä on pienet lapset ja viimeisimmän raskauden aikana määräaikaista työsuhdettani ei uusittu. Olen nyt kotihoidontuella.
..ja aika paskana.
Kommentit (14)
Ei tuossa tilanteessa oikein ole mitään, mitä voisit tehdä. Ainoastaan voit muistuttaa miestä siitä, että hän on luvannut lopettaa harrastuksen tai vähentää sitä. Voit myös vedota mieheen, että hän olisi kotona perheensä kanssa enemmän, sillä perhe tarvitsee isää.
Tuskin sinulla kuitenkaan on sydäntä omien epäilyksiesi vuoksi pakottaa miestä luopumaan rakkaasta harrastuksesta? Etkä sinä voi pakottaa miestä olemaan ihastumatta jos on jo ihastunut.
Mitä oikein pelkäät? Sitäkö, että mies lähtee toisen matkaan vai sitä, että joudut ahertamaan kotona yksin lasten kanssa kun mies pitää hauskaa?
Olen itse ollut ihastunut yhteen mieheen jo pidemmän aikaa, mutten oo tehnyt enkä aio tehdäkään asialle mitään. Aluksi huomasin sen etäännyttävän mua aviomiehestäni, mutta se vaihe meni ohi. Se on tietenkin sit toinen juttu jos rakastuu/menee jotain tekemään...
että petaa selkäni takana toisen suhteen, johon siirtyy tästä suhteesta (isänsä teki niin äidilleen). Jään aivan täydelliseen pulaan, jos minut nyt jätetään.
Hän on myös joskus aikaisemmin riidellessä sanonut, että hän haluaisi erotessa lasten huoltajuuden. Kuinka minä voisin pitää lapset, jos olisin velkainen, köyhä ja työtön? (tiedoksi: siis uuden velalla ostetun asunnon myymisestä yleensä ei jää käteen muuta kuin lisää velkaa)
ap
olen siis kokenut em:n nuorena avoliiton purkauduttua yhtäkkiä (meillä ei onneksi ollut lapsia) ja siksi kai pelkään sitä. Tunnelma meillä kotona on nyt aika samanlainen.
Ehkä on luotava varasuunnitelma? Laitan päivähoitohakemuksen vetämään ja alan etsiä töitä. Minulla ei ole ' varaa' olla näin riippuvainen. Tyhhhmää.
Kerro peloistasi, ja siitä mitä epäilet. Kerro, että ymmärrät jos mies tahtoo jotain muuta, mutta muistuta että sinulla ja lapsillakin on oikeutenne. Sano, että tahdot tietää heti jos teidän suhteenne on loppumaisillaan, jotta voit alkaa itsekin järjestelemään asioitasi.
Puhukaa noista, ja omien tuntemustesi mukaan (miehen kovapäisyydestä riippuen) voit vielä lisätä tämän:
Lopuksi kerro, että jos mies nyt sanoo kaiken olevan hyvin, ja sitten selviääkin että mies valehteli, et anna sitä koskaan anteeksi ja mies tulee myös huomaamaan sen. Kunnollinen nainen voittaa halutessaan miehen huoltajuuskiistoissa.
On ihan järkevää alkaa tekemään pieniä valmisteluja itsekin, jos kerran sinulla on vahva tunne että jotain on tekeillä. Työpaikan haulla ja rahan säästämisellä et mitään menetä, mutta voit tarvittaessa pelastaa sillä itsesi ja lapset. Älä kerro valmisteluista miehellesi, ja säästä rahaa niin ettei mies pääse (erossakaan) niihin käsiksi.
jos käy huonosti, et ole pulassa yksin jäädessäsikään. Jos käy hyvin (tai ei-huonosti), et enää tunne olevasi miehestäsi riippuvainen ja itsetuntosi saa takaisin sen kipinän, joka pitää miehesi suhteessanne - jos sinä sitä sitten enää haluat.
Voi hyvin olla että vain kuvittelet koko jutun koska pelkäät niin kovasti. TOisaalta voi hyvin olla että pelkosi ja riippuvaisuutesi ajaa miestä pois.
Olet liian epätoivoinen. En minäkään haluaisi olla suhteessa jonka toinen osapuoli ei minun tai omasta mielestään yksin pärjäisi tai muille kelpaisi. Haluaisin olla suhteessa jonka toinen osapuoli on tasavertainen ja silti haluaa juuri minut.
ainakin kun tutustuimme, syytti erosta äitiään. Oli sitä mieltä,e ttä äiti oli liian kylmäkiskoinen ihminen impulsiiviselle isälleen, joka rakastui itseään 20 v. nuorempaan tyttöseen.
Kerran hän sitten myönsi että isänsä teki kyllä sikäli rumasti hänen äidilleen, koska äitinsä oli esim. nuorena maksanut isänsä pitkät opiskelut työnteollaan (eikä siksi saanut omia opintojaan valmiiksi). Tämän ansiosta eron hetkellä isänsä oli paljon parempituloisempi.
ap.
en minä nyt niin epätoivoinen ole, että uskoisin, etten muille kelpaisi. Olisihan noita varmaan ottajia, mutta haluan pysyä tässä avioliitossa. Enkä viitsi ruveta itse pelaamaan mustasukkaisuuskortilla, koska se on mielestäni rumaa.
ap
mutta huomaathan itse että sanoit olevasi pulassa jos sinut jätetään ja viittaat miehesi vanhempien epäoikeudenmukaiseen avioeron, samoin kuin omaan kurjaan avoeroosi. Et sanonut että haluaisit jatkaa tässä suhteessa sen itsensä takia, vaan nimenomaan tuon " pulan" takia jossa joutuisit olemaan jos tulisit jätetyksi.
Sanon edelleen että hanki töitä ja tee varasunnitelma siitä miten selviät (varmasti ihan hienosti) jos mies lähtee. Itsetunnosta löytyy sinun omaan olemukseesi niin paljon uutta pontta, ettei se mies sitten ehkä lähdekään - ja jos se ei ole koskaan ollutkaan lähdössä niin itsetunto auttaa myös sinua näkemään missä menee kuvitelmien tai pelkojen ja todellisuuden raja.
ymmärrän mitä tarkoitat.
Täsmennän vielä, että ' pulassa' tarkoitti sitä että nyt osuisi kohdalle raskas ja vaikeasti ratkaistava yhdistelmä: taloudellinen ahdinko, pelko huoltajuuskiistoista ja emotionaalinen menetys.
ap
jos ihastuu niin minkäs tekee.
tässä on ehkä niin että on ihastunut mutta asia ei etene mikäli kotona menee hyvin, eli rakkausasiat kotona on kunnossa eikä ole syytä paeta ihastuksen luo. rakkaus ja perhe on kuitenkin isompaa kuin ihastuminen.
itse nautin ihastumisen tunteesta ja siitä että minua ihaillaan mutta koska rakastan miestäni, ei ihastukset koskaan etene edes käsistäpitämiseen.
jos mieheni olisi katkera, hyljeksisi, nalkuttaisi ja jäkättäisi mustasukkaisuuttaan johon ei ole aihetta, varmasti harkitsisin ihastumista muihin uudestaan.
mutta niin kun ap sanoi, sitä tunnetta ei saa ruokkia.
Jos olet lupautunut avioliittoon/suhteeseen, tehnyt lapsia jne. sinun tarvitsee pitää holttia näissä asioissa.
Jos juoksisi jokaisen ihastuksensa perään, ei koskaan saisi pysyvää suhdetta ja loukkaisi montaa ihmistä siinä matkalla.
Onko miehesi harrastus sellainen että, sitä on pakko harrastaa juuri tämän naisen kanssa? Voitko sinä joskus mennä mukaan tähän harrastukseen? Voiko miehesi harratsaa kyseistä harrastusta jossain muualla?
Jos miehellesi on suhde tärkeä, hän kuuntelee sinua. Hän ei mielestäni voi tätä harrastusta laittaa suhteensa edelle. Tai jos harrastus on hänelle tärkeämpi, ei suhde ole kovin hyvällä pohjalla.
En saa siis häntä mitenkään seinää vasten asian kanssa ja tilanne ehkä vain pahenee selkäni takana. Pitääkö minun vain alistua?